Avainsana-arkisto: Pyöräily

Pollentierin kainalopissa


Alpe d’Huez. 
16.7.1978. 
Vuoden 1978 Tour de Francen 16. etappi, Saint-Étienne–L’Alpe d’Huez, 240,5 km. 

Tour 1978. Belgialainen Michel Pollentier oli kiertänyt Tourin jo neljä kertaa. Hän oli ollut pari kertaa kokonaiskilpailun seitsemäs, ja kolmella edellisellä kerralla hän oli saavuttanut etappivoitonkin. Hän oli voittanut edellisenä vuotena Italian ja Sveitsin ympäriajot sekä juuri ennen Touria Critérium du Dauphiné Libéré -etappikisan, jossa haetaan asetelmia Tourille. Belgiassa vuoden 1977 urheilijaksi valittu Pollentier oli nyt elämänsä kunnossa! Eikä vuoden 1978 Tourilla ollut enää mukana kisaa edelliset vuodet dominoinut Pollentierin maanmies, viisinkertainen Tour-mestari ja kaikkien aikojen parhaana pyöräilijänä pidetty Eddy Merckx, sillä ”Kannibaali” oli juuri jäänyt eläkkeelle.

Tourin 16. etappi jyskytti kohti Alpe d’Huezin loppunousua, joka on usein pistänyt Tourin asetelmat uusiksi, ja jopa kruunauttanut etapin voittajan koko kisan lopulliseksi valtiaaksi. Pollentier oli hyvissä asemissa kokonaiskilpailun suhteen ja oli ottanut Pyreneillä haltuunsa mäkikirikilpailun johtajan pallopaidan. Hän ajatteli hetkensä koittaneen – nyt oli paikka napata myös keltapaita! 

Pollentier vuoden 1976 Tourilla.

Pollentier iski yksin irti ennen Luitelin nousun huippua, ja viiletti karkuun kuin viitamaan susi koko Romance-joen laakson tasamaan. Pollentier, lempinimeltään Kärpäsenkinttu (Cuisse de mouche), onnistui repimään kolmen minuutin etumatkan ennen etapin loppunousua. Alpe d’Huez on HC-kategorian mäki, sen 13,8 kilometriä raatelevan jyrkkää nousua, kuuluisat 21 mutkaa ja 1125 nousumetriä ovat aina haaste. Varsinkin nyt, kun se tuli yli 240 km pitkän etapin päätteeksi. 

Alpen mäki iskee alussa kuin tuhat volttia! Heti kun ohitetaan Le Bourg-Oisansin pikkukaupunki laakson pohjalla, ylitetään Romanche joki ja käännytään vasemmalle Alpe d’Huezin huipulle johtavalle tielle, on vastassa parin kilometrin pituinen seinäjyrkkä osuus, jossa nousuprosentti on jatkuvasti yli 10 %. Pollentier hyökkäsi pelottomasti vuoren kimppuun nykivällä tyylillään, ja sai kuin saikin sitkeästi pidettyä etumatkansa, vaikka takaa-ajajat olivat hekin pistäneet pökkyä pesään ja ajoivat etumatkaa kiinni vimmatusti. 

Takaa-ajajjien joukossa olivat edellisen vuoden Alpen nousun ykkönen ja koko Tourin kakkonen hollantilainen Hennie Kuiper, tämän maanmies Joop Zoetemelk, joka oli jo kolme kertaa ollut Tourin kakkonen. Kolmas takaa-ajaja oli isäntämaan nuori toivo Bernard Hinault, joka osallistui vasta ensimmäiselle Tourilleen, mutta oli juuri voittanut Vueltan – kyllä, Vuelta ajettiin tuolloin vielä keväällä ennen Touria – ja Ranskan mestaruuden. Toinen Bernard, Bernard Thévenet, edellisen vuoden kokonaiskilpailun voittaja, ei ollut enää kisassa mukana, sillä hän oli joutunut jättämään leikin kesken Tourmalet-vuoren juurella pari etappia aiemmin. 

Pollentier piti pintansa, painoi asentonsa yhä syvemmäksi, levitti olkapäänsä ja jatkoi karmealta näyttävää nykimistään kohti Alpe d’Huezin laskettelukeskusta. Mitä lähemmäs maalia tultiin, sitä rumemmalta Kärpäsenkintun runttaava ajotyyli näytti, ja samalla hänen menonsa alkoi hidastua. Maaliviiva pelasti kuitenkin sitkeän belgialaisen, joka voitti etapin 37:n sekuntin erolla Kuiperiin, ”Iilimatoon”, edellisen vuoden Alpen valtiaaseen, joka nytkin oli loppurutistuksessa onnistunut tekemään 8 sekuntia eroa kolmantena maaliviivan ylittäneeseen Hinaultiin, ”Mäyrään”.

Pollentier oli myös saanut 20 bonussekuntia Bourg d’Oisansin välikiristä, joten hän otti keltapaidan haltuunsa 4 sekuntin erolla. Podiumilla Pollentierin päälle puettiin hänen uransa ensimmäinen keltapaita. Mutta dopingtesti odotti etapin voittajaa. Pollentier halusi käydä nopeasti hotellillaan vaihtamassa keltapaidan Hollannin mestarin paitaan, laittoipa hän vielä takinkin päälleen, vaikka oli heinäkuun helle. 

Dopingtestiä suoritti ensimmäistä kertaa tohtori Le Calvez, joka halusi tehdä testit sääntökirjan mukaan. Hän komensi Pollentierin laskemaan ajohousut polviin asti ja käärimään paidanhelmat ylemmäs. Häveliäsyyssyistä tai leväperäisyyttään Tourin lääkärit eivät olleet aiemmin näin vaatineet. Vastahakoisen ajajan peniksen alta sojotti kiinnelaastareilla ihoon kiinnitetty muoviletku, joka nousi selkää pitkin kilpailijan kainaloon asti. Kainalosta löytyi muovipussi, jossa oli virtsaa. Eikä Pollentierin omaa virtsaa.

Pian huhut alkoivat levitä, että etapin voittajan virtsanäytteessä oli jotain outoa. Kohu on valmis. Parin tunnin päästä tuli kisajärjestäjien päätös, että Pollentier on hylätty ja potkaistu ulos kisasta. Hämmentynyt Pollentier kirjoitti Tourin johtajalle pahoittelukirjeen ja pakkasi kamansa. Hän sai myös kahden kuukauden kilpailukiellon. Hänestä ei koskaan tullutkaan keltapaitaa, vaan se annettiin Joop Zoetemelkille.

Yllättyneen Pollenterin kerrotaan sanoneen käryiltana joillekin lähimmilleen: ”Tämä on outoa. Olen aina käyttänyt tätä ruiskua, eikä koskaan ole käynyt mitenkään.”1 Hinault kommentoi tuoreeltaan: ”Voin jopa sanoa, että se on masentavaa. Miten hänen luokkansa mestari voi tehdä tällaisen virheen?” (L’Equipe, 17.07.1978) Laurent Fignon, vuosien 1983 ja 1984 Tourin voittaja, kertoo muistelmissaan, että tämä Pollentierin kuuluisaksi tekemä vilppimuoto oli tuohon maailmanaikaan hyvin yleinen.2 1970-luvun lopussa dopingtestaus ei näyttänyt olevan kovin vakavasti otettavaa, huijaukset mahdollisia – ja jopa yleisiä – sekä lääkärienkin huhuttiin olleen välillä korruptoituneita.

Alpella vietetyn lepopäivän jälkeen Tour jatkoi matkaansa kohti Pariisia. Toimittajilla oli lepopäiväksikin hommia, sillä skandaali laittoi jo kirjoitetut jutut uusiksi. Hämmentyneitä haastatteluja ja synkkiä kirjoituksia Tourin ja koko pyöräilyn maineen lianneesta tapauksesta laadittiin raikkaassa vuoristoilmassa. Eikä Polletier muuten ollut ainoa, joka jäi tuona päivänä kiinni. Antoine Gutierrez oli yksi satunnaisotannalla dopingtestiin joutuneista ajajista. Hän käytti samaa menetelmää, ja jäi kiinni samaan tapaan.

Alpe d’Huez käänsi taas kisan uuteen asentoon. Etapin voittajaksi kirjoitettiin historiankirjoihin Hennie Kuiper, joka otti näin toisen Alpen voittonsa heti edellisvuoden ykkössijan perään. Hinault nousi etapin kakkoseksi, ja hyviin asemiin kokonaiskilpailun kannalta, sillä lopulta kolme etappia myöhemmin hän voitti ratkaisevan aika-ajon, nappasi keltapaidan ensimmäistä kertaa itselleen, eikä sitä kukaan saanut enää häneltä pois. Hinault voitti näin ensimmäisen Tourinsa. Kaikkiaan Hinault voitti peräti viisi Touria ja oli kaksi kertaa toinen. Viimeisen kerran Hinault voitti vuonna 1985, johon päättyi ranskalaisten voittoisa kausi; peräti 9 voittoa (Hinault 5, Fignon 2 ja Thévenet 2) vuosien 1975 ja 1985 välillä. Tämän jälkeen ranskalainen ei ole noussut podiumin keskimmäiselle pallille!

Lyhyen kilpailukieltonsa jälkeen Pollentier palasi kisaamaan ja ajoi ammattilaisena vielä vuoteen 1984 asti. Hän palasi Tourillekin vielä kolme kertaa, mutta ei enää kertaakaan päässyt maaliin asti, eikä muutenkaan suuren suuria voittoja kohdalle enää osunut. Parhaat saavutuksensa Pollentier saavutti loppu-urallaan Vueltassa: kokonaiskilpailun kolmas vuonna 1979, toinen vuonna 1982 ja etappivoitto viimeisenä kisakautenaan (1984). Kaikkiaan hän voitti urallaan kolme etappia Tourilla, Vueltassa kaksi sekä Girossa yhden. Hän oli myös kaksinkertainen Belgian mestari (1977 & 1978).

Tour 1978, 16. etappi. Saint-Étienne–L’Alpe d’Huez, 240,5 km

Etapin voittaja Michel Pollentier diskattiin ja suljettiin ulos kilpailusta

  1. Hennie Kuiper, 7.23:45
  2. Bernard Hinault, 0:08 perässä voittajaa
  3. Joop Zoetemelk 0:41
  4. Joaquim Agostino 1:34
    (Agostino voitti seuraavana vuonna Alpen huipulle päättyneen etapin liki kahden minuutin erolla.)

Tour 1978 lopputulokset 

  1. Bernard Hinault
  2. Joop Zoetemelk 3:56 perässä voittajaa
  3. Joaquim Agostino 6:54
Bernard Hinaultin ensimmäinen Tour-voitto. Hän voitti kisan 1978, 1979, 1981, 1982 ja 1985.

Viitteet

1 Cols mythiques, s. 30.
2 Fignon 2009, s. 99.

Lähteet

L’Équipe, Cols mythiques du Tour de France. Un ouvrage réalise par Serge Laget & Jacques Hennaux. L’Équipe 2005.

Laurent Fignon, Nous étions jeunes et insouciants. Éditions Grasset & Fasquelle (Le livre de poche) 2009.

Jean-Paul Vespini, The Tour is won on the Alpe: Alpe d’Huez and the classic battles of the Tour de France. Velo Press 2008.

Katso Ranskan television käryä käsittelevä uutislähetys, jossa Pollentieriä haastatellaan:

https://www.ina.fr/ina-eclaire-actu/video/caa7800766501/dopage-michel-pollentier

Lue myös Velofilon muita aiheeseen liittyviä juttuja:

Tourin suurin huijaus!

Bernard Hinault on Tourin kovin

Bernard Hinaultin treenivinkit

Marco Pantanin alamäki

Mont Ventoux on Tourin jättiläinen numero 1

Pyöräilyn dopingslangi

Rik Van Looy in memoriam

Rik Van Looy, ensimmäinen viiden Monumentin voittaja, on kuollut.

Belgialainen pyöräilylegenda Rik Van Looy on kuollut 90-vuotiaana. Van Looy oli kaksinkertainen maantiepyöräilyn maailmanmestari: 1960 ja 1961. Van Looy oli myös ensimmäinen pyöräilijä, joka voitti kaikki viisi pyöräilyn monumenttia eli Milano-San Remon, Flanderin kierroksen, Pariisi-Roubaix’n, Liège-Bastogne-Liègen ja Giro di Lombardian. Hän on ainoa ajaja, joka on voittanut näiden lisäksi myös Pariisi–Brysseli, Pariisi-Tours ja La Flèche Wallonne -kisat.

Hyökkäävästä ajotyylistään tunnettu Van Looy jätti jälkensä pyöräilyn historiaan. Hänen voittoisa ammattiuransa kesti vuodesta 1953 vuoteen 1970 asti. Hänen saavutti tuolloin ennätykselliset 367 voittoa ammattilaisena, mukaan lukien etappivoittot kaikissa kolmessa suuressa ympäriajossa: Tourilla seitsemän, Girossa kaksitoista ja Vueltassa kolmetoista.

Kotimaassaan valtavan suosittu Rik Van Looy osallistui Tourille seitsemän kertaa, vuosina 1962–1967 joka suvena ja viimeisen kerran vuonna 1969. Hänen suurin saavutuksensa Tourilla oli vihreän paidan eli pistekilpailun voitto vuonna 1963. Tuona kesänä hän voitti kaikkiaan neljä etappia.

Jacques Anquetil sanoi Van Looysta: ”Baldini, Gaul tai Poulidor ei ollut pahin kilpailijani. Se oli Van Looy. Minun oli pärjättävä hänelle tasaisilla osuuksilla, ja jopa vuoristossa, sillä jos en pärjännyt, hänellä olisi ollut aika-ajon jälkeen 15 minuutin etumatka.”

Vuonna 1965 Van Looy nappasi keltapaidan yllään yhdeksi päiväksi; hän oli järjestyksessään 112. keltapaidassa ajanut. Van Looy kantoi kaikkien kolme suurimman etappikisan johtajanpaitaa, sillä oli yhden keltapaitapäivän lisäksi yhden päivän Giron roosapaidassa sekä kaikkiaan 12 päivää Vueltan johtajan arvopaidassa. Vueltan pistekilpailun hän voitti kaksi kertaa, mutta lihaksikas Van Looy ei ollut ainoastaan kova sprinteissä ja irtiotoissa, sillä hän voitti myös Giron mäkikuninkuuden vuonna 1960.

36-vuotiaana Van Looy osallistui viimeiselle Tourilleen. Tuota vuoden 1969 Touria hallitsi hänen nuori maamiehensä Eddy Merckx, mutta komeasti monumenttien mestari päätti uransa myös Tourilla. Hän iski neljännellä etapilla yksin karkuun ja voitti etapin.

Rik Van Looy, 7 osallistumista Tourille

1962 : keskeyttäminen (11. etappi), joukkueaika-ajon etappivoitto
1963 : 10. kokonaiskisassa, pistekilpailun voitto (vihreä paita), neljä etappivoittoa
1964 : keskeytys (3. etappi)
1965 : 31. kokonaiskisassa, kaksi etappivoittoa, keltapaita yhden päivän ajan
1966 : hylätty, aikarajan ylittyminen (16. etappi)
1967 : keskeytys (7. etappi), joukkueaika-ajon etappivoitto
1969 : hylätty, aikarajan ylittyminen (16. etappi), etappivoitto

• • •

Suomalaisia kiinnostava detalji lienee se, että amatöörivuosinaan Van Looy valittiin Belgian olympiajuokkueeseen Helsinkiin vuonna 1952. (Samoissa kisoissa oli muuten mukana myös toinen tuleva suurmestari eli Jacques Anquetil.) Van Looy ei päässyt maaliin asti maantiepyöräilyn henkilökohtaisessa kisassa, mutta sai kuitenkin joukkuekisan kultamitalin. Joukkuekisan tulos näet laskettiin henkilökohtaisen kisan ajoista siten, että neljän ajajan maajoukkueiden kolmen parhaan ajajan yhteistulos ratkaisi mitallit. Belgia voitti, Anquetilin Ranska oli pronssilla.

Tourin 21 merkkipaalua

Nyt löytyi taas maanmainiosta Vélo Magazinestä kelpo lista Tour de Francea muovanneista ’etapeista’, joita oli kirjattu 21 eli sama määrä kuin on etappeja nykymuotoisessa kisassa. Lista merkkipaaluista on tehty sadannen eli vuonna 2013 ajetun Tourin kunniaksi. Vélo Magazine n°509, 29–57.

Tour de Francen merkkipaaluja:

  1. 1903 Ensimmäinen Tour, etappikilpailu (aluksi 6 etappia)
  2. 1904 Säännöt alkavat muotoutua
  3. 1905 Vuoret mukaan (Le Ballon d’Alsace)
  4. 1906 Tour ensi kertaa ulkomaille (Belgiaan)
  5. 1913 Ajanlaskusysteemi nykymuotoon
  6. 1919 Le maillot jaune, johtajan keltainen paita
  7. 1926 Le grand départ, vaihtuva lähtöpaikka korvaa Pariisin lähtöpaikkana
  8. 1930 La caravane publicitaire, ensimmäinen mainoskaravaani
  9. 1934 Le contre-la-montre, ensimmäinen aika-ajo
  10. 1936 Ensimmäiset maksetut kesälomat pönkittävät Tourin suosiota (lisää katsojia)
  11. 1949 Rahapalkkiot joukkueen apuajajillekin
  12. 1952 Televisiointi alkaa
  13. 1953 Le maillot vert, ensimmäinen pistekilpailun vihreä paita
  14. 1966 Dopingtestit
  15. 1969 Merkkijoukkueet vakiintuvat (välillä ajettiin kansallisjoukkueillakin)
  16. 1971 Tour alle 4000 km (1930–1970 pituus oli 4000–5000 km)
  17. 1974 Laivasiirtymä eli Tour ensi kertaa Brittein Saarilla
  18. 1975 Le maillot à pois, ensimmäinen pallopaita parhaalle mäkimiehelle
  19. 1975 Pariisin Champs-Élysées -bulevardi maalipaikaksi
  20. 1986 210 kilpailijaa on ennätysmäärä (nykyään rajattu 22 joukkuetta x 9 ajajaa = 198)
  21. 1999 Kaksi lepopäivää eli nykymittainen kisa vakiintuu (21 etappia ja 2 lepopäivää)

Presidentti pysäytti Tourin

Silmäillessäni suosikkilehteni Vélo Magazinen vanhoja numeroita osui silmiini artikkeli Ranskan presidenttien suhteesta Touriin: Serge Lagetin artikkeli Le Tour de France et les présidents de la République (Vélo Magazine n° 496/Mai 2012). Siitä yksi tarina.

16.7.1960 ajettiin etappi Besançon–Troyes. Presidentti Charles de Gaulle oli saapunut vaimonsa Yvonnen kanssa viikonlopun viettoon Colombey-les-Deux-Églises’in kylään. Tasavallan presidentillä oli tuolloinkin jo tiukat turvatoimet, mutta kuulun L’Équipe-urheilulehden hyvin informoitu toimittaja Fernand Albaret oli saanut vihiä, että presidentti on reitin varrella. Hän ottaa yhteyttä Tourin silloiseen johtokaksikkoon ja kertoo presidentin olevan loma-asunnollaan. Jacques Goddet ja Félix Lévitan toteavat, että kisassa ei ole irtiottoa, joten voitaisiinhan kisa hetkeksi pysäyttää presidentin kunniaksi. Jos irtiotto olisi muodostunut, ei kisaa olisi voitu pysäyttää eikä etappi olisi jäänyt historiaan.

Ennen päätöstä kisan pysäyttämisestä täytyi tehdä kaksi konsultaatiota. Ajajien puoleen käännyttiin hallitsevan Ranskan mestarin Henry Angladen kautta. Anglade oli juuri palannut pissatauolta satulaan kun häneltä kysyttiin sopisiko pieni pysähdys presidentin kunniaksi. Angladea ajatus huvitti ja sana pysähdyksestä laitettiin kiertämään muidenkin joukkueiden kapteeneille.

Toinen konsultaatio täytyi tehdä poliittisista syistä, sillä aihe oli arkaluontoinen. Goddet kysyi neuvoa vasemmistolaiselta toimittajalta Jacques Marchandilta, joka mietti asiaa hetken ja vastasi: »Kuule, suurin huoleni on se, että minun pitää vielä täyttää neljä sivua lehteä iltaan mennessä eikä minulla ole mitään sanottavaa, koska mitään ei tapahdu. Joten vaikka tästä tulee polemiikkiä, on meillä ainakin materiaalia…» Goddet vakuuttui ja kuulutti kisaradioon 30:n sekuntin pysähdyksen presidentin kunniaksi hänen residenssinsä kohdalla.

le-general-de-gaulle-en-1960

Jacques Goddet pysäyttää autonsa keskelle ajorataa ja pääjoukko jarruttaa sen perään. Presidentti seisoo tien vasemmalla puolella odottamassa. Goddet lausuu kovaääniseensä: »Tour tervehtii sydämellisesti presidentti de Gaulle’ia.» Presidentti lähestyy pääjoukkoa vaivaantuneena sanoen: »Herra johtaja, teidän ei olisi täytynyt.» Presidentti de Gaulle tunnistaa pääjoukon kärjestä Ranskan mestarin ja kiiruhtaa paiskaamaan kättä tämän kanssa: »Herra Anglade, onnitteluni.» Sitten hän huomaa vierestä keltapaidassa ajavan italilaisen Gastone Nencinin: »Herra Nencini, tunnen saavutuksenne. Bravo! Olette voittaja, Pariisiin ei ole enää pitkä matka.» Presidentti ennättää vielä puristaa vihreän paidan kantajaa, mutta sitten pääjoukon on aika jatkaa matkaa. Presidentti ehtii vielä toivottaa herroille hyvää matkaa.

Ehkä turhaan ei sanottu, että de Gaulle oli ranskalaisten presidentti 11 kuukautta vuodessa. Heinäkuussa johtaja oli Jacques Goddet!

Tourin isä Henri Desgrange varmaan kääntyi haudassaan, sillä hän ei olisi pysäyttänyt kisaa kenenkään tai minkään vuoksi. Kenraali de Gaulle oli muuten oikeassa, sillä vuoden 1960 kokonaiskilpailun voitti Gastone Nencini, Henry Anglade oli kahdeksas.

* * *

Lisäys 29.1.2016:

INAn sivuilta löytyy paljon vanhaa televisiomateriaalia ja Tourista on siellä paljon hauskoja pätkiä. Olipa siellä parin minuutin uutisinsertti, jossa oli historiallinen katsaus Ranskan presidenttien Tour-vierailuista. Tämän kirjoituksen tapahtumasta oli myös mukana:

Les présidents de la République et le Tour de France

http://www.ina.fr/video/5047907001031/les-presidents-de-la-republique-et-le-tour-de-france-video.html

Kahdeksan sekuntia: intellektuelli vs. renkaannuolija

Vuoden 1989 Tour oli ensimmäinen televisiosta näkemäni ympäriajo. Muistan kyllä, että Urheiluruudussa oli esitetty joitakin välähdyksiä aiemminkin, mutta kun Eurosport aloitti tuona vuonna, kisaa pääsi todella seuraamaan. Olin kesätöissä päivät. Myöhään iltaisin Eurosportilta tuli tunnin kooste päivän etapista. Jäin koukkuun. Selostus oli Eurosportilla aluksi englanniksi, Peter Selinin upeat suomenkieliset selostukset tulivat vasta 90-luvun puolella.

route_of_the_1989_tour_de_france

Vuoden reitti kulki hyvin samaan suuntaan kuin tänäkin vuonna: silloin aloitettiin Luxembourgista, josta siirryttiin Belgiaan. Viides etappi toi Tourin Ranskan puolelle Bretagneen, mistä lasketeltiin kohti Pyreneiden vuoria. Isojen kaupunkien, Toulousen, Montpellierin ja Marseillen kautta marssittiin sitten Alpeille kisaa ratkaisemaan.

Intello vs. renkaannuolija

1989 Tour oli nappikisa aloittelevalle seuraajalle, sillä kisasta tuli kaikkien aikojen tiukin. 3285 kilometriä kilvanajoa ja maalissa voittajan etumatka oli 8 sekuntia! Ja voittaja oli väärä! Sen piti voittaa ranskalainen Laurent Fignon, lempinimeltään intellektuelli (L’intello). Se olisi hänen kolmas Tourinsa, sillä hänellä oli viidenkymmenen sekuntin etumatka ennen ratkaisevaa, Versaillesista Pariisin Champs-Élyséelle ajattevaa 24,5 kilometriä pitkää henkilökohtaista aika-ajoa. Fignon ei ollut parhaimmillaan aika-ajossa, mutta hän laski, että hän voisi hävitä hänen niskaansa hengittävälle amerikkalaiselle Greg LeMondille (entiselle joukkuetoverilleen, sittemmin inhoamalleen renkaannuolijalle) korkeintaan puoli minuuttia. Kyllä Fignon oli kelpo aika-ajajakin, sillä maalissa hänen keskinopeutensa oli 52 km/h. Tuolla nopeudella kahdeksassa sekunnissa pyörä kulkee noin 82 metriä. 3285 kilometriä kutistui alle sataan metriin.

Fignonin hahmo on ristiriitainen ja kiehtova. Kun nämä kahdeksan sekuntia tulivat mieleeni tämän vuoden Touria katsellessa, aloin taas silmäillä Fignonin omaelämäkertaa (Laurent Fignon, Nous etions jeunes et insouciants. Éditions Grasset & Fasquelle, Paris 2009). Olen unohtunut lukemaan sitä sieltä täältä, sillä se on varsin kiehtovaa luettavaa. Fignonin hahmo on todella traaginen. Oikea Tourin arvoinen legenda. Syöpä hänetkin vei 50-vuotiaana.

Kuukautta ennen kuolemaansa hän oli ollut taas Ranskan television kommentaattorina vuoden 2010 Tour-lähetyksissä. Viimeisen etapin lähetyksen aikana juontajat kiittävät kommentaattoriaan, joka sairaudestaan huolimatta oli halunnut vastata myönteisesti kutsuun tulla kisaa kommentoimaan ja oli jaksanut kolmen viikon urakan loppuun asti. Juontajat kutsuivat häntä taas studioon kanssansa kommentoimaan maailmanmestaruuskisoja ja myös seuraavan kesän Touria. Fignon liikuttuu kyyneliin ja seuraa pitkä hiljaisuus lähetyksessä. Tämä Tour jäi »Professorin» viimeiseksi esiintymiseksi Tourila. Hän kuoli 31.8.2010.

Ranskan kulta-ajan loppu

Fignonin lyhistyessä vuoden 1989 Tourin lopuksi Champs-Élyséen mukulakiville ranskalaisen pyöräilyn kultainen 1980-luku päättyi ja alkoi pitkä kuiva kausi. Fignonin pitkäaikainen tallipäällikkö Cyrille Guimard arvioi jälkikäteen: »Sen jälkeen alkoi biologinen doping eikä mikään ollut enää ennallaan.»

Fignonia itseään raivostutti, kun häneen viitattiin niin usein miehenä, joka hävisi Tourin kahdeksalla sekunnilla. Fignon vastasi: »Ei, minä olen voittanut kaksi.»

Fignon, Pascal Jules (1) ja Marc Madiot (2) olivat ranskalaisen pyöräilyn nuoret leijonat, joille muutamaa vuotta vanhempi valtias Bernard Hinault kuului kuitenkin kuin eri aikakauteen. Hinault, lempinimenltään Mäyrä (Bleireau), ei katsonut aina hyvällä uusia haastajia. Erityisesti Fignonin kanssa samassa joukkuessa ajaminen sai isot egot törmäyskurssille. Fignon voitti nuorena miehenä, vain 22-vuotiaana, ensimmäisen Tourinsa (1983) ja uusi tempun seuraavana vuonna. Sitä seuraavana vuonna oli taas vanhan Mäyrän vuoro, viidettä kertaa, mutta vuoden 1985 Hinaultin voiton jälkeen ranskalainen ei ole keskipallille kiivennyt. Kolmekymmentä vuotta ilman kotivoittoa on pitkä aika. Kirous alkoi kahdeksasta sekuntista?

fignon_lemond_podium_1989

Vuoden 1989 tappion jälkeen Fignon oli murtunut mies. Guimard arvioi Fignonin kuoleman jälkeen: »{N}ämä 8 sekuntia olivat liikaa… Tappion jälkeen hänen käyttäytymisensä, mielialansa ja elämänprojektinsa muuttui. Hän kääntyi sisäänpäin.» (3)

Miksei Fignonin joukkue tehnyt protestia voittaja Greg LeMondin tuolloin sääntöjen vastaisesta triathlontangosta? Muistelmissaankin Fignon pohtii tuota, muttei vieläkään keksinyt syytä miksei. Fignon laski, että LeMondin käyttämä triathlontanko toi etua sekuntin kilometrillä. LeMond käytti tankoa kaikissa Tourin kolmessa aika-ajoissa ja kaikkiaan tempoa oli 138 km, joten tappiota tuli 2 min ja 18 sek. Myös Fignonin tallin välinetoimittaja oli tarjonnut heille samantyyppistä ratkaisua. Guimard ja Fignon eivät halunneet riskeeta vaan halusivat pelata sääntöjen mukaan sekä luottaa vain jo testattuihin sekä hyviksi ja kestäviksi havaittuihin välineisiin. (4)

Entä mitä olisikaan tapahtunut, jos Fignon ei olisi joutunut pohkeen jänneleikkaukseen jo 25-vuotiaana? Cyrille Guimardin mukaan Fignonilta hävisi leikkauksessa 20 wattia tehoa, eikä hän ikinä saanut niitä takaisin. Kuinka monta Touria hän olisikaan voinut voittaa? Sen vuoden 1989 Tourin lisäksi.

laurent_fignon_urnengrab

Viitteet

1. Pascal Jules (s. 1961) kuoli vain 26-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Hän ajoi ammattilaisena 1982–1985 Renault-Elf-tallissa, 1986 Seat-Orbea-tallissa ja kuolinvuonnaan Caja Rural-Seat-tallissa. Hän osallistui neljään Ranskan ympäriajoon ja voitti Fignonin toisena voittovuonna kahdeksannen etapin. Jules oli Fignonin tapaan pariisilainen ja temperamentiltaan samantyylinen, joten heistä tuli läheiset joukkuetoverit.

2. Marc Madiot (s. 1959) teki komean ammattilaisuran ensin Fignonin joukkuetoverina Renaultin tallissa 1980–1985 ja sitemmin muissa talleissa kilpaillen vuoteen 1994 asti. Hän voitti mm. kaksi kertaa Paris–Roubaix-kisan, Ranskan mestaruuden niin maantiellä kuin cyclocrossissakin, osallistui Tourille kaikkiaan yhdeksän kertaa, voittaen myös etapin Fignonin toisena kokonaiskilpailun voittovuonna 1984. Vuodesta 1997 alkaen hän on ollut tallipäällikkönä La Française des jeux -tallissa (nykyään tallin nimi on lyhennetty muotoon FDJ), jossa Jussi Veikkanenkin on ajanut melkein koko ammattilaisuransa.

3. Guimard raconte Fignon, Vélo Magazine n°479/Octobre 2010, s. 68.

4. Katkerana Fignon kertoo, että hän yritti osallistua pari kuukautta myöhemmin triathlontangolla varaustetulla pyörällä Grand Prix Eddy Merckx -kisaan, mutta kilpailun jury oli kieltänyt sen.

* * *

Ps. Ei tullut kotiyleisön kaipaamaa voittajaa tänäänkään, Ranskan kansallispäivänä. Warren Barguil kaatui ja kovimmatkin ranskalaiset mäkimiehet olivat vaikeuksissa loppumäessä. Ja voittaja oli keltapaitainen britti, näytöstyyliin.

* * *

YouTubesta löytyy kooste ratkaisevasta aika-ajosta amerikaksi:

1989 Tour de France Final Time Trial – LONG VERSION – Greg Lemond – Laurent Fignon

Mitä vuoden 2015 Tourilla kannattaa seurata?

Mitä jännää tai uutta on luvassa tänä vuonna? No ainakin seuraavat:

1. Ihmeneloset
Tätä asetelmaa on hehkutettu. Viime vuoden voittaja Vincenzo Nibali, edellisen vuoden voittaja Christopher Froome, viime vuoden Giron voittaja Nairo Quintana ja Giro–Tour-tuplaa tavoitteleva Alberto Contador ovat kaikki mukana. Nelikosta löytyy kaikki tämän hetken kovimmat Grand Tour -kilpailujen voittajakandidaatit. Itse asiassa Alberto Contador voitti jo viime vuoden Vueltan, joten jos hän voittaisi myös Tourin, olisi se kolme Grand Tour -kisaa peräkkäin!

2. Jännää riittää lopppuun asti
Tämänkin vuoden reitti on pyritty rakentamaan siten, että jännitys kokonaiskilpailussa säilyy toiseksi viimeiseen päivään asti. Toiseksi viimeisenä päivänä maalimäkenä on legendaarinen L’Alpe-d’Huez, todellinen raateleva nousu. Kisa voi hyvinkin ratketa vasta viimeisten 21:n serpentiinimutkan aikana.
Viimeinen päivä on varattu perinteisesti kirimiesten kuninkuustaistoksi Champs-Elyséellä, mutta kokonaiskilpailun osalta tärkeintä on tulevan voittajan huulilleen ajon aikana nostama samppanjalasi.

3. Ensimmäinen viikkokin ratkaisee
Ensimmäinen viikko on jo pitkällä, neljä ensimmäistä etappia ovat todellakin olleet täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kaikkien aikojen nopein henkilökohtainen aika-ajo, sivutuulta, muurin yli kiipeämistä ja mukulakiviä. Vanhan viisauden mukaan Touria ei voiteta vielä ensimmäisellä viikolla, mutta se voidaan hävitä. Moni onkin jo hävinnyt mahdollisuudet kokonaiskilpailun suhteen.

4. Montvernier
Tämän vuoden reitti on erityisen vuoristoinen. Mäkien mies odottaa erityisesti Montvernierin kahdeksaatoista kurvia. Mäki ei ole pitkä, vain 3,4 km, mutta tulee varmasti olemaan komeaa kuvattavaa helikopterista.

5. Ensimmäinen afrikkalainen joukkue mukana
MTN-Qhubeka-joukkue tekee historiaa, sillä se on Tourin historian ensimmäinen afrikkalainen joukkue. Joukkueen ajaja Daniel Teklehaimanot sai kunnian lähteä ensimmäisenä matkaan kisan aloitusetapilla.

6. Sporttikamerat ja some
Sporttikamerat rynnistävät tänä vuonna pääjoukkoon ja luvassa on paljon videokuvaa kuskien kyydistä. Some on tehnyt tuloaan viime vuosina myös joukkueiden, pyöränvalmistajien ja sponsoreiden Tour-pöhinään. Nyt kaikilla on tarjolla faneille videoita ja vaikka mitä lisämatskua. GPS-paikannustakin luvataan vihdoin olevan tarjolla paremmin, kuten muutakin dataa.

7. Ranskan neloset
Järjestäjämaa on jäänyt vuosikaudet vaille suurempaa menestystä. Viimeinen ranskalainen kokonaiskilpailun voitto tuli 30 vuotta sitten, kun Bernand Hinault juhli viidettä kokonaiskilpailun voittoaan vuonna 1985. Viime vuonna vihdoin kaksi ranskalaista kiipesi Nibalin rinnalle palkintopallilla, joten isäntämaassa on odotukset korkealla. Edellisen edition kakkonen Jean-Christophe Péraud ja kolmonen Thibaut Pinot ovat molemmat mukana, mutta odotukset ovat korkealla myös nuoren Warren Barguilin (23) ja viime vuoden kutosen Romain Bardetin suhteen.

Ei taida olla helppoa nousta tänä vuonna palkintopallille ihmenelosten joukkoon, mutta ainahan sitä ihmeitä tapahtuu. Tourissa ainakin, kuten tulemme näkemään…

Nyt on se aika vuodesta!

102. Ranskan ympäriajo on jo kovassa vauhdissa, kun kolme etappia on jo ajettu. Viisi kilpailijaa on jo joutunut jättämään kisan kesken.(1) Itse olen katsellut alkupäiviä vähän toisella silmällä, kun on ollut niin hienot ilmat ja lasten kanssa on ollut jos jonkinmoista menoa. Muutenkin olen mäkien mies, minulle Tour alkaa todella vasta kun päästään Pyreneille ja Alpeille raateleviin nousuihin. Eli tämä ensimmäinen viikko on minulle vasta lämmittelyä.

Kunhan tässä päästään kunnolla vauhtiin, niin bloggaan kaikenlaisesta Touriin liittyvästä, sillä kyseessä ei ole mikä tahansa urheilukilpailu. Ei se vielä mitään, että kyseessä on suurin joka vuosi järjestettävä urheilukilpailu. Tourista tekee Tourin kaikki siihen liittyvä historia, legendat, suuret mestarit, eeppiset taistelut, karvaat tappiot, epäihimillisen raskaat etapit hirveine nousuineen. Mutta sekään vielä mitään, sillä Tour on niin ranskalainen ja sen luonnetta määrittää koko (manner) Ranskan maantiede monimuotoisuudessaan, alueiden erityispiirteet, ilmasto, tuulet jne. Ja ne ranskalaiset!

Ranskalaiset ovat saaneet leivottua tähän urheilukilpailuun koko maansa historian, paikalliset nähtävyydet ja erikoisuudet, joista vähäisimpiä eivät ole ruoat ja juomat. Tour on Ranskan piilomainontaa parhaimmillaan.

Vanhan vitsin mukaan jumala loi täydellisen kuusikulmaisen maan, jossa oli kaikkea parasta mitä milläkin osa-alueella voi kuvitella; täydellisen monipuolisen maan, jossa oli kaikkea, niin kauniita vuoristoja kuin merenrantaakin, viljavia laaksoja, hedelmä- ja viinitarhoja. Kaikkea oli niin yllin kyllin, että maa alkoi näyttää liian täydelliseltä, joten jumala päätti luoda maata asuttamaan ranskalaiset!

Tour on niin ranskalainen! Sitä joko rakastaa kiihkeästi tai sitten inhoaa.

Itse olen seurannut tapahtumaa vuodesta 1989, kun meillä alkoi näkyä Eurosport. Kolmena Ranskassa asumanani vuotena olen seurannut sitä siellä, mutta useimmiten siis pääasiassa televisiosta. Armoitettuna frankofiilinä suhtaudun kisaan intohimoisesti, koska kysessä ei ole mikä tahansa urheilukilpailu, vaan vuoden tärkein tapahtuma ja merkkipaalu. C’est le Tour !

1. Tiistaina selvisi, että jo seitsemän ajajaa ei pääse lähtemään neljännelle etapille.
Cycling Weekly kertoo ketkä ovat jo ulkona kisasta ennen neljättä etappia.