Richard Plugge vastaan Marc Madiot – ja Laurent Fignon


Vuoden 2023 Tourin kaljakiista

Kuka muistaa vielä vuoden 2023 Tourin pienen myrskyn olutlasissa? Silloin vielä nimeä Jumbo Visma kantaneen tallin päällikkö Richard Plugge väitti haastattelussa ranskalaisten ajajien juoneen olutta toisen ja kolmannen viikon välisenä lepopäivänä. ”Olimme ranskalaisen joukkueen kanssa hotellissamme lepopäivänä. Näimme ajajien juovan isoja oluita. Alkoholi on myrkkyä, ja varsinkin kun olet jo valmiiksi väsynyt, tulet vielä väsyneemmäksi”, Plugge virkkoi. 

Plugge antoi haastattelun 2023 Tourin loppupuolella, kun Jumbo Visman Jonas Vingegaard oli kisan kärjessä. Haastattelija oli kysellyt tallin kuskin uskomattomista suorituksista. Plugge ylisti tallinsa professionaalisuutta ja käytti tätä olutkertomusta osoittaakseen, että heidän tallinsa ja heidän ajajansa ovat niin täysin omistautuneita sekä kaikin puolin täydellisiä valmistautumisessaan – toisin kuin leväperäiset ranskalaiset. Mutta kysymykseen miksi Jumbo Visma ei epäilyksien häventämiseksi julkaise ajajiensa dataa, Plugge vastasi: ”asiantuntijat osaisivat lukea sitä, mutta suurin osa tulkitsisi dataa väärin”.

Groupama-FDJ-tallin pomo Marc Madiot oli raivona Pluggen olut-kommentista. Hän puolusti ajajiensa kunniaa ja ammattimaisuutta tuttuun tempperamenttiseen tyyliinsä. Madiot vakuutti, ettei kukaan ajajista ollut juonut alkoholia lepopäivänä. ”Jokaisena lepopäivänä meillä on yhteinen hetki kuljettajieni ja tallin johdon välillä”, Madiot selitti. ”Johto juo oluen, eivät välttämättä ajajat, ja vaikka he olisivat juoneet yhden, se ei olisi ollut viisikymmentä senttilitraa. Olin pöydässä, siellä oli Perriereitä.”

Kylmät germaanit versus kuumat ranskikset

Tätä tallipomojen sapelienkalistelua puitiin heti tuoreeltaan lehdissä, netissä ja sosiaalisessa mediassa. Kohu leimahti sopivasti ennen Tourin viimeistä vuoristoetappia, joka oli FDJ-tallin tähtiajaja Thibaut Pinot’n viimeinen mahdollisuus loistaa ja kruunata komea uransa mahdolliseen etappivoittoon. Nyt oltiin vielä Pinot’n omissa kotimäissä, jotka olivat pullollaan hänen kannattajiaan, joten ranskalaisella oli valtavat panokset pelissä. Ranskalaisyleisö ei myöskään ollut ollenkaan riemuissaan Pluggen kommenteista, joten Jumbon joukkueen ajajat ja henkilökunta sai viimeisen vuoristoetapin ihmismereltä vihamielisen vastaanoton buuauksineen ja sovauksineen.

Kohulla herkuteltiin dramaattisesti myös Netflixin dokumenttisarjassa Ranskan ympäriajon kilpailijat kertovat (kausi 2, jakso 8 ”Viimeinen tanssi”). Madiot sanoi Jumbosta: ”Jumbossa yksityiskohdat ovat germaanisesti kohdallaan. Mietitty, analysoitu, palastettu, suunniteltu, mitä ikinä.” (Suomennos on Netflixin tekstityksestä, joka sivumennen sanoen välillä menee varsinkin ranskasta suomennettujen osuuksien ja repliikkien osalta aika metsään, mutta lienee liikaa toivottu, että suomentaja olisi alan tuntija.)

Ei voisi olla kahta erilaisempaa tallipomoa kuin Plugge ja Madiot. Hollantilainen Plugge on kuivakka ja kylmän laskelmoiva pikkutakkimies, yhtä ilmeikäs kuin rautakanki; pomo, joka haluaa voittaa hintaan mihin hyvänsä, eikä välitä muiden mielipiteistä – eikä paljon muustakaan. Madiot taas on tulta ja tappuraa, pursuaa tunnetta, ja hän arvostaa ranskalaisen perinteen mukaisesti myös intuitiota ja riskinottoa.  

”Olimme nuoria ja huolettomia”

Tämä olut-episodi toissa suvelta tuli mieleeni, kun luin uudelleen kaksinkertaisen Tour-voittaja Laurent Fignonin (12.8.1960–31.8.2010) mainioita muistelmia Nous étions jeunes ei insouciants (on myös käännetty englanniksi nimellä We Were Young and Carefree). Marc Madiot oli näet Laurent Fignonin ikätoveri (Madiot vuotta Fignonia vanhempi) ja he olivat Fignonin kanssa tallitovereita: ensin Renault-Elf-Gitane-tallissa, jota johti legendaarinen Cyrille Guimard, myöhemmin molemmat menivät Guimardin mukana Système U -talliin. Fignon kertoo näet muutamia tarinoita 1980-luvun kisoista, joissa kyllä oli sellaista meininkiä, jota Pluggekin voisi hyvillä mielin katsoa kulmiensa alta.

Maaliskuussa 1982 tuore ammattilainen Fignon ja toisen vuoden ammattilainen Madiot olivat molemmat auttamassa Bernard Hinault’ta voittamaan ”Mäyrän” kotikulmilla Bretagnessa ajettua Tour d’Armor -etappikisaa. Hinault halusi ehdottomasti voittaa omiensa joukossa. Erään etapin jälkeen Hinault pääsi käymään kotonansa, mutta sanoi joukkuekavereilleen, että ”Palaan ruokailun jälkeen pullojen kanssa. Juhlitaan Bretagnea!” Normaalisti tiukka, keskittynyt ja jopa hieman etäinen Hinault oli todella hyvällä ja rennolla päällä, mikä hämmästytti ja ilahdutti hänen nuorempia joukkuetovereitaan.

Ilta tuli ja myös Hinault viinipullojensa kanssa. (Sinänsä jännä juttu, että Bretagne on ollut siiderialuetta jo 1200-luvulta, mutta bretagnelainen Hinault halusi juhlia käyneen omenamehun sijaan käyneen viinipyrälemehun voimin.) Hinault ryntäsi pulloineen joukkueen hotellille, mutta huomasi, että osa joukkueen johdosta, mukaan lukien Guimard, ei ollutkaan joukkueen majapaikassa vaan jossain ihan muualla. Hinault on tunnetusti tulisieluinen, mutta nyt hän oli niin raivoissaan, että tallikaverit eivät olleet koskaan nähneet häntä tällaisessa tilassa. Hotellin käytävillä solvauksia huutava Mäyrä pelotti nuorempia ajajia. Viimein raivoava Hinault karjui: ”No ei se mitään, me juodaan sitten keskenämme nämä pullot!”

Fignon ei muista montako heitä oli pulloja tyhjentämässä. Ei kovin montaa, ehkä 4 (Hinault, Fignon, Jules, Chevalier, …?), korkeintaan kuusi. Mutta viinipulloja nautittiin hyvä määrä: kymmenen … tusina … enemmän? Hinault oli sydämellisen leppoisalla ja kommunikatiivisella tuulella koko bakkanaalin ajan, joten Renaultin joukkuehenkeä viininhöyryiset höpöttämiset kasvattivat ja samalla tallin uudet ajajat Fignon ja Pascal Jules pääsivät Hinaultin suosioon. Metakka alkoi häiritä hotellin muita asukkaita, ja olihan muitakin joukkueita majoittuneina ryyppyporukan valloittamassa hotellissa. Tuskin kukaan sai nukuttua, vaikka vanhan viisauden mukaan etappikisat voitetaan sängyssä leväten. 

Lopulta ryyppyporukka kiipesi huoneisiinsa remuamaan, huutelemaan ja heittelemään pulloja ikkunoista. Madiot oli kaatunut päivän etapilla pahasti, joten hänen koko kroppansa oli pahasti palovammoilla. Muistutti lähinnä muumiota, koska hänet oli sidottu kääreisiin päästä varpaisiin. Hänen sänkynsä nostettiin pystyyn. Madiot karjui! Hotellinjohtaja yritti toppuutella ryhmä Renault-rämää. Kansallissankari Hinault huusi hänelle: ”Vedä käteen! Nyt ollaan mun mailla!” Vasta sianpieremän aikaan rymyjoukko vihdoin hyytyi nukkumaan, joten montaa tuntia hotellissa tuskin nukkui kukaan.

Fignon kärjessä vasemmalla, Hinault oikealla (kuva eri kisasta).

Kun etappi alkoi oli pari–kolme joukkuetta lyöttäytynyt yhteen ja sopinut, että heti etapin lähtölaukauksesta maksetetaan univelkoja Renaultin ryyppyryhmälle, vielä kun heidän veren alkoholipitoisuutensa on korkea. Kisa oli jatkuvaa iskua, joihin kaikkiin Hinaultin asemaa puolustavien apuajajien oli vastattava. Guimard ei sanonut mitään. Päivä oli pitkä ja raskas Guimardin miehille, mutta hyvin viininlitkijöiden energiat ja jalat riittivät, sillä Bernard Hinault voitti kuin voittikin koko kisan! Renaultin ajajat olivat vain juhlineet voittoaan hieman ennenaikaisesti.

Fingon ei ylpeydellä kerro tätä tarinaa. Ranskassa julkisella paikalla kännissä törttöilyyn suhtaudutaan paljon tuomitsevammin kuin Suomessa, siellä moista käytöstä ei sallita edes urheilusankareille. Ajat olivat tosiaan toiset, eikä tällaista showta olisi Renaultin herrat Tourilla pystyneet esittämään. Tour d’Armor oli kuitenkin eri tason kisa kuin Tour de France, joka on primus inter pares ja pyhistä pyhin! Lieventävänä asianhaarana täytyy mainita myös se, että Hinaultin ja Guimardin tehoduon välit olivat jo tuolloin alkaneet rakoilla, ja Hinault oli jo niin iso stara, että tallipäälliköstä ei ollut enää kotikulmillansa rillutelleen tähtiajan hillitsemiseen. Eikä hän edes ollut paikalla kun bileet alkoivat.

Myöhemmin kesällä 1982 Hinault voitti neljättä kertaa Tourin, sitten kahdella seuraavalla kierroksella olikin jo Fignonin vuoro. Aika kovat näytöt siis Guimardin ajajilla.

Pyörä keksitään aina uudestaan ja uudestaan

Plugge rehvastelee Team Visma | Lease a Bike -joukkueensa professionaalisuudella, mutta Guimard ei ollut aikanaan pekkaa pahempi. Fignon ylistää Guimardin 1980-luvun metodista lähestymistapaa: ”Se oli kunnollista. Hän oli todella huipulla. Hänellä oli lomakkeita kaikesta. Hän oli kiinnostunut kaikista uusista metodeista.” Marginaalisia hyötyjä haettiin myös silloin kaikilla osa-aluilla.

Pidemmässä historiallisessa perspektiivissä tuntuu aina hieman ylimieliseltä kun pyöräilyn maailmaan tulee aina uusia talleja, skyta ja jumboja, ja itsevarmoja johtajia, brailsfordeja ja pluggeja, jotka väittävät tekevänsä vallankumouksen pyöräilyssä. Ennen kun oltiin niin pönttöpäitä, ettei siitä ymmärretty mitään eikä tehty kunnolla. Kyllä toki kehitystäkin tapahtuu, mutta osattiin sitä ennenkin! Ja pidettiin samalla vähän hauskaakin. Ainakin silloin kun oltiin pikkukisassa ja tallipomon valvova silmä vältti.

Lähteitä

Laurent Fignon, Nous étions jeunes ei insouciants. Éditions Grasset & Fasquelle (Le Livre de Poche), Paris 2009.

Ranskan ympäriajon kilpailijat kertovat -sarja Netflixissä
https://www.netflix.com/fi/title/81153133?s=i&trkid=14170286&vlang=fi

Kohusta olutlasissa katso vaikka:

Katso myös Rouleur-lehden artikkeli Richard Pluggesta:

https://www.rouleur.cc/blogs/the-rouleur-journal/richard-plugges-vision-for-the-future

Lue myös Velofilon artikkelit
Bernard Hinault on Tourin kovin!
Viisinkertaisen Tour-voittajan treenivinkit
Fignon versus LeMond
Greg LeMond & 3 x Tour-voitto