Lähtökaupunki Pau on Tour-faneille vanha kaveri, onhan täältä lähdetty liikkeelle tai tänne kiritty yhteensä peräti 67 kertaa. Enemmän etappeja on nähty vain Bordeaux’ssa (80) ja Pariisissa (105).
Maalikaupunki Bagnères-de-Luchonin seutu on Tourilta myös hyvin tuttu. Hieman hämäävästi paikasta käytetään myös sen epävirallista nimeä eli lyhyempää muotoa Luchon, joten esimerkiksi Tour de Francen omassa historiikissa viitataan molempiin nimiin: Luchon on esiintynyt lähtö/maalikaupunkina 49 kertaa, Bagnères-de-Luchon 4 kertaa. Thomas Voeckler on muuten voittanut täällä kaksi kertaa (2010 ja 2012), joten ei kahta ilman…? Kaksi vuotta sitten voittaja oli Michael Rogers, joka ei ole puolustamassa voittoaan.
Kannattaa muuten koneelleen ladata tämä kisaorganisaation itsensä tekemä, ilmainen 192-sivuinen tilastopainotteinen Tourin historiikki pdf-muodossa. Nyt en löytänyt tätä uutta tämän vuoden editiota (jossa on siis mukana kisat viime vuoteen asti) kuin ranskaksi, aiemmista versioista oli myös englanninkielinen saatavilla, ehkä käännökset on tulossa piakkoin.
Tällaiset herkut on meille katettuna:
Km 86,0 • Col du Tourmalet (2 115 m, Souvenir Jacques Goddet) • 19 km ylämäkeä 7,4 % keskijyrkkyydellä • catégorie HC
Km 120,0 • Hourquette d’Ancizan (1 564 m) • 8, 2 km ylämäkeä 4,9 % keskijyrkkyydellä • catégorie 2
Km 148,0 • Col de Val Louron-Azet (1 580 m) • 10,7 km ylämäkeä 6,8 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
Km 168,5 • Col de Peyresourde (1 569 m) • 7,1 km ylämäkeä 7,8 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
Ei ihan kuoleman kierros
Ihan perinteinen Pyreneiden »Kuoleman kierros» (Peyresourde, Aspin, Tourmalet, Aubisque) ei siis ole tällä kertaa tarjolla, vaan variaatio teemasta. Alkunuotit ovat ne kovimmat, sillä päivän menun ainoa HC-mäki tulee täältä päin ajettuna vastaan ensimmäisenä.
Tourmalet on Tourin useimmiten ajettu vuori, sillä nyt on 103. Tour ja Tourmalet on ollut ohjelmassa peräti 84 kertaa. Velofilokin ehti yhden Tourmalet-esittelyn raapustaa jo viime kesänä.
Tourmalet on korkeudeltaan 2115 metriä, mutta kyllä ne kolme sen jälkeenkin tulevaa ovat kaikki liki 1600-metrisiä. Tourmaletin jälkeen ei käännytäkään takaisin Aspinille (siellä kun käytiin jo) vaan nyt suuntana on Hoquette d’Ancizan, joka on saanut vain toisen kategorian luokituksen, mutta ei se kaukana ykkösestäkään ole. Lopuksi nautitaan kaksi ykkösen mäkeä, joista Peyresourde on monille tuttu.
Ei huolta huomisesta?
Hengästyttävä etappi on siinä mielessä kinkkinen, että sitä ei oikein voi ajaa kantamatta huolta huomisesta. Sunnuntaina on vihdoin viimeinen päivä ennen lepopäivää ja silloinkin on luvassa myös hirmuista höykyytystä: 1 x 2. kat. mäki, 3 x 1. kat. mäki + maalimäkenä HC-mäki!
Tai toisaalta nyt on vahvaksi itsensä tuntevilla erinomainen yllätyksen paikka, jos on pokkaa keltapaitaa sovittaa jo näin aikaisessa vaiheessa. Torstaina on tulossa sitten Mont Ventoux, jota kaikki osaavat jo pelätä, joten siihen on syytä valmistautua myös. Kokonaiskilpailun pääpurakeiden on altava ainakin hereillä, jos joku muu heistä päättää toimia jo nyt.
Mutta miten käy Greg Van Avermaetin keltaisen paidan? Jos hän hyytyy, jonkun on paita otettava vaikka ei vielä haluaisikaan.
Sitten taas löytynee niitäkin, jotka ovat yöllä miettineet, että nyt on se minun urani mahdollisuus vaikka vain sen yhden ainoan päivän olla maillot jaune. Sellaiset miehet voivat huomenna lähteä hatkaan. Hatkaan kannattaa myös lähteä jo ennen ensimmäistä nousua niiden, joiden mieleen olisi kokeilla pallopaitaa.
Vieläkään ei muuten tällä tietoa kukaan ole kisaa keskeyttänyt, ennätyksellistä sekin.
Italialaiset olivat muutaman vuoden hallinneet ranskalaisten kisaa. Gino Bartali oli voittanut sodan aiheuttaman kymmenen vuoden osallistumistauon jälkeen toisen Tourinsa vuonna 1948. Ensimmäisen Tourinsa Bartali voitti jo ennen sotaa vuonna 1938, tämä kymmenen vuoden väli kahden voiton välillä on yhä Tourin historian suurin. Fausto Coppi taas oli valloittanut Ranskan ensimmäistä kertaa vuonna 1949 – näytöstyyliin. Vuonna 1950 Coppi oli murtanut lonkkansa Girossa, joten vanha herra Bartali (36 vuotta) sai kunnian olla Italian joukkueen ainoa kapteeni. Ranskalaisten kannalt pelottavan vahvassa Italian joukkueessa oli mukana myös muun muassa Fiorenzo Magni, joka jo edellisenä suvena piti keltapaitaa päällänsä usean päivän ajan.
Tänään (8.7.2016) Tourilla ajettava Col d’Aspinin nousu oli mukana myös vuoden 1950 kisan yhdennellätoista etapilla (Pau–Saint-Gaudens), josta tuli käänteentekevä kisan kulun kannalta. Erikoiset tapahtumat jäivät myös historiaan.
Italialaiset dominoivat
Jean Robic yritti pistää italialaisille vihdoin luun kurkkuun iskemällä Aubisquen nousussa. Huipulla hän olikin saanut revittyä eroa kolmen minuutin verran, mutta alamäessä hän kaatui. Kaatuminen vaati omat veronsa, aikainen isku vielä kovemmat, joten Robic ajettiin kiinni Tourmalet’n vaativassa hors catégorie -nousussa.
Ranskalaiset alkoivat olla raivoissaan. Eikö tälläkään kertaa tulisi voittoa kotiin? Katsojat alkoivat huutaa herjauksia ajajille ja käyttäytyivät uhkaavasti, heittelivät jopa pieniä kiviä ja pullonkorkkeja heitä kohti. Chris Froomen osakseen saama ala-arvoinen kohtelu viime vuoden Tourilla ei siis valitettavasti ole suinkaan uusi piirre – ja nythän edellisestä ranskalaisvoitosta on kulunut yli 30 vuotta, tuolloin vain pari!
Meno äityi aivan hurjaksi kilpailijoiden kiivetessä Aspinin nousua. Bartali, Robic, Louison Bobet ja Belgian tähti Stan Ockers olivat melkein saavuttaneet huipun, kun joku valokuvaaja hyppäsi heidän eteensä. Edessä ajaneet Bartali ja Robic eivät pystyneet väistämään vaan kaatua mätkähtivät maahan. Robicin etukiekkokin hajosi rytäkässä.
Kansanjoukko hurjistuu
Hirveä härdelli oli valmis kun katsojat ryntäsivät auttamaan ajajia ylös. Tai siis tietenkin Robicia. Bartali sai osakseen tönimistä, ehkä jopa potkuja ja lyöntejä, ja italialaista mestaria estettiin nopeasti kapuamasta pyöränsä selkään. Olipa jollakin ollut veitsikin kädessä, mitä Bartali joidenkin tarinoiden mukaan olisi pelästynyt. Liekö sitten jollakin piknikillä istuneella katsojalla ollut se kädessä sattumalta juuri sinä hetkeä kun hän oli rynnännyt auttamaan ajajia? Vai oliko joku heistä ollut jo sen verran maistissa, että oikeasti olisi Gino »Harrasta» uhkaillut? Mene ja tiedä.
Mutta kun kisan johtaja Jacques Goddet ehti autostaan tapahtumien keskipisteeseen, oli hänen jo kepillään hakattava riehuvia katsojia. Bartali pääsi vihdoin matkaan, mutta hänen oli oltava varuillaan viimeisten kahden nousun ajan. Semminkin kun liikkui huhu, että Bartali olisi aiheuttanut Robicin kaatumisen.
Jo aiemmin ranskalainen lehdistö oli lietsonut italilaisten vastaisuutta kritisoimalla heidän ajotapaansa. Italialaiset olivatkin olleet tehokkaita, sillä viisi kymmenestä etappivoitosta oli mennyt heidän nimiinsä. Ranskalaisia kismitti myös se, että italialaiset ajoivat kaikki yhden johtajansa puolesta, eivätkä tuolloisen gallialaisen ideaalin mukaan tehneet herooisia yksilösuorituksia. Tosin niistä viidestä etappivoitosta vastasi neljä eri ajajaa, joten italaitaisten ylivoima oli vankalla pohjalla.
Bartali raivostuu
Bartali oli järkyttynyt ja raivostunut saamastaan vihamielisestä kohtelusta ja paineli etapin loppuun hirmuista kyytiä. Etappivoittohan siitä tuli hänelle itselleen ja hänen mukanaan irtiotossa ollut Magni siirtyi kokonaiskilpailun kärkeen! Mutta tämän jälkeen italialaisia ei tuloslistalla näkynyt. He nimittäin päättivät kaikki pakata laukkunsa ja jättivät kisan kesken.
Bartali oli vimmastuksissaan heti etapin jälkeen sanonut päällikölleen Alfredo Bindalle, että nyt saa riittää! Hän ei siedä tällaista kohtelua! Lähden kotiin! Koko Italian joukkue sekä Italian »kakkosjoukkuekin» päätti seurata suurimman tähtensä esimerkkiä. Tourin edustajat olivat koko yön jalkeilla ja yrittivät saada italialaisia pyörtämään päätöksensä. Ei auttanut vaikka järjestäjät esittivät erilaisia kompromisseja ja ratkaisuehdotuksia. Yksi oli harmaiden paitojen jakaminen ainakin Italian joukkueelle, jotta he voisivat suojautua väkijoukon vihanpurkauksilta ajamalla ingognito. Ei, Bartali piti päänsä.
Kaikki italialaiset eivät kuitenkaan ihan sataprosenttisesti halunneet jättää kisaa kesken. Etunenässä Magni, joka olisi hyvinkin saattanut ajaa Pariisiin asti johtajan paidassa ja voittaa koko kisan.
Tour ei uskalla kurvata Italiaan
Eikä tässä vielä ollut skandaalia tarpeekseen. Kisan piti pari päivää myöhemmin kurvata Italian puolelle, jossa etappi loppuisi San Remon kaupunkiin. Tilanne oli poliittisesti nyt niin kuuma, että italialaisten kostotoimien pelossa kisan reittiäkin täytyi muuttaa ja jättää Italian visiitti tekemättä!
Eivät ranskalaiset sittenkään saaneet sitä voittoa, sillä heti seuraavalla etapilla keltaisen veti päälleen sveitsiläinen Ferbi Kübler, joka ei paidasta enää luopunutkaan vaan vei voiton mukanaan alppimaahan.
Tour de France 2016
6. etappi: Arpajon-sur-Cère —> Montauban
Kuudes etappi toi kunniaa Mark Cavendishille: nyt hän on voittanut 29 etappia Tourilla! Näin hän nousee Bernard Hinault’n ohi toiseksi kaikkien aikojen etappivoittojen määrässä. Cavendishin sarja on ällistyttävä: vain 3 kakkossijaa ja 4 kolmossijaa.
Peter Sagan menetti tänään myös vihreän paitansa ja Marcel Kittelkin nousi pistekilpailussa edelle, joten huomenna Sagan voi vetää päälle maailmanmestarin paitaansa. Julian Alaphilippe pysyi valkoisessa, mutta belgialainen Thomas De Gendt pallopaidassa.
Keltainen paita Greg Van Avermaet (Belgia) Vihreä paita Mark Cavendish (Iso-Britannia)
Pallopaita Thomas De Gendt (Belgia) Valkoinen paita Julian Alaphilippe (Ranska)
Tour de France 2016
7. etappi: L’Isle-Jourdain —> Lac de Payolle
Päivä: Perjantai 8.7.2016
Lähtö: L’Isle-Jourdain
Maali: Lac de Payolle
Pituus: 162,5 km
Etapin laji: Vuoristoetappi
Tourin järjestäjillä on vielä nykyäänkin vähän samanlaista sadistista luonnetta kun myyttisellä kisan ensimmäisellä johtajalla Henri Desgranges’lla. Tämän vuoden kilpailussa on yhdeksän vuoristoetappia, joista jo neljä on ladattu kisan alkuun ennen ensimmäistäkään lepopäivää.
Nyt alkaa kolmen päivän setti Pyreneillä. Tämä ensimmäinen päivä on helpoin, sille on katettuna vain yksi 1. kategorian nousu. Mutta ei sekään mitään helppoa heinää ole, sillä kyseessä on Col d’Aspin, yksi Tourin klassikkomäistä.
Col d’Aspin nousee 12 km matkan keskijyrkkyydellä 6,5 %. Huippu on 1490 metrin korkeudessa ja mäki alkaa 705 metrin korkeudesta, joten korkeuseroa on 785 metriä. Toisin todellisuudessa mäki alkaa paljon kauempaa kuin Tourin laskelmissa, kuten koko etapin profiilista huomaa.
Nyt kun Aspin on yksistään, ei harvennusta ehkä tapahdu kauheasti (ainakaan kärkimiesten joukossa), vaikka jotkut riviajajat voivat hyvin jäädä grupettoon, joka voi jäädä etapin voittajista helposti 10–15 minuuttia.
Km 155,5 • Col d’Aspin (1 490 m) • 12 km ylämäkeä 6,5 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
Etappi ei pääty huipuille, vaan korkeimman kohdan jälkeen lasketellaan kovaa kuutisen kilometriä ja sitten pieni vähän yli kilometrin maalinyppylä ylös.
Edessä on pitkä viikonloppu Pyreneillä, joten uskaltaako kukaan kokonaiskilpailun kovimmista ennakkosuosikeista iskeä jo Col’Aspenin yksittäisessä nousussa? Joku kotimainen jalkapallomenestyksen siivittämänä? Hyvää lämmittelyä ainakin on uvassa lauantain ja sunnuntain jättietapeille.
Vai olisiko tänään Alejandro Valverden tai Dan Martinin paikka voittaa kärkijoukon kiri? Vai onko Sky-tallin sporttipäällikkö Nicolas Portal miettinyt jotain metkuja? Hän on Gers-departementin poikia, joten reitti kulkee tänään hänen »hoodeilla».
Lisäys: Yllä mainittu Nicolas Portal kuoli 3.3.2020 sydänkohtaukseen kotonaan Andorrassa. Hän oli vasta 40-vuotias. Portal oli ammattipyöräilijä, mutta hän joutui lopettamaan uransa sydänvaivojen takia. Lopetettuaan pyöräilyuransa hän siirtyi Team Skyn johtotehtäviin, jossa hän oli koko Sky-tallin Tour-dominanssin ajan. Sky voitti Tourin 2012 (Bradley Wiggins), 2013 (Chris Froome), 2015 (Froome), 2016 (Froome), 2017 (Froome), 2018 (Geraint Thomas). Kaudella 2019 Portal oli vielä mukana, kun Sky oli muuttanut nimensä muotoon Team Ineos; tällöin tallin nuori Egan Bernal voitti Tourin.
Tour de France 2016
5. etappi: Limoges —> Le Lioran
1. Greg Van Avermaet (Belgia) BMC Racing Team 5:31:36
2. Thomas De Gendt (Belgia) Lotto Soudal 0:02:34
3. Rafal Majka (Puola) Tinkoff Team 0:05:04
4. Joaquim Rodriguez (Espanja) Team Katusha
5. Daniel Martin (Irlanti) Etixx – Quick-Step 0:05:07
6. Bartosz Huzarski (Puola) Bora-Argon 18
7. Julian Alaphilippe (Ranska) Etixx – Quick-Step
8. Adam Yates (Iso-Britannia) Orica-BikeExchange
9. Christopher Froome (Iso-Britannia) Team Sky
10. Tejay Van Garderen (USA) BMC Racing Team
Komeat olivat maisemat tänään ja komea sekä yllättävä oli etapin ratkaisukin. On aina hienoa kun joku irtiottoon osallistuneista jaksaa loppuun asti. Greg Van Avermaet ajoi todella vahvasti ja veti yli viiden minuutin kaulan seuraaviin kokonaiskisassakin. Sen turvin hän selviää pitkälle Pyreneille asti keltaisessa tunikassa.
Peter Saganin taipuminen päivän mäissä ei ollut suuri yllätys, mutta Vincenzo Nibalin tipahtaminen sellaisesta kyllä kävi. Hän jäi tänään niin paljon (liki 9 min muiden kokonaiskilpailun miesten takana), että hän ei enää pysty kokonaiskilpailussa kärkisijoista taistelemaan, jos Fabio Arulle kävisi jotenkin huonosti. Myös Alberto Contadorin asema huononi yhä vaan, nyt hän on esimerkiksi 1 min 21 sec Chris Froomen takana. Richie Porte on jäänyt vielä Contadorista 24 sekuntia.
Sagan menetti keltaisen paitansa mutta piti vihreän, joten vieläkään ei tarvi maailmanmestarin paitaansa liata. Julian Alaphilippe pysyi valkoisessa, mutta belgialainen Thomas De Gendt nappasi pallopaidan maamieheltään Jasper Stuyveniltä.
Keltainen paita Greg Van Avermaet Vihreä paita Peter Sagan
Pallopaita Thomas De Gendt (Belgia) Valkoinen paita Julian Alaphilippe (Ranska)
Tour de France 2016
6. etappi: Arpajon-sur-Cère —> Montauban
Päivä: Torstai 7.7.2016
Lähtö: Arpajon-sur-Cère
Maali: Montauban
Pituus: 190,5 km
Nousumetrejä: 1720 m
Etapin laji: Tasamaan etappi
Yksi päivä kiivettiin Ranskan keskiylängölle, nyt yksi päivä kiidetään sieltä alas. Vaikka etappi on merkitty tasamaan etapiksi, matkalla on myös vastamäkiä, joista kaksi on saanut kolmannen kategorian luokituksen, yksi neljännen. Nousumetrejä kertyy 1720, laskumetrejä paljon enemmän.
Irtiottoyrityksiä tullaan varmasti näkemään, mutta niiden täytyy todella vahvoja, jotta kirimiesten junat eivät saisi niitä kiinni. Viimeinen 30 km tullaan menemään todella kovaa.
Onnistuuko Marcel Kittelin Ettix-QuickStep nappaamaan toisen voiton?
Kokonaiskilpailun miehet säästelevät itseään, sillä koko viikonloppu riehutaan Pyreneillä. Niitähän me kaikki odotamme, koska silloin taistelu alkaa oikein todenteolla.
Tänään on synttärit keltapaidalla numero 102. Ranskalainen Henry Anglade (s. 6.7.1933) puki arvokkaimman paidan vuoden 1960 Tourilla.
Angladen paras vuosi oli 1959, jolloin hän voitti arvostetun Super Prestige Pernod -kisan, Dauphiné libérén ja Ranskan maantiepyöräilyn mestaruuden. Myös Sveitsin ympäriajossa hän tuli toiseksi kuten myös Ranskan ympäriajossa, jonka voitti ensimmäisenä espanjalaisena Federico »Toledon Kotka» Bahamontes. Anglade nappasi ensimmäisen etappivoittonsa Tourilla myös tuona vuonna, mutta keltaiseen paidan hän sai vasta seuraavana vuonna.
Vuonna 1959 Anglade ajoi, ei Ranskan maajoukkueessa vaan Centre-Midi-aluejoukkueessa. Maajoukkueessa taas oli peräti neljä tuon ajan huippumiestä: jo yhden Tour-voiton Jacques Anquetil(1957), kolmen peräkkäisen voiton Louison Bobet, nouseva tähti Roger Rivière ja Raphaël Géminiani. Nämä herrat eivät löytäneet yhteistä säveltä eivätkä halunneet auttaa aluejoukkueen Angladea, vaikka tällä olisi ollut mahdollisuus nousta jopa Bahamontesin edelle voittoon.
Vuoden 1960 Tourilla Anglade oli valittu Ranskan juokkueeseen. Hän nappasi keltaisen paidan neljännen etapin jälkeen ja puolusti sitä vielä seuraavan päivän. Sen jälkeen hän tyytyi ajamaan Ranskan joukkueen ykkösmiehen Roger Rivière’in hyväksi. Rivière oli kuitenkin yksi Tourin kaikkien aikojen huono-onnisista ajajista. Hän ajoi vimmatusti col du Perjuretin alamäessä kiinni Gastone Nenciniä, mutta kaatui niin pahasti, että melkein henki lähti. Rivièren kisa ja koko ura oli ohi, hän ei enää ikinä pystynyt ajamaan pyörällä. Tourin voittoon ajoi Nencini, Anglade oli lopulta kokonaiskisan kahdeksas.
Seuraavana kolmena vuonna Anglade tippui kymmenen parhaan huonommalle puolelle. Vuosien 1964 (voittaja Anquetil) ja 1965 (voittaja Felice Gimondi) Toureilla Anglade oli vielä neljäs, viimeisellä yrityksellään 1967 hän joutui keskeyttämään.
1976 Anglade teki paluun ammattipyöräilyyn, sillä hänestä tuli Lejeune-joukkueen sporttipäällikkö. Hänen alaisuudessaan ajoi mm. Lucien Van Impe, Tourin ehkä kaikkien aikojen paras mäkimies.
Henry Anglade & Tour de France
•1957: 28.
•1958: 17. •1959: kokonaiskilpailun toinen, 13. etapin voitto
•1960: 8. – keltapaidassa kaksi päivää
•1961: 18. •1962: 12. •1963: 11. •1964: 4. •1965: 4. •1967: keskeytys (kuudennella etapilla)
Nyt Marcel Kittel voitti ensimmäisen etappinsa tämän vuoden Tourilla, yhdeksännen yhteensä. Mutta tiukalle se meni, sillä toista kertaa peräkkäin jouduttiin käyttämään maalikameraa voittajan ratkaisemiseksi. Jos eilen väliä oli 22 mm, tänään 237,5 kilometrin jälkeen ero oli vielä paljon tiukempi, vain muutamia millejä!
Tulokset 4/21
Saumur–Limoges, 237,5 km
4. etapin tulokset:
1. Marcel Kittel (Saksa) Etixx – Quik-Step 5:28:30
2. Bryan Coquard (Ranska) Direct Energie
3. Peter Sagan (Slovakia) Tinkoff Team
4. Dylan Groenewegen (Hollanti) Team LottoNl-Jumbo
5. Alexander Kristoff (Norja) Team Katusha
6. Sondre Holst Enger (Norja) IAM Cycling
7. Daniel Mclay (Iso-Britannia) Fortuneo – Vital Concept
8. Mark Cavendish (Iso-Britannia) Dimension Data
9. Samuel Dumoulin (Ranska) AG2R La Mondiale
10. Simon Gerrans (Australia) Orica-BikeExchange
Tour de France 2016
5. etappi: Limoges —> Le Lioran
Päivä: Keskiviikko 6.7.2016
Lähtö: Limoges
Maali: Le Lioran
Pituus: 216 km
Etapin laji: Keskivaikea vuoristoetappi
Viidennellä etapilla on sitten jo kuusi kategorisoitua mäkeä: alun lämmittelymäki on neljännen kategorian, sitten tulee pari kolmosen mäkeä, sitten nähdään jo kaksi toisen kategorian vaikeutta ja maalimäkikin on kolmonen.
Km 16,5 • Côte de Saint-Léonard-de-Noblat • 1,7 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,2 % • catégorie 4
Km 142.5 • Côte du Puy Saint-Mary • 6,8 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 3,9 % • catégorie 3
Km 173,5 • Col de Neronne • 7,1 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 3 % • catégorie 3
Km 185,0 • Pas de Peyrol (Puy Mary) (1 589 m) • 5,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 8,1 % • catégorie 2
Km 201,5 • Col du Perthus (1 309 m) • 4,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 7,9 % • catégorie 2
Km 213.5 • Col de Font de Cère • 3,3 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,8 % • catégorie 3
Tour ei ole näin korkealla – eli yli 1500:n metrin korkeudessa – näin aikaisin kisaa käynytkään sitten vuoden 1979. Keskiylänkö ei tule päästämään ajajia helpolla.
Maaliintulo on tällainen:
Etapille lähdetään tästä tilanteesta kokonaiskilpailun kannalta:
Keltainen paita Peter Sagan Vihreä paita Peter Sagan (paitaa kantaa MarkCavendish) Pallopaita Jasper Stuyven (Belgia) Valkoinen paita Julian Alaphilippe (Ranska)
Saa nähdä saako ranskalaisten rakastama Peter Sagan pitää yhä keltaisen paitansa vai vaihtaako hän vihreään. Jos Alberto Contador olisi kunnossa, tämä voisi olla sellainen etappi, jolla hän voisi yllättää iskemällä. Muutenkin kokonaiskilpailun miehet voivat jo alkaa kalistella sapeleitaan, vaikka kaikki eivät ehkä vielä haluaisikaan. Kulmakunnan poika Christophe Laborie (Delko Marseille-Provence KTM) vihjaa, että Romain Bardet voisi iskeä Pas de Peyrol -kukkulalla, sillä hän tuntee hyvin sieltä alaspäin vievän mäen (lähde Vélo Magazine, Juin 2016, s. 98). Bardet on kuulemma myös oppinut hiihtämään maalin Le Lioranin hiihtokeskuksessa.
Tai sitten nuori superlupaus ja hupiveikko Julian Alaphilippe voisi hyvin siirtyä valkoisesta keltaiseen paitaan.
Bernard Thévevet, kahden Tourin voittaja (1975 & 1977), arvelee, että tällaista keskivaikeaa etappia on paljon vaikeampi kontroloida kuin oikeaa kunnon mäkietappia, joten melkein mitä vaan voi tapahtua. Nyt alkaa siis toisella tavalla jännittävä Tour kuin mitä ensimmäisinä päivinä on nähty.
Tähän etappiin pätee taas vanha viisaus: tällä etapilla ei Touria voiteta, mutta se voidaan hävitä.
Pariisiin on vielä matkaa 2703 kilometriä. Vieläkään kukaan ei ole joutunut keskeyttämään, mikä on hieno juttu.
Tänään 5.7.2016 Tourin neljännen etapin maalikaupunki on Limoges. 21. heinäkuuta 1995 Tourin 18. etappi päättyi samaan paikkaan ja sen voitti nuori Lance Armstrong. Hänen Motorola-tallin kolleegansa Fabio Casartelli oli juuri kolme päivää aiemmin kaatunut kuolettavasti viidennellätoista etapilla Portet-d’Aspet’n laskussa.
Marc Madiot nostaa tämän etappivoiton ikimuistoisimmaksi Lancen saavutukseksi. Jossain 83 kilometrin kohdalla tusina miestä irtosi pääjoukosta, Armstrong oli heidän joukossaan. Irtiottajista ei ollut uhkaa kokonaiskisan kärkimiehille, sillä Lancekin oli kisassa yli puolitoista tuntia kärjen perässä. Pääjoukko antoi irtioton mennä, kun huippumiehet säästelivät voimiaan seuraavan päivän ratkaisevaan aika-ajoon.
30 kilometriä ennen maalia Armstrong iskee eikä muu porukka saa itseään järjestäytymään vastaiskuun. Vimmastusti polkenut Lance oli maaliviivalla puoli minuuttia ennen seuraavia ja kahdeksan minuuttia ennen pääjoukkoa. Lance omisti voittonsa kuolleelle ystävälleen ja tallitoverilleen. »Tämä oli Fabio Casartellille.»
Tällöin Lance oli liikuttunut, muita arvostava eikä itseään muiden ylle nostava. Madiot mielummin muistelee tätä 23-vuotiasta Armstrongia kuin sitä vanhempaa.
Etapin jälkeen Armstrong muuten sanoi: »En ole mikään Miguel Indurain, en millään. Hänen moottorinsa on isompi kuin minulla.» (Lainattu New York Timesin artikkelista)
Meille muillekin olisi mielummin kelvannut tämä Lance kuin se pomottava yksinvaltias, josta olemme joutuneet lukemaan ja kuulemaan lukuisia todistajanlausuntoja viime vuosina.
Otetaan tässä esimerkiksi yksi tuore todistus äärettömän kiinnostavasta pari kuukautta sitten julkaistusta kirjasta Je suis le cycliste masqué, jonka voisi alustavasti suomentaa vaikka »Olen naamiopyöräilijä».Kirjan on kirjoittanut (Antoinen Vayerin avustamana) joku ammattilaisena huipputasolla vuosia ajanut pyöräilijä. Kuitenkin kirjan paljastukset ovat sitä luokkaa, että hän ei ole halunnut paljastaa identiteettiään, vaan uskoo, että näin nimettömänä hän voisi ehkä muuttaa paremmin jotain ammattipyöräilyn ikävistä puolista. En ole kirjaa vielä ehtinyt kokonaan lukemaan, mutta aikas hurjia tarinoita siinä on, toki samansuuntaisia on luettu viime vuosina myös muista lähteistä.
Otetaan yksi esimerkki siis siitä Lancestä valtansa ja arroganssinsa huipulla. Nuori naamiopyöräilijämme oli eräässä Touria edeltävässä kisassa sijoittunut hyvin kokonaiskilpailussa ja laskeutumassa takaisin pääjoukkoon onnistuneen välikirin ja hyvityssekuntien keräämisen jälkeen. Hän valuu Lancen kohdalle, jolloi teksasilainen ärähtää:
»Hei! Tiedätkö kuka mä oon? Kukas sä oot? Sä et ikinä tee tota! Sä pysyt takana, pysyt takana tai et ikinä voita kisaakaan! Onko selvä?» (Je suis le cycliste masqué. Hugo & Sport, 2016, s. 238.)
Päivä: Tiistai 5.7.2016
Lähtö: Saumur
Maali: Limoges
Pituus: 237,5 km
Etapin laji: Tasamaan etappi
Nyt on luvassa tämän vuoden kisan pisin etappi: 237,5 kilometriä. Samaan suuntaan marssitaan kuin eilenkin. Maalikaupunki Limoges on Tourin vanha tuttu. 11 kertaa etappi on päättynyt sinne ja kaksi kertaa on sieltä lähdetty etapille, olipa sieltä vuonna 1970 Iso Lähtökin (Le Grand Départ) eli koko kisan aloitus. Edellisestä maalikerrasta siellä on kuitenkin vierähtänyt jo 16 vuotta. Silloin ranskalainen Christophe Agnolutto voitti yksinäisen koko päivän mittaisen irtiottonsa päätteeksi. Sellaisia ei valitettavasti ole nähty enää vuosiin.
Keskiylänkö häämöttää
Vaikka etappi vie ajajat jo Ranskan keskiylängön reunoille, ei etapin nyppylöistä löydy kuin yksi kategorisoitu mäki:
Km 182.0 • Côte de la Maison Neuve • 1,2 km nousua keskijyrkkyydellä 5,6 % • catégorie 4
Tuokin näyttää vaarattomalta, mutta ei pidä antaa numeroiden hämätä, kyllä Limousinin alueella mäkiä riittää. Nykyinen ennuste lupaa pitkälti myötätuulta, joten se nostanee vauhtia tai ainakin vähentää kuormitusta. Tänään luulisi pääjoukon rullaavan hyvin kun eilen jo surffailtiin tarpeeksi.
Etapin välikiri tulee pieneen ylämäkeen ja aika myöhään, 170:n kilometrin kohdalla.
Lopussa kirimäki seisoo
Etapin lopussa maasto on yhä aaltoilevaa, mutta varmaankin tänään saadaan kirimiehille vetojunieen vielä yksi mahdollisuus. Viimeiset 800 metriä on noin 5 % nousua, joten ihan perinteisten kirimiesten lisäksi muillakin on mahkuja. Joko on Bryan Coquardin Tai Julian Alaphilippen vuoro? Peter Saganille tämäkin etappi sopii, eivätkä toki André Greipel tai Mark Cavendish tule tyytymään sivustakatsojan rooliin.
Juuri ennen yllä kuvattua viimeistä kymppiä on myös 1,5 km pitkä mäki, parhaimmillaan 8–9 % jyrkkyydeltään. Siinäkin voi joku puncheur-tyyppinen hurjapää yrittää irti. Saako pääjoukko kiinni ennen maaliviivaa?
Tourin kolmannesta etapista tuli mieleen kymmenen vuoden takainen Tour ja lauantaina 15.7.2006 ajettu etappi Béziers–Montélimar. Oli todella kuuma päivä. Tour meni silloisen kotini läheltä, parinkymmenen kilometrin päästä, joten ajelin mäkeä parisataa laskumetriä alemmaksi reitin varrelle kisaa katsomaan. Menin halvalla maastopyörälläni, jotten joutuisi jättämään maantiepyörääni vartioimatta liian kauas itsestäni, mutta löysin hyvän paikan, jossa ei ollut liikaa tungosta. Olinkin paikkaa miettinyt juuri kisan seurattavuuden, väen vähäisyyden ja pyörällä saavutettavuuden optimaalisesta leikkauspisteestä.
Tourin karavaani tuli ajoissa, mutta tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin ajajia alkoi näkymään. Jotain oli pielessä. Katselin ihmeissäni kisan aikataulua, sillä oltiin jo jääty hitaimmastakin aikatauluarviosta. Ajajat olivat jääneet surffailemaan helteessä. Oli tuon suven Tourin pisin etappi, 230 km. Vihdoin alkoi näkyä kaukaisuudessa helikoptereita, joten tiesin, että kohta ajajat kääntyisivät Villeveuve-de-Bergistä kohti maalikaupunkia Montélimaria.
Mutta ei sieltä tullut kuin neljän miehen irtiotto, jossa oli tuleva etapin voittaja Jens Voigt, Óscar Pereiro ja maalissa heistä 40 sekuntia jääneet Sylvain Chavanel ja Manuel Quinziato. Sitten tuli Andriy Grivko, mutta missä muut? Kesti, kesti ja kesti. Minuutit kuluivat. Lopulta kahdenkymmenen minuutin päästä samasta kaukaisuudesta ilmestyivät toiset helikopterit ja jonkun ajan päästä myös pääjoukko ajoi kohdalle, järjestäytymättömänä eikä vieläkään kiirettä pitäen.
Se pääjoukon lomailu sitten lopulta ratkaisi koko Tourin! Óscar Pereiro puki tuon etapin jälkeen kaltaisen paidan päällensä. Juuri kannabistuotteita myyvän firman perustanutFloyd Landis ehti välillä ottaa paidan ja juhlia voittoa Pariisissa, mutta hänet diskattiin dopingin vuoksi. Tuossa irtiotossa Pereiro Sio siis ratkaisi vuoden 2006 Tourin voiton itselleen.
Siirtymäetapista tuli melkein lepopäivä
Tänään pääjoukko halusi myös alkupäivien stressaavan ajon jälkeen vähän loikoilla ja ajeli pitkät pätkät ihan lenkkivauhtia. Kisa ei kuitenkaan siihen tällä kertaa ratkennut, vaikka Armindo Fonseca lähti rohkeasti yksinäiseen irtiottoon ja sai yksikseen ajella ikuisuudelta tuntuneen ajan.
Sitten ilopilleri ja kuminaama Thomas Voeckler kyllästyi pääjoukon surffailuun, teki oman irtiottonsa ja liittyi kärkimiehen seuraan noin 83 kilometriä ennen maalia. Kaksikko alkoi ajaa niin kovaa, että pääjoukkokin oli pakotettu heräämään päiväuniltaan. Kiitokset Tompalle tästä herätyksestä.
Parikymmentä kilometriä mentiin sitten ihan kunnon haipakkaa ja pieneen ylämäkeen noussut maalisuora päättyi André Greipelin ja Marc Cavendishin mittelöön. Maalikameraa tarvittiin, mutta Cavendish oli taas taitavampi ajoittaen heittäytymisensä viivalle parhaiten.
Cavendish on kaikkien aikojen Tour-kirimies
Se olikin sitten Cavin historiallinen Tour etappivoitto numero 28, joka nostaa hänet Bernard Hinault’n kanssa tasoihin voittojen määrässä, eikä edellä ole enää kuin Eddy Merckx 34:llä voitolla. Haastatelussa Cavendish oli selvästi liikuttunut ja kertoi kuinka suuri kunnia hänelle on kun häntä verrataan niin suureen sankariin kuin Hinault.
Voeckler oli maalissa iloinen ja tyytyväinen, että tallin tavoite saavutettiin kun Bryan Coquard pääsi kärkikahinaan mukaan. Kolmanneksi ennen Sagania kiilannut Coquard ei ollut täysin tyytyväinen siihen miten sprintti meni, mutta sentään sanoi olevansa iloinen kun suunta on ylöspäin.
Jos katsoo etapin viidentoista ensimmäisen maaliin ehtineen listaa, on siellä melkein kaikki huippunimet mukana ja muutenkin aika monen maan edustajia päässyt joukkoon. Ylipäätään tänä vuonna lähtöviivalle asettui ajajia ennätysmäärästä maita: 35 (määrä on viime aikona kieppunut siellä kolmenkympin päällä). Tosin jos kisaa televisioidaan 190:een maahan, niin 198:n kisailijan joukkoon mahtuisi vielä kisailijoiden suhteen aika monta uutta maata. Ja onhan meidän suomalaistenkin edustus ollut olematonta vuoden 2009 jälkeen.
Peter Sagan oli taas mukana kirissä, mutta jäi tänään neljänneksi. Sagalta kysyttiin FranceTV:n haastattelussa, että hän taitaa pitää hauskaa pyörän päällä? Sagan vastasi, että tänään ensimmäiset parisataa kilometriä ei ollut niin hauskaa, mutta viimeiset parikymmentä kilometriä oli kyllä kivaa.
Kokonaiskilpailua ei siis tänään todellakaan vielä ratkaistu kuten alussa mainitsemassani tapauksessa. Kokonaiskisan kannalta ei tapahtunut mitään dramaattista, ei ennakkosuosikkien kaatumisia. Eikä yksikään ajaja ole kisaa vielä keskeyttänyt.
Päivä: Maanantai 4.7.2016
Lähtö: Granville
Maali: Angers
Pituus: 223,5 km
Etapin laji: Tasamaan etappi
Parin päivän rannikon liepeillä kurvailun jälkeen Tourin karavaani matkaa kohti sisämaata. Kolmas etappi on siirtymäetappi, jolla tullaan varmasti näkemään irtiottoyrityksiä. Mutta maasto on sen verran rullaavaa, että kirimiesten junat kiitävät maalia kohti kuin TGV-junat konsanaan, joten tuskin mahdollisille irtiottomiehille jää suuriakaan onnistumisen mahdollisuuksia. Toivottavasti ei tule niin tylsä siirtymäetappi kuin pahimmillaan voisi olettaa.
Aika moni mukana oleva kilpailija muuten on päivän etapin nurkilta kotoisin: Mikaël Chérel (AG2R-La Mondiale) ihan reitin varrelta eikä tallikaverit Anthony Delaplace ja Armindo Fonseca (Fortuneo-Vital Concept) kaukaa tule. Myös entinen ammattiajaja ja pitkään FDJ-tallin päällikkönä toiminut Marc Madiot on seudulta kotoisin.
Ainoa kategorisoitu nousu on kisan alussa, 25,5 km kohdalla, kun vastaan tulee neljännen kategorian Côte de Villedieu-les-Poêle: 1,5 km ylämäkeä 4,4 % keskijyrkkyydellä, joten ei sekään käy kuin pienestä alkulämmittelystä. Pieniä nyppylöitä tulee senkin jälkeen, joten kyseessä ei ole ihan viivasuora tasamaa, vaan ranskalainen, rullaava maaseutu»tasainen». Etapin matalin kohta taitaa olla 30 metrin korkeudessa, korkein 192 metriä.
Pienempien tallien miehistä koostuva vähintään neljän miehen ryhmä voi onnistua pääsemään irti nauttimaan muutamaksi tunniksi sponsoreille tärkeästä televisioajasta. Kunnes pääjoukko alkaa ajaa kiinni vaadittavalla nopeudella.
Kirikisa luvassa
Maalikaupunki Angers on Teksasin Austinin ystävvyyskaupunki. Sieltähän on kotoisin Lance Armstrong, seitsenkertainen Tour-voittaja.
Todennäköisesti luvassa on siis kirimiesten mittelö, jossa tullaan varmasti näkemään nippu sprinttereitä, etunenässä ensimmäisellä etapilla hieman liian aikaisin kirinsä avanneet saksalaiset Kittel & Greipel. Heidän joukkueensa, Etixx Quick Step ja Lotto-Soudal, lienevät tällä kertaa paremmin järjestyneitä, sillä nyt on heidän paikka näyttää osaamistaan. Cadendishille maistuisi varmasti myös toinen etappivoitto, sillä kovassa kunnossahan hän on.
Parisataa metriä ennen maalia on viheliäinen 90° käännös oikealle. Toivottavasti kaikki pääsevät siitä läpi pystyssä. Mutkassa täytyy jo olla todella kärjessä, jos mielii voittaa. Siksi kilvanajo kohti mutkaa tekee siitä vielä vaarallisemman. Myös hieman ennen 2 km maalia on tiukka kaarre.
Sagan keltaisessa
Peter Sagan saanee pitää keltaisen paitansa ainakin pari päivää. Hienoa nähdä maailmanmestari keltapaidassa, se ei ole kovin yleistä, eikä ihan jokapäiväistä ole edes, että sateenkaaripaitainen voittaa Tourin etapin. Kolmeen vuoteen Sagan ei ollut Tourilla etappia napannut, joten nyt se viidennen perättäisen vihreän paidan metsästys on hyvässä vauhdissa.