
Naisten ammattipyöräily on saanut viime vuosina runsaasti uutta mediahuomiota. Eurosportillakin näkyy nykyään usein naisten huippupyöräilyä, melkein yhtä usein kuin miesten vastaavaa. Vielä pari vuotta sitten kovia naisten pyöräilykisoja ei päässyt oikein seuraamaan mistään.
Ranskan ympäriajon historia on toki myös kovin miehinen, sillä Tourillakaan ei ole pitkää historiaa naisten kilpailuna. Vuonna 1908 Marie Marvingt, ”maailman ensimmäinen urheilijanainen”, joka oli pyöräilijä ja monien muidenkin lajien taitaja, yritti ilmoittautua mukaan Tourille, mutta hänen hakemuksensa hylättiin. Kertoman mukaan hän kuitenkin lähti epävirallisesti kisan etapeille aina pari minuuttia miespyöräilijöiden perään. Marie Marvingt kuulemma myös pääsi maaliin asti, vaikka matkaan lähteneistä 114:sta miehestäkään ei päässyt perille kuin vain 36. Tästä ei tietenkään löydy mitään merkintää Tourin historiankirjoista, mutta Le Miroir des Sports -lehti kertoi tällaista tarinaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja sama tieto on toistettu myöhemmin muissakin lehdissä.
Koska on naisten vuoro (=Tour)?
Ranskassa on kyllä useampaan kertaan yritetty järjestää kunnon etappikisaa naisille. Vuonna 1955 järjestettiin Tour de France féminin, mutta tämä kisa jäi tuolloin ainoaksi yritykseksi. Viiden etapin kisaan osallistui 41 naista. Kisan voitti britti Millie Robinson, joka pari vuotta myöhemmin teki myös naisten tunnin ajon maailmanennätyksen.
Seuraava yritys oli Tour de France féminin -kisalle oli 1980-luvulla, jolloin kisa järjestettiin 6 kertaa vuosina 1984–1989. Kisa herätti jonkin verran kiinnostusta, semminkin kun se oli aikansa tähtien ranskalaisen Jeannie Longon ja italialaisen Maria Caninsin taistelukenttä. Longo voitti kuudesta kisasta kolme ja tuli kahdesti toiseksi, Canins vuorostaan voitti kisan ja Longon kaksi kertaa mutta jäi kolme kertaa Longon taakse. Kisa kirvoitti aikanaan myös alentavia ja epäasiallisia kommentteja pyöräilyn miesvaikuttajilta. Vuonna 1989 silloinen Tourin johtaja Jean-Marie Leblanc päätti lopettaa kisan taloudellisiin haasteisiin vedoten.
Seuraava kokeiltu formaatti kantoi nimeä Tour de la CEE féminin, mutta sitäkään ei ajettu kuin 1990–1993.
Vuodesta 1992 alkaen ajettiin näet myös Tour cycliste féminin, joka kuitenkin joutui vuonna 1999 vaihtamaan nimensä muotoon Grande Boucle féminine internationale. Syynä oli miesten Touria järjestäneen Société du Tour de France (ASO) valitus Tour-sanan käytöstä. Samasta syystä kisassa ei voitu käyttää keltapaitaa, vaan sen sijaan kisan johtajalle puettiin kultainen paita. Tätä kisaa ajetiin kaikkiaan 17 kertaa vuosina 1992–2009 (vuonna 2004 kisaa ei ajettu taloudellisten vaikeuksien takia). Kisalla oli vaikeuksia saada mediahuomiota eikä järjestelytkään aina olleet kelvolliset, vaikka kisassa ajoivat vuosien varrella monet aikansa parhaat naispyöräilijät, kuten vaikka Jeannie Longo, Fabiana Luperini, Nicole Brändli, Nicole Cooke ja Emma Pooley – sekä nykyäänkin vielä ajava mestarien mestari Marianne Vos.
Mitä Giro edellä…
Italian ympäriajo, Giro, onkin järjestetty naisille pidempään kuin ranskalaisten yritelmät. Viime vuoden (eli kesän 2024) kisa oli jo 35. järjestyksessään, ja tuolloin kisa kantoi ensi kerran nimeä Giro d’Italia Women. Aiemmin kisa on kulkenut nimellä Giro Donne (1988–2012, ei ajettu 1991 eikä 1992), Giro Rosa (2013–2020), Giro d’Italia Donne (2021–2023). Toisena järjestämisvuonna (1989) muuten Tea Vikstedt-Nyman oli kisan palkintopallilla, sillä hän tuli kolmanneksi. Jo järjestämiskertojen määrän vuoksi Girolle onkin kertynyt eniten komeata traditiota naisten puolella.
Miesten grand tour -kisojen kuopus, Espanjan ympäriajo Vuelta, ehätti sekin periaatteessa järjestäytymään naisten puolella ennen Touria. Se on järjestetty 10 kertaa, aluksi toisin vain yhden päivän kisana nimellä La Madrid Challenge by La Vuelta, mutta vuodesta 2018 sekin on ollut etappikisa. Pari vuotta kisa oli nimellä Ceratizit Challenge by La Vuelta (2020–2022), mutta vuodesta 2023 kisalla on komea nimi La Vuelta Femenina. Puitteet eivät vielä pari vuotta sitten olleet kovin kummoiset, sillä vuoden 2022 voittaja Annemiek van Vleuten sanoi, että kisan täytyy vielä kehittyä, että sitä voisi verrata naisten Giroon ja Touriin. Varmasti tämäkin kisa kehittyy, jo siitäkin syystä, että viime vuosina Vueltassa palkintopallille on nousut naisten tämänhetken kovimpia ajajia eli van Vleutenin lisäksi Demi Vollering ja Elisa Longo Borghini.
ASO esiin!
Vuonna 2013 ammattilaispyöräilijät Kathryn Bertine, Marianne Vos ja Emma Pooley sekä ammattitriathlonisti Chrissie Wellington perustivat aktivistiryhmän nimeltä Le Tour Entier (”Kokonainen Tour”) taivuttaakseen Tourin järjestäjää Amaury Sport Organisationia (ASO) organisoimaan naisille Tour de France -tyyppisen kunnon etappikilpailun. Aloite sai paljon huomiota ja kannatusta, joten vuodelle 2014 ASO loikin 2014 yhden päivän kisan La course by Le Tour de France, joka järjestettiin miesten Tourin etapin yhteydessä.
Ensimmäiset vuodet kisa päättyi miesten kisan ”lämmittelynä” Champs-Élysées’lle kuten miestenkin kisa, jolloin vuonna 2016 Lotta Lepistö (nykyisin Henttala) oli komeasti kakkosena – ennen itse Marianne Vosia. Kisa oli kuitenkin vain yhden päivän kisa, jonka lisäksi se jäi miesten kisan varjoon, joten vieläkin oltiin kaukana kaivatusta kunnon eteppikisasta.
Vihdoin kahdeksan nysäkisan jälkeen ASO päätti panostaa kunnolla naisten Touriin, jolloin kesäksi 2022 synnytettiin kunnon etappikisa Tour de France Femmes. Sen johtoon valittiin näkyvä ja tunnettu entinen ammattipyöräilijä Marion Rousse. Rousse ei ollut tullut tunnetuksi vain Julien Alaphilippen vaimona (aiemmin hän oli naimisissa ammattipyöräilijä Tony Gallopinin kanssa), vaan hän on mm. vuosia ollut Ranskan television asiantuntijakommentaattorina Tour-lähetyksissä sekä toiminut pyöräilykisojen johtotehtävissä. Pyöräilyurallaan hän tuli tunnetuksi iskijä-tyyppisenä (puncheur) ajajana sekä sukupuolten välisen tasa-arvon kannattajana ja naisten pyöräilyn epäkohtien esille nostajana.
Uuden formaatin kisa sisälsi kahdeksan etappia ja se järjestetiin miesten kisan jälkeen heinä-elokuun vaihteessa. Jo ensimmäisenä vuotena kisa sai hyvän vastaanoton niin kilpailijoilta ja joukkueilta kuin yleisöltä ja medialtakin. Urheilullisesti kolme ensimmäistä kisaa ovat tarjonneet sitä samaa parasta urheilushowta kuin miestenkin kisat: tiukkoja sprinttikisoja, huikeita iskuja, raatelevia nousuja, rajuja aika-ajoja, mutta myös pyöräilyyn kuuluvaa ikävämpää draamaa kasoineen ja kaatumisineen. Viime vuoden kisa oli äärettömän tiukka ja jännittävä, sillä lopulta vain neljä sekuntia erotti voittaja Kasia Niewiadomaa ja toiseksi tullutta edellisvuoden voittaja Demi Volleringia. Kolmen vuoden aikana kisa on ottanut tukevasti paikkaansa kisakalenterissa, ja se tulee vain paranemaan ja vahvistumaan.
Vuosi | Voittaja | Joukkue |
2022 | Annemiek van Vleuten (Alankomaat) | Movistar Team |
2023 | Demi Vollering (Alankomaat) | SD Worx |
2024 | Kasia Niewiadoma (Puola) | Canyon–SRAM |
Tour de France Femmes 2025 reitti
Näin pitkä johdanto oli tarpeen, sillä naisten Tour 2025 on kova juttu. Miesten puolella Tourilla on pisimmät ja komeimmat perinteet, ja se on yhä grand tour -kisojen ehdoton ja kiistaton ykkönen, pyöräilymaailman suurin kilpailu. Nyt Tour de France haluaa nousta rytinällä myös naisten osalta suurimmaksi ja tärkeimmäksi kisaksi, vaikka ensi kesän kisa on vasta nykymuodossa järjestyksessään neljäs.

Kesän 2025 Tour de France Femmes starttaa Bretagnesta ja halkoo Ranskan länsi–itä-suunnassa päättyen Alppien rajuihin nousuihin. Kisassa on 9 etappia, joista 3 on luokitellaan tasamaan etapiksi, 2 kumpuilevan maaston etapiksi ja 4 vuoristoetapiksi.

Kisaan osallistuu 22 joukkuetta, joissa kaikissa on 7 ajajaa, joten matkaan lähtee 154 ajajaa.

Kisan kokonaispituus on 1165 kilometriä, mikä tarkoittaa ennätyspituutta naisten Tourilla.

Naisten Tourin medianäkyvyys vain kasvaa, kisan kotimaassa France 2 -kanava on jo pari vuotta näyttänyt kisaa livenä samaan tapaan kuin miesten kisaakin. Suomessa kisa tullee näkymään Eurosportilla ja Maxilla.

Neljännen etapin jälkeen alkaa sprinttereiden juhlat olla juhlittu, sillä tämän jälkeen ei ole enää yhtään maalia tasaisella.

Kisan pisin etappi on viides etappi, jolla on mittaa 166 kilometriä. Tällöin päästään jo vähän nyppylöiden makuun.

Todellinen vuoristo tulee vastaan etapilla 6, jolloin on jo viisi kategorisoitua nousua, pahimpana niistä Col du Béal, joka on jo yli 10 kilometriä pitkä ja nousee 1390 metrin korkeuteen.

Seitsemäs etappi alkaa tasaisena, mutta lopussa kiipeämistä riittää. Etapin isoin vaikeus on Col du Granier (1134 m).

Kisan korkein kohta on kahdeksannen etapin maalissa 2000 metrin korkeudessa Col de la Madelainella, joka on miesten Tourin historiasta tunnettu jättiläinen – myös miehet ajavat tämän HC-mäen pari viikkoa naisia aiemmin. Kahdeksannella etapilla on myös eniten nousumetrejä: kaikkiaan 3490. Koko kisan aikana kiivetään 17 240 metriä, joka sekin on ennätys.

Viimeisellä etapilla on vielä hirvittävä Col de Joux-Plane, joka kauhuja on Velofilossa esitelty aikoinaan. Voi hyvinkin olla, että kokonaiskisa ratkeaa vasta viimeisessä nousussa, joka johtaa Auringon porteille asti.
Onneksi tänäkään vuonna Tour ei lopu miesten kisaan, vaan sen jälkeen on tarjolla tämä naisten mittelö. Historiaa tehdään taas tänä kesänä!
Katso reitin esittelyvideo ja lisätietoja kisasta Tourin sivuilta (niitä varmasti vielä päivitetään ja tietoja lisätään tässä kisan lähestyessä – nyt oli vielä vähän ristiriitaisia tietoja eri sivuilla ja videoissa jne):
https://www.letourfemmes.fr/en/video/6275/parcours-du-tour-de-france-femmes-avec-zwift-2025