Tour de France 2016
17. etappi: Berne —> Finhaut-Émosson
Päivä: Keskiviikko 20.7.2016
Lähtö: Berne
Maali: Finhaut-Emosson
Pituus: 184,5 km
Etapin laji: Vuoristoetappi
Nousumetrejä: 3343 m
Toisen lepopäivän jälkeen on jäljellä vielä neljä vuorietappia (joista yksi on henkilökohtainen aika-ajo ylämäkeen) ja viimeisen päivän Pariisiin päättyvä etappi. Ensimmäinen kolmannen jakson etappi ajetaan kokonaan Sveitsin puolella, jossa matkaa taitetaan kolmen kantonin halki: Bern, Vaud ja Valais.
Nyt on vuorossa yksi niistä viidestä tämän vuoden mäkietapeista, jotka myös päättyvät vuoren huipulle. Nousumetrejä kertyy mukavat 3343 metriä, niistä suurin osa viimeisen kolmenkympin aikana. Kaksi kolmoskategorian nyppylää on etapin puolivälissä, sitten laskeudutaan UCI:n päämajan nurkille Aiglen kaupunkiin ja ajellaan kolmisenkymmentä kilometriä laakson pohjalla, kunnes saavutaan etapin päänäyttämölle.
- Km 72,5 • Côte de Saanenmöser • 6,6 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 4,8 % • catégorie 3
- Km 105,0 • Col des Mosses • 6,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 4,4 % • catégorie 3
- Km 166,5 • Col de la Forclaz (1 527 m) • 13 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 7,9 % – catégorie 1
- Km 184,5 • FINHAUT-EMOSSON (1 960 m) • 10,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 8,4 % – hors catégorie
Forclaz-nimisiä vuoria on Ranskassa ainakin neljä ja sitten ainakin tämä yksi Sveitsin puolella. Kahden päivän päästä 19:sta etapilla on luvassa kaksi Col de Forclaz -kukkulaa Ranskan puolella, mutta tämä Sveitsin puolelta löytyvä on kovin näistä kolmesta. 13 kilometriä keskijyrkkyydellä 7,9 %, joten tästä ykköskategorian noususta kertyy 1023 nousumetriä. Tien pinta on erinomainen ja mäki on säännöllinen profiililtaan.
Maalimäki Finhaut-Émosson on kolmanneksi jyrkin kaikista tämän suven HC-mäistä (tyngäksi jääneen Ventoux’n ja Joux-Planen jälkeen), joten jyrkkyyttä ja pituutta löytyy riittävästi kaikille, jotka mielivät sijoitustaan parantaa kokonaiskilpailussa. Lepopäivänä moni varmasti on miettinyt, että nyt se kolmas ja ratkaiseva viikko alkaa, joten on aika tarttua tilaisuuteen ja pakko yrittää iskeä.
Finhaut-Émosson onkin sitten jo kapeampi ränni eikä ollenkaan niin tasainen nousuprosentiltaan. Kun Forclazin pystyy ajamaan tasaisella kaasulla, tässä joutuu koko ajan vaihtamaan rytmiä. Kokonaan mustia kilometrejä on kaikkiaan kuusi: viisi viimeistä kilometriä kieppuvat keskijyrkkyydeltään yhdeksän prosentin nurkilla, toiseksi viimeinen kilometri on jo kymmenen prosentia. Sitten viimeiset sadat metrit (n. 800 m) ovat jotain 12 %:n luokkaa, joten tämä tulee tekemään kipeää ja repimään aikaerojakin. Maalissa ollaankin jo 1960:n metrin korkeudessa.
Sveitsissä tiet ovat monesti paremmassa kunnossa kuin Ranskan puolella, joten rakeinen tienpintakaan ei ole hidaste. Väistämättä tästä etapista tulee mieleen vuoden 2009 Tour, jossa läheisessä Verbierin nousussa nähtiin kun Alberto Contador antoi Lance Armstrongin maistaa omaa lääkettään. »El Pistolero» katsoi taakseen »The Bossia», kuten Lance aikoinaan Jan Ullrichia, ja sitten Alberto teki todella rajun ja pitkän iskun, johon kukaan ei pystynyt vastaamaan. Contador voitti etapin, otti keltapaidan ja piti sen Pariisiin asti.
Contador kuritti Froomeakin täällä pari vuotta sitten Dauphiné-kisassa, joten harmi kun hän ei enää ole mukana. Nyt sitä ilotulitusta kaivataan muilta.