Avainsana-arkisto: Greg LeMond

Greg LeMond & 3 x Tour-voitto

26/06/2016 Tommi Wallenius

Tänään 26.6.2016 on jälleen yhden Tour de France -legendan synttärit, sillä ensimmäinen amerikkalainen Tour-voittaja Greg LeMond täyttää 55 vuotta. 30 vuotta sitten ensimmäisen Tourinsa voittanut LeMond on nykyään myös ainoa yhdysvaltalainen voittaja, sillä Lance Armstrongin kaikki seitsemän peräkkäistä voittoa (1999–2005) on pyyhitty yli historiankirjoista.

Ihmejenkki ranskalaisjengiin

Kalifornialainen LeMond oli jo nuorena superlahjakkuus. 1979 hän voitti nuorten maailmanmestaruuden, vuonna 1981 20-vuotias LeMond debytoi ammattilaisena, kun hänen potentiaaliinsa vahvasti uskonut Cyrille Guimard sai hankittua hänet menestyvään ranskalaiseen Renault-talliin. 1982 LeMond voitti Tour de l’Avenir -kisan ja hopeaa maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskisoissa. Maatiepyöräilyn maailmanmestaruuskisoissa LeMondin sarja on olikin komea: 1982 hopea, 1983 kulta, 1985 hopea, 1986 seitsemäs, 1989 kulta, 1990 neljäs.

Myös Tourilla LeMondin sarja oli kauniin nousujohteinen, sillä jo ensimmäisellä yrityksellään vuonna 1984 hän nousi palkintopallille, toisella kertaa kiipesi jo Bernard Hinault’n jälkeen kakkoseksi ja seuraavaksi hän tuuppasi Mäyrän ykköspallilta kakkoseksi vuoden 1986 erikoisessa kisassa.

Mäyrä hyökkää Helmikanan kimppuun

Vuoden 1986 Touria on pidetty jopa kaikkien aikojen parhaana (ei ehkä tietenkään niinkään usein ranskalaisten parissa vaan enemmänkin ison veden takana) ja se on saanut vielä vuosia myöhemminkin paljon mustetta virtaamaan ja videoita pyörimään. Kisaa voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, mutta on hyviä perusteluita epäillä, että Hinault – joka oli luvannut tänä vuonna auttaa Helmikanaksikin kutsutun LeMondin voitoon – yrittikin tosissaan voittaa kuudennen Tourinsa. La Vie Claire -joukkueen tähtiajajat olivat sopineet Hinault’n ajavan viimeisellä Tourillaan LeMondin voittajaksi, koska edellisenä vuonna LeMond oli auttanut silloisen kapteeninsa viidenteen voittoon.

No, kisa oli monimutkainen ja monitulkintainen. Kannattaa lukea aiheesta Richard Mooren kirja Slaying the Badger: LeMond, Hinault and the Greatest ever Tour de France (2011) sekä katsoa vaikka L’Equipen dokumentti Hinault vs Lemond: Parole de blaireau parin vuoden takaa:
https://youtu.be/fkszNRQDbRU

YouTubesta löytyy myös muita helmiä aiheesta, kuten pitkä aikanaan tehty amerikkalaisdokumentti aiheesta, joka on kertova ajankuva monessakin mielessä:
https://youtu.be/ePgcSP7G0K0

Se toinen vuosisadan Tour – ja hiipuminen

Seuraavana vuonna LeMond meinasi kuitenkin päästä hengestään, kun joutui metsästysretkellä ampumaonnettomuteen. Kuin ihmeen kaupalla hän kuitenkin palasi Tourille kahden vuoden päästä luokkaantumisestaan – voittajana!

LeMondin toinen voitto oli sekin ikimuistoinen, myös joillakin perusteilla vuosisadan Tour. Ei pelkästään siksi, että se oli toistaiseksi kaikkien aikojen tiukin: vain 8 sekuntia erotti Pariisissa kisan pääpurakeita, »Professori» Laurent Fignonin tappioksi. Tätä vuoden 1989 kisaa on käsitelty jo aiemmin Velofilossa.

Eikä se kolmaskaan voitto tullut helpolla, sillä vuoden 1990 editio alkoi heikosti LeMondille. Hän oli kokonaiskilpailussa kymmenen minuuttia kärkeä perässä ja sai ajettua eron kiinni lopulta vasta viimeistä edellisenä päivänä. Keltapaita tuli, vaikkei hän voittanut yhtään etappia.

LeMond nappasi kolme voittoaan siis peräkkäisillä osallistumiskerroilla, mutta vuoden 1990 Tourilla otti myös ensimmäisen etappivoittonsa mies, joka tulisi dominoimaan ympäriajoa seuraavat viisi vuotta. Alkoi Miquel Indurainin aika. Vielä 1991 LeMond pukeutui keltaiseen neljäksi päiväksi, mutta hänen Tour-uransa oli jo laskussa. Hän hiipui lopulta kokonaiskilpailun seitsemänneksi.

Kahdella viimeisellä yrityksellä kävi vielä huonommin, sillä molemmilla kerroilla Helmikanan lento päättyi keskeytykseen jo ennen Pariisia. Ampumahaava alkoi vaivata, joten vuonna 1994 LeMondin oli lopetettava ammattilaisuransa ja keskityttävä jo aktiiviaikanaan lanseeraamansa pyörämerkin parissa työskentelyyn.

LeMond marssi vedellä

LeMond oli todellinen Tourin mies, sillä hän tähtäsi kuntonsa heinäkuuhun – maailmanmestaruuskisojen lisäksi. Alkukauden kisoissa hän oli usein ylipainoinen ja kaukana parhaasta terästään. Siksi hän ei yltänyt lähellekään häntä edeltävien dominanttien Tour-mestarien, –Hinault’n, Eddy Merckxin tai Jacques Anquetilin – voittomääriin muissa kisoissa.

LeMond on Tourin kotimaassakin ollut suosittu ajaja, vaikka hän voittikin Ranskan kansallissankarit Mäyrän ja Professorin. »Helmikanaa» (La Pintade) on usein pidetty tyypillisenä amerikkalaisserkkuna, joka on kovin rahan perään, naiivi kisastrategioissa, mutta suorasuinen ja kova kilpailija. Hänen suosiotaan on osaltaan nostanut se, että hän ajoi vuosia ranskalaistalleissa, puhuu kelvollisesti ranskaa jenkkiaksentillaan, ja otti ajoissa etäisyyttä Tourin mainetta tahranneeseen Armstrongiin. Myös kotimaassaan LeMondin osakkeet ovat olleet nousussa kun teksasilaisen imperiumi romahti ja lopetti Lancen LeMondiin kohdistamat mustamaalauskamppanjat.

LeMond ei myöskään koskaan jäänyt kiinni dopingtesteissä, mikä erottaa hänet muista toisen maailmansodan jälkeisistä Tour-voittajista.

Viime vuosina LeMond on tullut monille tutuksi Eurosportin kommentaattorina. Myös tämänkin vuoden Tourilla pääsemme nauttimaan hänen kommentaareistaan Eurosportilla.

Greg LeMond & Tour

– Kahdeksan osallistumista
– Yhteensä 5 etappivoittoa
• 1984: kokonaiskilpailun kolmas, nuorten kilpailun voitto
• 1985: kokonaiskilpailun toinen, yksi etappivoitto (21. etappi), yhdistelmäkilpailun voitto (combiné du Tour de France)
• 1986: kokonaiskilpailun voittaja, yksi etappivoito (13. etappi), yhdistelmäkilpailun voitto (combiné du Tour de France)
• 1989: kokonaiskilpailun voittaja, kolme etappivoittoa (5., 19. ja 21. etappi)
• 1990: kokonaiskilpailun voittaja
• 1991: kokonaiskilpailun seitsemäs
• 1992: keskeytys (14. etappi)
• 1994: keskeytys (6. etappi)

LeMondin joukkueet

•1981–1984: Renault-Elf-Gitane
•1985–1986: La Vie claire
•1987: Toshiba
•1988: PDM
•1989: ADR
•1990–1992: Z
•1993–1994: GAN

Tour de Francen historia

Kahdeksan sekuntia: intellektuelli vs. renkaannuolija

14/07/2015 Tommi Wallenius

Vuoden 1989 Tour oli ensimmäinen televisiosta näkemäni ympäriajo. Muistan kyllä, että Urheiluruudussa oli esitetty joitakin välähdyksiä aiemminkin, mutta kun Eurosport aloitti tuona vuonna, kisaa pääsi todella seuraamaan. Olin kesätöissä päivät. Myöhään iltaisin Eurosportilta tuli tunnin kooste päivän etapista. Jäin koukkuun. Selostus oli Eurosportilla aluksi englanniksi, Peter Selinin upeat suomenkieliset selostukset tulivat vasta 90-luvun puolella.

Vuoden reitti kulki hyvin samaan suuntaan kuin tänäkin vuonna: silloin aloitettiin Luxembourgista, josta siirryttiin Belgiaan. Viides etappi toi Tourin Ranskan puolelle Bretagneen, mistä lasketeltiin kohti Pyreneiden vuoria. Isojen kaupunkien, Toulousen, Montpellierin ja Marseillen kautta marssittiin sitten Alpeille kisaa ratkaisemaan.

Intello vs. renkaannuolija

1989 Tour oli nappikisa aloittelevalle seuraajalle, sillä kisasta tuli kaikkien aikojen tiukin. 3285 kilometriä kilvanajoa ja maalissa voittajan etumatka oli 8 sekuntia! Ja voittaja oli väärä! Sen piti voittaa ranskalainen Laurent Fignon, lempinimeltään intellektuelli (L’intello). Se olisi hänen kolmas Tourinsa, sillä hänellä oli viidenkymmenen sekuntin etumatka ennen ratkaisevaa, Versaillesista Pariisin Champs-Élyséelle ajattevaa 24,5 kilometriä pitkää henkilökohtaista aika-ajoa. Fignon ei ollut parhaimmillaan aika-ajossa, mutta hän laski, että hän voisi hävitä hänen niskaansa hengittävälle amerikkalaiselle Greg LeMondille (entiselle joukkuetoverilleen, sittemmin inhoamalleen renkaannuolijalle) korkeintaan puoli minuuttia. Kyllä Fignon oli kelpo aika-ajajakin, sillä maalissa hänen keskinopeutensa oli 52 km/h. Tuolla nopeudella kahdeksassa sekunnissa pyörä kulkee noin 82 metriä. 3285 kilometriä kutistui alle sataan metriin.

Fignonin hahmo on ristiriitainen ja kiehtova. Kun nämä kahdeksan sekuntia tulivat mieleeni tämän vuoden Touria katsellessa, aloin taas silmäillä Fignonin omaelämäkertaa (Laurent Fignon, Nous etions jeunes et insouciants. Éditions Grasset & Fasquelle, Paris 2009). Olen unohtunut lukemaan sitä sieltä täältä, sillä se on varsin kiehtovaa luettavaa. Fignonin hahmo on todella traaginen. Oikea Tourin arvoinen legenda. Syöpä hänetkin vei 50-vuotiaana.

Kuukautta ennen kuolemaansa hän oli ollut taas Ranskan television kommentaattorina vuoden 2010 Tour-lähetyksissä. Viimeisen etapin lähetyksen aikana juontajat kiittävät kommentaattoriaan, joka sairaudestaan huolimatta oli halunnut vastata myönteisesti kutsuun tulla kisaa kommentoimaan ja oli jaksanut kolmen viikon urakan loppuun asti. Juontajat kutsuivat häntä taas studioon kanssansa kommentoimaan maailmanmestaruuskisoja ja myös seuraavan kesän Touria. Fignon liikuttuu kyyneliin ja seuraa pitkä hiljaisuus lähetyksessä. Tämä Tour jäi »Professorin» viimeiseksi esiintymiseksi Tourila. Hän kuoli 31.8.2010.

Ranskan kulta-ajan loppu

Fignonin lyhistyessä vuoden 1989 Tourin lopuksi Champs-Élyséen mukulakiville ranskalaisen pyöräilyn kultainen 1980-luku päättyi ja alkoi pitkä kuiva kausi. Fignonin pitkäaikainen tallipäällikkö Cyrille Guimard arvioi jälkikäteen: »Sen jälkeen alkoi biologinen doping eikä mikään ollut enää ennallaan.»

Fignonia itseään raivostutti, kun häneen viitattiin niin usein miehenä, joka hävisi Tourin kahdeksalla sekunnilla. Fignon vastasi: »Ei, minä olen voittanut kaksi.»

Fignon, Pascal Jules (1) ja Marc Madiot (2) olivat ranskalaisen pyöräilyn nuoret leijonat, joille muutamaa vuotta vanhempi valtias Bernard Hinault kuului kuitenkin kuin eri aikakauteen. Hinault, lempinimenltään Mäyrä (Bleireau), ei katsonut aina hyvällä uusia haastajia. Erityisesti Fignonin kanssa samassa joukkuessa ajaminen sai isot egot törmäyskurssille. Fignon voitti nuorena miehenä, vain 22-vuotiaana, ensimmäisen Tourinsa (1983) ja uusi tempun seuraavana vuonna. Sitä seuraavana vuonna oli taas vanhan Mäyrän vuoro, viidettä kertaa, mutta vuoden 1985 Hinaultin voiton jälkeen ranskalainen ei ole keskipallille kiivennyt. Kolmekymmentä vuotta ilman kotivoittoa on pitkä aika. Kirous alkoi kahdeksasta sekuntista?

Vuoden 1989 tappion jälkeen Fignon oli murtunut mies. Guimard arvioi Fignonin kuoleman jälkeen: »{N}ämä 8 sekuntia olivat liikaa… Tappion jälkeen hänen käyttäytymisensä, mielialansa ja elämänprojektinsa muuttui. Hän kääntyi sisäänpäin.» (3)

Miksei Fignonin joukkue tehnyt protestia voittaja Greg LeMondin tuolloin sääntöjen vastaisesta triathlontangosta? Muistelmissaankin Fignon pohtii tuota, muttei vieläkään keksinyt syytä miksei. Fignon laski, että LeMondin käyttämä triathlontanko toi etua sekuntin kilometrillä. LeMond käytti tankoa kaikissa Tourin kolmessa aika-ajoissa ja kaikkiaan tempoa oli 138 km, joten tappiota tuli 2 min ja 18 sek. Myös Fignonin tallin välinetoimittaja oli tarjonnut heille samantyyppistä ratkaisua. Guimard ja Fignon eivät halunneet riskeeta vaan halusivat pelata sääntöjen mukaan sekä luottaa vain jo testattuihin sekä hyviksi ja kestäviksi havaittuihin välineisiin. (4)

Entä mitä olisikaan tapahtunut, jos Fignon ei olisi joutunut pohkeen jänneleikkaukseen jo 25-vuotiaana? Cyrille Guimardin mukaan Fignonilta hävisi leikkauksessa 20 wattia tehoa, eikä hän ikinä saanut niitä takaisin. Kuinka monta Touria hän olisikaan voinut voittaa? Sen vuoden 1989 Tourin lisäksi.

Viitteet

1. Pascal Jules (s. 1961) kuoli vain 26-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Hän ajoi ammattilaisena 1982–1985 Renault-Elf-tallissa, 1986 Seat-Orbea-tallissa ja kuolinvuonnaan Caja Rural-Seat-tallissa. Hän osallistui neljään Ranskan ympäriajoon ja voitti Fignonin toisena voittovuonna kahdeksannen etapin. Jules oli Fignonin tapaan pariisilainen ja temperamentiltaan samantyylinen, joten heistä tuli läheiset joukkuetoverit.

2. Marc Madiot (s. 1959) teki komean ammattilaisuran ensin Fignonin joukkuetoverina Renaultin tallissa 1980–1985 ja sitemmin muissa talleissa kilpaillen vuoteen 1994 asti. Hän voitti mm. kaksi kertaa Paris–Roubaix-kisan, Ranskan mestaruuden niin maantiellä kuin cyclocrossissakin, osallistui Tourille kaikkiaan yhdeksän kertaa, voittaen myös etapin Fignonin toisena kokonaiskilpailun voittovuonna 1984. Vuodesta 1997 alkaen hän on ollut tallipäällikkönä La Française des jeux -tallissa (nykyään tallin nimi on lyhennetty muotoon FDJ), jossa Jussi Veikkanenkin on ajanut melkein koko ammattilaisuransa.

3. Guimard raconte Fignon, Vélo Magazine n°479/Octobre 2010, s. 68.

4. Katkerana Fignon kertoo, että hän yritti osallistua pari kuukautta myöhemmin triathlontangolla varaustetulla pyörällä Grand Prix Eddy Merckx -kisaan, mutta kilpailun jury oli kieltänyt sen.

* * *

Ps. Ei tullut kotiyleisön kaipaamaa voittajaa tänäänkään, Ranskan kansallispäivänä. Warren Barguil kaatui ja kovimmatkin ranskalaiset mäkimiehet olivat vaikeuksissa loppumäessä. Ja voittaja oli keltapaitainen britti, näytöstyyliin.

* * *

YouTubesta löytyy kooste ratkaisevasta aika-ajosta amerikaksi:

1989 Tour de France Final Time Trial – LONG VERSION – Greg Lemond – Laurent Fignon