Suuri lähtö Lillestä

Vuonna 2024 Tourin suuri lähtö (le Grand départ) oli Italiasta‚ yllättävää kyllä vasta ensimmäistä kertaa, joten silloin kunnioitettiin reittivaloinnoilla Italialaisen pyöräilyn suuria mestareita. Lähtö oli Gino Bartalin Firenzessä ja ensimmäisillä etapeilla käytiin Fausto Coppin Tortonassa ja Marco Pantanin Riminissä. Tänä vuonna Tourin reitti tekee kunniaa ranskalaiselle pyöräilyn historialle, joka on toki Tourillakin kunniakas, vaikka viimeisestä ranskalaisesta voitosta tulee kesällä 40 vuotta. Sivumennen sanoen täytyy kuitenkin muistaa, että Ranska on yhä Tour-voitoissa kirkkaasti kärjessä: Ranska 36 voittoa, Belgia 18, Espanja 12, Italia 10…

Kolmena edellisenä vuotena kisa on alkanut ulkomailta, mutta vuonna 2025 lähtö on Lillestä, ja tällä kertaa Tour ajetaan täysin Ranskassa, metriäkään ei rullata rajojen ulkopuolella.  Lille on Nordin (eli Pohjoisen) departementin pääkaupunki ja sijaitsee lähellä Belgian rajaa. Lillen metropolialueella on yli miljoona asukasta ja Lillen kupeessa sijaitsee myös Roubaix’n kaupunki, joten tänä vuonna aloitellaan ”Pohjoisen helvetin” eli Paris–Roubaix-kisan maisemista. 

Näiltä seuduilta muistellaan mestarikammenpyörittäjä Jean Stablinskia, joka tunnetaan Jacques Anquetilin uskollisena juokkuetoverina, mutta voitti hän itsekin 106 kisaa ammattilaisena, suurimpina voittonaan maantiepyöräilyn maailmanmestaruus vuonna 1962, Espanjan ympäriajon voitto 1958. Olipa Stablinski peräti nelinkertainen Ranskan mestarikin, joten hän pitää yhä hallussaan ennätystä tällä saralla. Tourin nykyisen johtajan edeltäjä Jean-Marie Leblanc oli myös Pohjoisen poikia. 

5. 7. 2025, etappi 1, tasamaa, 185 km. Lille Métropole – Lille Métropole.

Ensimmäinen etappi kiertelee Lillen ympäristössä ja myös maaliviiva on Lillessä. Nyt on tuhannen euron paikka sprintterille ottaa keltainen paita haltuunsa, ainakin yhdeksi päiväksi. Tänä vuonna ei muuten jaeta ollenkaan bonussekunteja, joten niidenkään turvin ei paidasta saa kovempaa otetta.

6. 7. 2025, etappi 2, kumpuileva, 212 km. Lauwin-Planque – Boulogne-sur-Mer.

Toisella etapilla ratsastetaan Lillen eteläpuolelta kohti merenrantaa. Tämän vuoden Tourin pisin etappi, jonka 212 kilometriä kätkee reitillensä jo 2500 nousumetriä, joten puncheur-tyyppiset iskijät voivat lopun kinkareissa karata muilta karkuun. Loppusuora on ylämäkeen, joten jos etappi päättyy massakiriin, voi hieman erityyppiset sprintteritkin hakea etappivoittoa.

7. 7. 2025, etappi 3, tasamaa, 178 km. Valenciennes – Dunkerque.

Kolmas etappi mennee yhä sprinttereille, joiden vetojunat saavat nyt kisan alkupäivinä näyttää kuvioitaan ja mitellä voimiaan. Merkille pantavaa on tällä Tourilla on melkein joka etapin jälkeen aikas pitkät siirtymät. Jo edellisenä päivänä päästiin merenrannalle, mutta seuraavan päivän etappi polkaistaan käyntiin taas 170 kilometrin päästä sisämaasta edellisen päivän etapin takaa. Joukkueet saavat tänä vuonna todella paljon istua bussissa siirtymillä majapaikoille ja kisapaikoille!

8. 7. 2025, etappi 4, kumpuileva, 173 km, 2000 nousumetriä. Amiens Métropole – Rouen.

Neljäs etappi starttaa Ranskan suurimman katedraalin eli Amiens’in katedraalin nurkilta ja suuntaa kohti Rouenia ja Ranskan korkeinta katedraalia (151 m), joka neljän vuoden ajan (1876–1880) taisi olla myös maailman korkein rakennus. Rouen on Normandian seudun pääkaupunki, ja sen läpi virtaa samainen La Seine -joki, joka myös halkoo pääkaupunki Pariisin. Rouen ottaa myös kunnian olla ensimmäisen viisinkertaisen Tour-voittajan Jacques Anquetilin kotikaupunki. Etapin loppupuolella noustaan pari nyppylää, Anquetilin nimeä nykyään kantava kinkare Côte Jacques Anquetil sekä Tourin historiaan kirjoitettu Côte de Bonsecours, jossa vuonna 1947 ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeinen Tour ratkaistiin. Sodasta toipuvan Ranskan pelastajaksi ja kansan yhdistäjäksi nousi pieni (1,61 m) mutta sitkeä bretagnelainen Jean Robic.

9. 7. 2025, etappi 5, henkilökohtainen aika-ajo, 33 km. Caen – Caen.

Viides etappi Vilhelm Valloittajan (1028–1087) kotikaupungissa Caenissa onkin sitten tämän Tuorin ensimmäinen aika-ajo, joten silloin haetaan jo asemia kokonaiskilpailun kannalta. Tämä Calvadosissa kurvailtava aika-ajo on tällainen nyky-Tourille tyypillinen, eli historiallisesti tarkasteluna aika lyhyt, vain 33 kilometriä. Olisipa muuten hauska vielä joskus nähdä paljon pidempi aika-ajo, joita Tourin historiasta kyllä löytyy. Viimeinen yli 50 km pitkä aika-ajo oli vuonna 2014, muuta vielä parikymmentä vuotta aiemmin mukana oli usein 70 km pitkiä, jopa yli 90 km koettelemuksia. Saati sitten 1940-luvulla, jolloin ajettiin jopa 139 km pitkä aika-ajo! Caeniin päättyi myös vuoden 1978 Tourin joukkueaika-ajo, jolla silläkin oli mittaa 153 km! Tämänkään vuoden Tourilla ei nähdä joukkueaika-ajoa. Vaadimme niitäkin takaisin!

10. 7. 2025, etappi 6, kumpuileva, 201 km. Bayeux – Vire Normandie.

Seuraavaksi on vuorossa maininnousu Normandissa, jossa Tour ei olekaan kurvaillut sitten vuoden 2016. Kuudes etappi löytää Normaniastakin yli 3500 nousumetriä kahdensadan kilometrin matkalta. Etapin lopussa on 700 metriä 10 % nousua, joten ehkä kokonaiskilpailun ennakkosuosikit vähän kokeilevat toistensa nousukuntoa? Onkohan muuten etapin starttikaupungin oma poika Kévin Vauquelin – joka voitti yhden etapin viime Tourilla – mukana kisassa?

11. 7. 2025, etappi 7, kumpuileva, 194 km, 2450 nousumetriä (mäkimaali). Saint-Malo – Mûr-de-Bretagne.

Seitsemännellä etapilla kuljetaan Bernard Hinaultin kotimaisemissa ja isketään sitten lopulta seinään, Mûr-de-Bretagneen – ja kaksikin kertaa. Nousua kutsutaan Bretagnen Alpe-d’Hueziksi, mutta tosiasioita ei muuteta silläkään, sillä nousu on ”ainoastaan” neloskaterogian nousu: pituutta on 2 km, matkalla noustaan 137 metriä, keskijyrkkyys on 6,9 %, jyrkimmillään toki 13 %.

Kyllä tälläkin nyppylällä saadaan hyvä show aikaan! Viimeksi neljä vuotta sitten Mathieu van der Poel iski Bretagnen seinällä voittoon, mutta onnistuuko mies pitämään tämän talven kovan (cyclocross-)kuntonsa heinäkuulle asti?

12. 7. 2025, etappi 8, tasamaa, 174 km. Saint-Méen-le-Grand – Laval.

Kahdeksas etappi alkaa Louison Bobet’n satavuotisjuhlan kunniaksi Saint-Méen-le-Grandista. Bobet (1925–1983) oli ensimmäinen ajaja, jonka onnistui voittaa Tour kolme kertaa peräjälkeen (1953, 1954, 1955). Valtavaa kansansuosiota nauttineen Louisonin pikkuveli Jean Bobet (1930–2022) oli myös ammattipyöräilijä, mutta hän kunnostautui enemmän urheilujournalistina ja pyöräilykirjailijana. Veljekset käynnistelivät yhdessä myös pyöräilijöiden ammattiyhdistystoimintaa. Louisonin suosiosta voisi kertoa seuraavan anekdootin. Veljekset olivat palaamassa Belgiasta kisamatkalta, kun Jeanin ohjastama auto joutui onnettomuuteen. Louisonilta meni törmäyksessä reisiluu poikki kahdesta kohtaa sekä myös luu nilkasta, joten ura katkesi siihen. Radio Luxembourg järjesti ajajan tukeakseen postikorttikamppanjan, johon tulikin kolmessa päivässä yli 150 000 korttia.

13. 7. 2025, etappi 9, tasamaa, 170 km. Chinon – Châteauroux.

Yhdeksännellä etapilla taas porhalletaan tasamaata Sylvain Chavanelin (s. 1979) kotikulmilla. Chavanel pitää nimissään ennätystä Tourille osallistumiskerroissa, sillä hän oli mukana 18 kertaa; eikä joutunut keskeyttämään kuin vain kerran (ja vuonna 2007 kun koko Cofidiksen talli jätti Tourin kesken italialaisen ajajansa Cristian Morenin kärähdettyä testosteronin käytöstä). Kolme etappia Tourilla voittaneen Chavanelin bravuuri oli aika-ajo, sillä hän voitti lajissa Ranskan mestaruuden kuusi kertaa sekä joukkueaika-ajossa pari maailmanmestaruuttakin. Etappi päättyy Châteauroux’n kaupunkiin, jossa Mark Cavendish on ylittänyt maaliviivan ensimmäisenä jopa kolme kertaa; ensimmäinen voitto täällä vuonna 2008 oli hänen ensimmäinen Tour-etappivoittonsa. Viime vuonnahan Cavendish vihdoin kruunattiin kaikkien aikojen eniten etappeja (35) Tourilla voittaneeksi ajajaksi. Tuuli voi taas vaikuttaa kovasti etapin kulkuun, mutta lienee taas tulossa yksi spinttereiden mittely.

14. 7. 2025, etappi 10, vuoristo, 163 km, 4400 nousumetriä. Ennezat – Le Mont-Dore Puy de Sancy.

Vasta Ranskan kansallispäivänä 14.7.2025 ja kisan kymmennellä etapilla päästään vihdoin varsinaisen vuoristoetapin makuun. Silloin edessä on Keskiylängön seitsemän kategorisoitua mäkeä, kaikkiaan 4400 nousumetriä ja maalimäkenä Puy de Sancy, Keskiylängön korkein huippu (1885 m), etappi tosin loppuu vain Suomen korkeimman kohdan tasoille eli 1324 metriin. 

15. 7. 2025. Lepopäivä. Toulouse.

Vasta kymmenennen kisapäivän jälkeen on ensimmäinen lepopäivä, jonka Tourin karavaani viettää vaaleanpunaisessa kaupungissa Toulousessa, josta on kotoisin Christophe Péraud. Kuka vielä muistaa, että maastopyöräilijänä Pekingin olympialaisissa hopeaa napannut Péraud oli yllättäen vuonna 2014 Tourin kokonaiskisan kakkonen – sehän on paras ranskalaissuoritus pitkään aikaan!

16. 7. 2025, etappi 11, tasamaa, 154 km. Toulouse – Toulouse.

Toulousesta lähdetään lepopäivän jälkeen kiertämään lenkki, mutta palataan takaisin Toulouseen, jossa todennäköisesti on luvassa massakiri. Tosin 8 kilometriä ennen maalia on pienoinen nyppylä Montée Pech David, joka voi sekoittaa pakkaa ja tarjota yllätysratkaisun?

17. 7. 2025, etappi 12, vuoristo, 181 km, 3850 nousumetriä, maali mäen päällä. Auch – Hautacam.

Matka jatkuu etelään kohti Pyreneitä. Ensimmäiset sata kilometriä on tasamaata, kunnes vastaan tulee ensimmäinen Pyreneiden nousu: Col du Soulor (huippu 1474 m, pituus 11,8 km, 904 nousumetriä, keskijyrkkyys 7,6 %, maksimijyrkkyys 10 %, kategoria HC). Pienen alamäen jälkeen etupyörä on taas takapyörää korkeammalla neljän kilometrin verran kun kiskaistaan Col des Bordèresin päälle. Sitten viiletetään taas alämäkeä liki 20 kilometriä kunnes edessä on etapin raateleva maalimäki Hautacam (huippu 1520 m, pituus 13,6 km, 1064 nousumetriä, keskijyrkkyys 7,8 %, maksimijyrkkyys 11 %, kategoria HC).

Viimeksi Hautacam ajettiin 2022, kun tanskalainen Jonas Vingegaard sai tiputettua Tadej Pogacarin, ja lopulta voitti ensimmäisen Tourinsa.

18. 7. 2025, etappi 13, henkilökohtainen aika-ajo (mäkeen), 11 km. Loudenvielle – Peygagudes. 

Seuraavana on luvassa vuoden toinen henkilökohtainen aika-ajo. Lyhyt, vain 11 kilomertiä, mutta 8 viimeistä kilometriä on tiukkaa nousua, siksi nakkimakkaran mittaisella etapilla kertyy 650 nousumetriä. Tälle matkalle ei kannata aika-ajopyöriä tallin rekasta kaivaa, vaan tämä tempo ajetaan mäkiin sopivalla kalustolla, semminkin kun loppusuora on pahimmillaan 16 % jyrkkä. Vaikka matka James Bond -leffasakin Huominen ei koskaan kuole esiintyneelle Peyragudesin hiihtokeskuksen lentokentälle on lyhyt, erot voivat revetä suuriksi. Romain Bardet (2017) ja Pogacar (2022) ovat ankaralla loppusuoralla tuuletelleet etappivoittoa. Fabio Jacobsen taas joutui viimeksi taistelemaan koko nousun ajan uhkaavaa aikarajan täyttymistä vastaan, mutta lopulta 13 sekuntia pelasti hänet kotiinlähtemiseltä. 

19. 7. 2025, etappi 14, vuoristo, 183 km, 4950 nousumetriä, maali mäen päällä. Pau – Luchon-Superbagnères.

Nyt luvassa on klassinen kova kolmikko Col du Tourmalet (2115 m), Col d’Aspin (1489 m) ja Col de Peyresourde (1569 m), mutta nyt on perään vielä laitettu Luchon-Superbagnères (1804 m), joten nousumetrejä kavutaan karvan alle 5000.

Etappi oli tässä muodossa myös vuonna 1986, jolloin Bernard Hinault säilytti keltaisen paitansa, mutta Greg LeMond otti amerikkalaisten ensimmäisen vuoristoetappivoiton. Kolme vuotta myöhemmin LeMond joutui taas tämän mäen päällä luopumaan keltapaidastaan, mutta repi sen takaisin Laurent Fignonilta kaikkien aikojen tiukimmassa kisassa.

20. 7. 2025, etappi 15, kumpuileva, 169 km, 2400 nousumetriä. Muret – Carcassonne.

Pyreneiden jälkeen suunnaksi otetaan Carcassonne, joka joilllekin voi olla tuttu Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvasta linnoituksestaan, toisille kaupungista nimensä saaneesta lautapelistä. 4o km ennen maalia on lyhyt (2,9 km), mutta vihainen (10 % keskijyrkkyys) mäki Pas du Sant, jossa joku voi hyvinkin repäistä irti ja porhaltaa pääjoukolta karkuun maaliin asti. 

21. 7. 2025, toinen lepopäivä. Montpellier.

Molemmat Tourin lepopäivät vietetään tänä kesänä isoissa kaupungeissa, joissa riittää hyvin majoitustilaa koko sirkukselle.

22. 7. 2025, etappi 16, vuoristo, 172 km, 2900 nousumetriä, maali mäen päällä. Montpellier – Mont Ventoux. 

Vuodesta 1951 ajajat ovat pelänneet koska Mont Ventoux (1910 m) on taas reitillä. Vihdoin tuulinen huippu on taas mukana! Viime kerralla vuonna 2016 ei päästy ajamaan huipulle asti, kun siellä oli taas kerran niin kova tuuli, että pää meinaa irrota. Chris Froome joutui kolariin ja lähti uutta pyörää odotellessa juoksemaan kohti maalia. Mont Ventoux on aina ja ikuisesti oleva suosikkimäkeni, sen verran monta kertaa olen itsekin sen rinteillä kärsinyt ja nauttinut. Pyöräturistit muistakaa kiivetä myös Malaucènestä nouseva tie, joka on itse asiassa vielä hienompi kuin tämä Tourin useammin suosima Bedoinin puoli.

23. 7. 2025, etappi 17, tasamaa, 161 km. Bollène – Valence.

Tästä etapista voi tulla tylsäkin siirtymäetappi, vaikka minulle kyllä riittää tuttuja paikkoja reitin varrella, sillä asuin vuosia näillä seuduilla, tosin tois puol jokkee eli Le Rhônea, tuota yhtä Ranskan sykkivää verisuonta. Valencessa on yleensä lopulta kiritty oikein massana, mutta olisi hienoa nähdä joku karkulainen maalissa ensimmäisenä.

24. 7. 2025, etappi 18, vuoristo, 171 km, 5500 nousumetriä, maali mäen päällä. Vif – Courchevel Col de la Loze.

Kuningasetappi! Kolme HC-kategorian mäkeä! Ensin kiivetään Col du Glandon (huippu 1924 m, pituus 21,7 km, 1124 nousumetriä (todellisuudessa enemmän), keskijyrkkyys 5,1 %, maksimijyrkkyys 11 %, kategoria HC), joka on jo yksinään haaste. Maisemiensa ja vaihtelevuutensa vuoksi se on yksi suosikkimäistäni.

Ajoin sen viime kesänä samasta suunnasta kuin Tourilla mennään tänä kesänä, paitsi että kävin ensin parin kilometrin päässä olevalla Col de la Croix de Ferillä (2067 m) ja palasin sieltä sitten vielä Glandonille. Mäki on pitkä, ja siinä on pari todella jyrkkää myötämäkeä välissä, joten se on vaativampi kuin keskijyrkkyys antaa ymmärtää. Mutta vuori on mainion vaihteleva ja suunnattoman antoisa, erityisen hienoja ovat tekojärvet Lac du Verney ja Lac du Grand’Maison. Tourilla pyöritään näissä nousuissa melkein joka vuosi, sillä Glandonille pääsee kahdesta suunnasta ja viereiselle Rautaristin kukkulalle voi kavuta vielä useampaa reittiä. 

Karmean hieno nousu on myös Col de la Madelaine (huippu 2000 m, pituus 19,2 km, 1527 nousumetriä, keskijyrkkyys 8 %, maksimijyrkkyys 11 %, kategoria HC), mutta edes tämä kaksi HC-mäkeä eivät riitä, vaan niiden perään vielä aivan hirvittävä Col de la Loze!

Mäki noustaan nyt eri puolelta kuin aiemmin: huippu 2304 m, pituus vaatimattomat 26,2 km, 1704 nousumetriä, keskijyrkkyys 6,5 %, maksimijyrkkyys 11 %, kategoria HC. Ei ihan niin paha kuin toiselta puolelta, mutta harvoin on kerätty samalle etapille peräti kolmea ihan Ranskan kaikkein vaatimimpiin kuuluvaa huippua. Tämä etappi on melko todennäköisesti myös kisan kannalta kesän kohokohta. Pyörryttää!

25. 7. 2025, etappi 19, vuoristo, 130 km, 4600 nousumetriä, maali mäen huipulla. Albertville – La Plagne.

Viimeinenkään päivä Alpeilla ei ole mikään helppo ulkoilu. Vaivaiset 130 km, mutta viisi vuorta ja 4600 nousumetriä! Talviolympiakaupungista Albertvillestä alkavalla etapilla ei juuri tasaista kohtaa ole, sillä äkkiseltään laskettuna ylämäkeen kiivetään sellaiset 62,6 kilometriä, maalimäkenä on HC-tason La Plagne (huippu 2052 m, pituus 19,1 km, keskijyrkkyys 7,2 %).

Ei ne neljä aiemmin ajettavaa mäkeäkään helppoja ole. Niistä pahin lienee Col du Pré, joka on keskijyrkkyydeltään 7,7 % ja 12,6 km pitkä, jonka perään tulee heti Cormet de Roselend (kuutisen kilometriä kuusiprosenttista).

Laurent Fignon on ollut La Plagnen valtias kaksi kertaa, toisena kokonaiskilpailun voittovuonnaan 1984, mutta myös loukkaantumisensa ja leikkauksensa jälkeen vuonna 1987.

26. 7. 2025, etappi 20, kumpuileva, 185 km, 2850 nousumetriä. Nantua – Pontarlier.

Viimeistä edellinen etappi ei tällä kertaa ole vuoristoetappi, mutta kyllä tällekin siirtymäetapille riittää 2850 nousumetriä. Keltapaita joukkueineen ei voi nukahtaa, joten täytyy tarkkaan katsoa kenellä vielä riittää voimia irtiottoihin ja laskea huolella kuinka pitkälle voi antaa heidän mennä karkuun.

27. 7. 2025, etappi 21, tasamaa, 120 km. Mantes-la-Ville – Paris Champs-Elysées.

Tour palaa vuoden olympiatauon jälkeen Champs-Elysées’lle. Olihan se viime vuonna vähän outoa lopettaa kisa Nizzassa aika-ajoon.

Ensimmäisen kerran Tour päätettiin Champs-Elysées’llä 50 vuotta sitten eli 1975, jolloin Tourin voitti Bernard Thévenet, joka muuten viettää juuri tämän kirjoituksen julkaisupäivänä synttäreitään. Siihen loppui aikanaan Eddy Merckxin valtakausi ja alkoi ranskalaisen pyöräilyn viimeinen kulta-aika. 1975–1985 ranskalainen juhli kisan voittoa peräti 9 kertaa: Thévenet 2 kertaa, Hinault 5 kertaa ja Fignon 2 kertaa. Koska loppuu kisan kotimaan kuiva kausi? Jo 40 vuotta se on kestänyt.

Yhteensä 3320 kilometriä. 7 tasamaan etappia, 6 kumpuilevan maaston etappia, 6 vuoristoetappia, 2 aika-ajoa. 26 kunnon mäkeä (HC, 1. tai 2. kategorian mäkeä), viisi mäen päälle päättyvää etappia, yhteensä 51,550 nousukilometriä. Kyllä taas kelpaa odottaa kesää! Eläköön heinäkuu! Vive le Tour !  

Pääasiallinen lähde on Tourin viralliset sivut, josta löytyy todella paljon materiaalia kesän Tourista:
https://www.letour.fr/fr

Reitin lyhyt esittelyvideo ja muuta videomateriaalia Tour on laittanut Dailymotionin kautta jakoon: