Tour de France 2016
11. etappi: Carcassonne —> Montpellier
Päivä: Keskiviikko 13.7.2016
Lähtö: Carcassonne
Maali: Montpellier
Pituus: 162,5 km
Etapin laji: Tasamaan etappi
Myrskyä vai tuulta tulossa?
Tyyntä myrskyn edellä? 11. etappi on siirtymäetappi kohti sitä seuraavan päivän hirmuista koitosta. Toki ei pidä yhtään vähätellä mitään etappia. Jokaisella etapilla voi Tourin hävitä, mutta tällä sitä on vaikea voittaa. Tosin jokainen metri on ajettava ja yllätyksiä voi tapahtua. Tourin historia on täynnä näitä yllätyksiä.
Pari pientä neljännen kategorian nousua on alkumatkalla, muut nyppylät eivät ole luokituksia saaneet.
Km 38,0 • Côte de Minerve • 2,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,4 % • catégorie 4
Km 57,0 • Côte de Villespassans • 2,3 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 4,5 % •catégorie 4
Tuuli voi tehdä tepposensa näillä main, erityisesti pohjoisesta tai kaakosta puhaltaa välillä todella vihaisesti. Alle neljän tunnin etapin 162,5 kilometriä varmaan ratsastetaan.
Kirimiesten suosikkipaikka
Maalikaupunki Montpellier on todella mukava kaupunki, vanha yliopistokaupunki (70 000 opiskelijaa), joka on modernisoitunut viime vuosikymmeninä kovalla vauhdilla. Kaupungissa on myös monipuolinen urheiluelämä, joten ei ole ihme, että Tourikin on siellä käynyt 30 kertaa.
Viimeisimmät voittajat ovat André Greipel (2013), Mark Cavendish (2011), AlbertoContadorin ja LanceArmstrongin Astana voitti täällä joukkueaika-ajon (2009), sprintit Robbie Hunter (2007) ja Robbie McEwen (2005). Kaksi ensiksi mainittua ovat huomenna varmasti loppukahinassa mukana, mutta koska kirimiehille ei ole enää luvassa kovin montaa tilaisuutta tämän vuoden Tourilla, on moni muukin halukas kirjoittamaan nimensä historiaan.
Huominen on niin hyvä tilaisuus kirimiesten talleille, että irtiotot kurottaneen kiinni vaikka väkisin. Viimeiset kerrat kun Montpellierissä on käyty, on tuloksena aina ollut massakiri.
Sitten tämän etapin jälkeen onkin vastassa Provencen jättiläinen. Moni haluaisi varmaan ottaa aika iisisti ennen sitä, mutta sitä ei varmasti kaikille suoda…
Harmi kun tänään Tour de Francen 10. etapin televisiointi ei alkanut alusta – ei Eurosportilla eikä France TV:n 2 kanavalla – sillä heti alkuun oli kiintoisa nousu Port d’Envalira. Tuo Andorran puolella sijaitseva vuori on tämän vuoden Tourin korkein kohta: 2408 metriä. Tourin historiassa tuolla etapilla on ollut merkitystä ennenkin, oikein kuolemanvakava merkitys. Vuosi oli 1964, paikka siis Envaliran nousu, ja tarinan päähenkilö Jacques Anquetil, jo tuolloin ennätyksellisen neljän Tour de Francen voiton mies, aikansa suurin pyöräilijä.
Kuten tänäkin vuonna, myös vuoden 1964 Tourin yksi lepopäivä vietettiin Andorrassa. Anquetil oli kisan kakkosena minuutin ja yhden sekuntin perässä keltapaita Georges Groussardia. Kolmantena oli Raymond Poulidor, 41 sekuntia Anquetilin takana.
Anquetil ei Tourin lepopäivänä ajanut. Ei koskaan. »Minun mielestäni lepopäivä on lepoa varten. […] Ei puhettakaan. Lepopäivä on lepopäivä. Ei missään tapauksessa ajoa.»
Kuolema tulee!
Mutta tällä kertaa oli hänellä yksi suuri huoli, joka oli tuota normaalisti niin rautahermoista kilpailijaa vaivannut jo usean päivän ajan. Kuuluisa ennustaja Marcel Belline oli ennustanut, että Anquetil tulee kuolemaan seuraavalla etapilla Andorra–Toulouse. Mestari Jacques oli kauhuissaan.
Hänen sporttipäällikkönsä Raphaël Géminiani yritti kuumeisesti keksiä miten saisi Anquetilin ajattelemaan jotakin muuta. Ensin hän kutsui Anquetilin Jeannine-vaimon Hän vei suojattinsa Radio Andorran järjestämään méchoui-juhlaan. Méchoui on vartaassa nuotion päällä paistettu kokonaisena lammas tai karitsa, tämä valmistustapa on yleinen Pohjois-Afrikassa. Aterialle kuului lampaan lisäksi sangriaa, eikä elämästä nauttimisen kyvyistään tunnettu Anquetil sylkenyt lasiin tälläkään kertaa.
5.7.1964: Anquetilin tuomionpäivä
Seuraavan päivän etapilla Anquetil oli vaikeuksissa. Vastustajat, jotka olivat toki ajaneet lenkkiä välipäiväivänäkin, olivat kuin yhteisestä sopimuksesta päättäneet näyttää epikurolaiselle Anquetillille. He iskivät heti etapin alussa Envaliran nousussa rajusti.
Anquetilista levinneet lehtikuvat syömässä ja juomassa ovat levittäneet tulkintaa, että hän olisi ryypiskellyt liikaa ja kärsinyt siksi seuraavan päivän etapilla. Todellisuudessa hän taisi enemmän pelätä ennustajan julistamaa kuolemaa. Géminianin mukaan hän oli aivan pelosta jäykkänä. Anquetil jäi muiden kärkimiesten kyydistä Envaliran nousussa. Hän oli ottamassa jo neljä minuuttia takkiin ja häviämässä Tourin!
Taas »Gem» tiesi mistä narusta piti vetää, jotta Anquetil saataisiin tolalleen ja mestarimaiselle tasolleen. Hän ajoi autonsa Anquetilin rinnalle ennen huippua ja huusi: »Jacques, jos sun täytyy kuolla, tee se kärjessä!»
Täysiä sumuun
Envaliralta alas laskiessa oli kova sumu, joten ajajat olivat pakotettuja ottamaan alamäen varovasti. Paitsi Anquetil. Hän hurjistui, jos hänen pitäisi kuolla, tehtäköön se kunnialla ja kunnolla. Hän laski kuolemaa halveksien mäen ala hirmuista vauhtia ja sai kuin saikin kärkimiehet kiinni.
Mestari Jacquesin Tour ja henki oli pelastettu. Hän pääsi etapin maaliin eikä kuollut matkalle. Lopulta Anquetil voitti taas Tourin, vaikka joutui todellakin taistelemaan myyttiseksi nousseessa kamppailussa Poulidoria vastaan Puy de Dômen nousussa ja viimeisessä Pariisiin päättyneessä aika-ajossa. Tällä kertaa Poulidor hävisi lopulta vain 55 sekuntia.
Vuosisadan Tour de France
Monet ranskalaiset pitävät tätä vuoden 1964 kilpailua vuosisadan Tourina, niin kova oli kisa ja kansa jakautunut näiden kahden mestarin kannattavien leireihin. Anquetil hän nosti nyt Tour-voittojensa määrän viiteen, siihen ei ollut kukaan ennen häntä pystynyt. Eikä sen jälkeenkään hänen lisäkseen kuin toiset suurmestarit Eddy Merckx, Bernard Hinault ja Miguel Indurain.
Lähtökaupunki Escaldes-Engordany Andorrassa on mukana Tourilla ensi kertaa. Kaupunki sijaitsee 1200:n metrin korkeudessa, mutta sieltä lähdetään suoraan ylämäkeen, jolloin 24 kilometriä myöhemmin päädytään vielä tuplasti korkeammalle. Luvassa on tämän vuoden Tourin kovin etapin aloitus. Port d’Envalira on tämän vuoden Tourin korkein kohta, 2408 metriä, joten sinne ensimmäisenä kiipeävälle jaetaan myös Tourin perustanluojan Henri Desgrangesin muistopalkinto.
Km 24,0 • Port d’Envalira (2 408 m) • Souvenir Henri Desgrange • 22,6 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,5 % • catégorie 1
Envaliran jälkeen lasketellaan alas noin 60 kilometriä, eikä loppureitin kumpuilevalle osuudelle osu kuin yksi kolmannen kategorian mäki seitsemisen kilometriä ennen maalia.
Km 190.0 • Côte de Saint-Ferréol • 1,8 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 6,6 % • catégorie 3
Pari viimeistä kilometriä ovat tasaista. Revelin kaupunki on lähtö/maalikaupunkina nyt kymmenettä kertaa. Täällä voittoa ovat tuulettaneet Rudi Altig (1966), Joaquim Agostinho ja Eddy Merckx (1971, joilloin kaupunkiin päättyi yksi etappi ja seuraavanä päivänä siellä oli aika-ajo), Charly Mottet (1990), Sergei Outschakov (1995), Erik Dekker (2000), Paolo Savordelli (2005) ja Alexander Vinokourov (2010).
Raju alku lepopäivän jälkeen
Lepopäivän jälkeinen etappi on aina vähän arvaamaton, joten se voi tarjota suuriakin yllätyksiä, niin hyvässä kuin pahassakin. Nyt etappi alkaa vielä suoraan ylämäkeen, joten joidenkin ajajien voi olla vaikea löytää jalkojaan ja saada ne toimimaan halutulla tavalla. Vaikka etappi vaikuttaa siirtymäetapilta ja kirimiesten etapilta, voi joku hyvä iskijä yrittää päästä karkuun vielä etapin loppukilometreilläkin.
Kokonaiskilpailun miehet saavat toki olla hereillä, mutta huomenna taistellaan aluksi pallopaidan pisteistä ja sitten vihreästä paidasta kiinnostuneet miehet vetävät ensin välikirin ja sitten loppukirin.
Kokonaiskilpailussa palkintopallillekin tavoitellut FDJ-tallin kapteeni Thibault Pinot on yllättäen jo liki 16 minuttia kilpailua johtavan Christopher Froomen perässä, joten hänen tavoittena on varmasti pitää kiinni pallopaidastaan ja iskeä Envaliralla.
Lopun kirikisassa on paljon lisää pisteitä mieliviä: Mark Cavendish, Peter Sagan, Marcel Kittel, Bryan Coquard…
Tour de France 2016
9. etappi: Vielha Val d’Aran —> Andorra Arcalis
Päivä: Sunnuntai 10.7.2016
Lähtö: Vielha Val d’Aran
Maali: Andorra Arcalis
Pituus: 184,5 km
Etapin laji: Vuoristoetappi
Yhdeksäs etappi jatkaa matkaa Pyreneillä, mutta nyt ollaankin koko päivän ajan ulkomailla, ensin Espanjassa, sitten Andorrassa.
Jos kahdeksas etappi oli sentään alkupäästään helppo (tosin sen ensimmäinen tunti ajettiin sitten 51 km/h keskinopeudella), niin yhdeksäs ei ole helppo edes ensikilometreiltään. Etappi nimittäin alkaa suoraan ensimmäisen kategorian ylämäkeen. Luvassa on viisi luokiteltua nousua: 1 x 2 kat., 3 x 1. kat ja yksi hors catégorie eli kaikkein kovinta sorttia oleva vuori.
Km 19,0 • Port de la Bonaigua (2 072 m) • 13,7 km ylämäkeä 6,1 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
Km 87,5 • Port del Cantò (1 721 m) • 19 km ylämäkeä 5,4 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
Km 143,0 • Côte de la Comella (1 347 m) • 4,2 km ylämäkeä 8,2 % keskijyrkkyydellä • catégorie 2
Km 157,0 • Col de Beixalis (1 796 m) (CS210-CS310) • 6,4 km ylämäkeä 8,5 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
Km 184,5 • ANDORRE ARCALIS (2 240m) • 10,1 km ylämäkeä 7,2 % keskijyrkkyydellä • horscatégorie
Maalimäki Andorran Arcalis on ajettu kahdesti: vuonna 1997 voittaja oli Saksan Jan Ullrich ja vuonna 2009 ranskalainen Brice Feillu. Feillu oli tuolloin ensimmäisen kauden ammattilainen, mutta tuo komea etappivoitto ei ole oikein saanut jatkoa hänen urallaan. Feillu on Fortuneo–Vital Concept -tallin väreissä taas kisaamassa, joten nyt olisi paikka kääntää ura uuteen nousuun.
Molemmat Arcaliksen voittajat olivat nuoria. Ullrich oli 24-vuotias, kun hän vuoden 1997 Tourin 10. etapilla 9,5 kilometriä ennen maalia teki tuhoisan iskunsa, joka jätti kaikki mäkikuninkaatkin taakse. Marco Pantani ja Richard Virenque jäivät yli minuutin. Ullrich otti keltaisen paidan ja piti sen loppuun asti. Virenque oli kokonaiskisan kakkonen ja voitti pallopaidan, Pantani oli kokonaiskisan kolmas.
Vuoden 2009 kisassa 23-vuotias Feillu iski irtiottoporukasta rajusti 6 kilometriä ennen Arcaliksen huippua. Palkinnoksi hän sai etappivoiton lisäksi pallopaidan, josta hän tosin ei saanut nauttia kuin seuraavan päivän. Jussi Veikkanen oli muuten aiemmin saman vuoden Tourilla ollut pallopaidassa neljän päivän ajan, mikä oli historiallinen teko suomalaisessa pyöräilyssä.
Pysyykö Froome keltaisessa?
Tämä etappi on kisan ensimmäinen vuoristoetappi, jossa maali sijaitsee mäen huipulla. Arcalis ei ole mikään äärimmäisen kova nousu, mutta pitkä se on. Kokonaiskilpailun miesten voimankoitosta odotetaan viimeisten kilometrien aikana. Sitten heille on luvassa yksi lepopäivä, se ensimmäinen Tourin kahdesta lepopäivästä.
Jos Arcaliksen taika nuorten miesten vuorena pitää, niin tässä olisi vaikka Julian Alaphilippen paikka, mutta onko hän toipunut kahdeksannen etapin romahduksestaan. Warren Barguil, Wilko Kelderman,Louis Meintjes tai vaikka Antoine Duchesne sitten? Ehkä ei taika pidäkään enää kolmatta kertaa.
Muille kuin mäkimiehille luvassa on koko etapin kestävä aika-ajo, jos mielii päästä aikarajojen sisällä maaliin.
Lähtökaupunki Pau on Tour-faneille vanha kaveri, onhan täältä lähdetty liikkeelle tai tänne kiritty yhteensä peräti 67 kertaa. Enemmän etappeja on nähty vain Bordeaux’ssa (80) ja Pariisissa (105).
Maalikaupunki Bagnères-de-Luchonin seutu on Tourilta myös hyvin tuttu. Hieman hämäävästi paikasta käytetään myös sen epävirallista nimeä eli lyhyempää muotoa Luchon, joten esimerkiksi Tour de Francen omassa historiikissa viitataan molempiin nimiin: Luchon on esiintynyt lähtö/maalikaupunkina 49 kertaa, Bagnères-de-Luchon 4 kertaa. Thomas Voeckler on muuten voittanut täällä kaksi kertaa (2010 ja 2012), joten ei kahta ilman…? Kaksi vuotta sitten voittaja oli Michael Rogers, joka ei ole puolustamassa voittoaan.
Kannattaa muuten koneelleen ladata tämä kisaorganisaation itsensä tekemä, ilmainen 192-sivuinen tilastopainotteinen Tourin historiikki pdf-muodossa. Nyt en löytänyt tätä uutta tämän vuoden editiota (jossa on siis mukana kisat viime vuoteen asti) kuin ranskaksi, aiemmista versioista oli myös englanninkielinen saatavilla, ehkä käännökset on tulossa piakkoin.
Tällaiset herkut on meille katettuna:
Km 86,0 • Col du Tourmalet (2 115 m, Souvenir Jacques Goddet) • 19 km ylämäkeä 7,4 % keskijyrkkyydellä • catégorie HC
Km 120,0 • Hourquette d’Ancizan (1 564 m) • 8, 2 km ylämäkeä 4,9 % keskijyrkkyydellä • catégorie 2
Km 148,0 • Col de Val Louron-Azet (1 580 m) • 10,7 km ylämäkeä 6,8 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
Km 168,5 • Col de Peyresourde (1 569 m) • 7,1 km ylämäkeä 7,8 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
Ei ihan kuoleman kierros
Ihan perinteinen Pyreneiden »Kuoleman kierros» (Peyresourde, Aspin, Tourmalet, Aubisque) ei siis ole tällä kertaa tarjolla, vaan variaatio teemasta. Alkunuotit ovat ne kovimmat, sillä päivän menun ainoa HC-mäki tulee täältä päin ajettuna vastaan ensimmäisenä.
Col du Tourmalet (2 115 m, Souvenir Jacques Goddet) • 19 km ylämäkeä 7,4 % keskijyrkkyydellä • catégorie HC.
Tourmalet on Tourin useimmiten ajettu vuori, sillä nyt on 103. Tour ja Tourmalet on ollut ohjelmassa peräti 84 kertaa. Velofilokin ehti yhden Tourmalet-esittelyn raapustaa jo viime kesänä.
Tourmalet on korkeudeltaan 2115 metriä, mutta kyllä ne kolme sen jälkeenkin tulevaa ovat kaikki liki 1600-metrisiä. Tourmaletin jälkeen ei käännytäkään takaisin Aspinille (siellä kun käytiin jo) vaan nyt suuntana on Hoquette d’Ancizan, joka on saanut vain toisen kategorian luokituksen, mutta ei se kaukana ykkösestäkään ole. Lopuksi nautitaan kaksi ykkösen mäkeä, joista Peyresourde on monille tuttu.
Col de Val Louron-Azet (1 580 m) • 10,7 km ylämäkeä 6,8 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
Col de Peyresourde (1 569 m) • 7,1 km ylämäkeä 7,8 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
Ei huolta huomisesta?
Hengästyttävä etappi on siinä mielessä kinkkinen, että sitä ei oikein voi ajaa kantamatta huolta huomisesta. Sunnuntaina on vihdoin viimeinen päivä ennen lepopäivää ja silloinkin on luvassa myös hirmuista höykyytystä: 1 x 2. kat. mäki, 3 x 1. kat. mäki + maalimäkenä HC-mäki!
Tai toisaalta nyt on vahvaksi itsensä tuntevilla erinomainen yllätyksen paikka, jos on pokkaa keltapaitaa sovittaa jo näin aikaisessa vaiheessa. Torstaina on tulossa sitten Mont Ventoux, jota kaikki osaavat jo pelätä, joten siihen on syytä valmistautua myös. Kokonaiskilpailun pääpurakeiden on altava ainakin hereillä, jos joku muu heistä päättää toimia jo nyt.
Mutta miten käy Greg Van Avermaetin keltaisen paidan? Jos hän hyytyy, jonkun on paita otettava vaikka ei vielä haluaisikaan.
Sitten taas löytynee niitäkin, jotka ovat yöllä miettineet, että nyt on se minun urani mahdollisuus vaikka vain sen yhden ainoan päivän olla maillot jaune. Sellaiset miehet voivat huomenna lähteä hatkaan. Hatkaan kannattaa myös lähteä jo ennen ensimmäistä nousua niiden, joiden mieleen olisi kokeilla pallopaitaa.
Vieläkään ei muuten tällä tietoa kukaan ole kisaa keskeyttänyt, ennätyksellistä sekin.
Italialaiset olivat muutaman vuoden hallinneet ranskalaisten kisaa. Gino Bartali oli voittanut sodan aiheuttaman kymmenen vuoden osallistumistauon jälkeen toisen Tourinsa vuonna 1948. Ensimmäisen Tourinsa Bartali voitti jo ennen sotaa vuonna 1938, tämä kymmenen vuoden väli kahden voiton välillä on yhä Tourin historian suurin. Fausto Coppi taas oli valloittanut Ranskan ensimmäistä kertaa vuonna 1949 – näytöstyyliin. Vuonna 1950 Coppi oli murtanut lonkkansa Girossa, joten vanha herra Bartali (36 vuotta) sai kunnian olla Italian joukkueen ainoa kapteeni. Ranskalaisten kannalt pelottavan vahvassa Italian joukkueessa oli mukana myös muun muassa Fiorenzo Magni, joka jo edellisenä suvena piti keltapaitaa päällänsä usean päivän ajan.
Tänään (8.7.2016) Tourilla ajettava Col d’Aspinin nousu oli mukana myös vuoden 1950 kisan yhdennellätoista etapilla (Pau–Saint-Gaudens), josta tuli käänteentekevä kisan kulun kannalta. Erikoiset tapahtumat jäivät myös historiaan.
25/7/1950 Tour de France 1950. Stage 11 – PAU to ST GAUDENS. Jean Robic climbs the Col du Tourmalet. Photo: Offside / L’Equipe.
Italialaiset dominoivat
Jean Robic yritti pistää italialaisille vihdoin luun kurkkuun iskemällä Aubisquen nousussa. Huipulla hän olikin saanut revittyä eroa kolmen minuutin verran, mutta alamäessä hän kaatui. Kaatuminen vaati omat veronsa, aikainen isku vielä kovemmat, joten Robic ajettiin kiinni Tourmalet’n vaativassa hors catégorie -nousussa.
Ranskalaiset alkoivat olla raivoissaan. Eikö tälläkään kertaa tulisi voittoa kotiin? Katsojat alkoivat huutaa herjauksia ajajille ja käyttäytyivät uhkaavasti, heittelivät jopa pieniä kiviä ja pullonkorkkeja heitä kohti. Chris Froomen osakseen saama ala-arvoinen kohtelu viime vuoden Tourilla ei siis valitettavasti ole suinkaan uusi piirre – ja nythän edellisestä ranskalaisvoitosta on kulunut yli 30 vuotta, tuolloin vain pari!
Meno äityi aivan hurjaksi kilpailijoiden kiivetessä Aspinin nousua. Bartali, Robic, Louison Bobet ja Belgian tähti Stan Ockers olivat melkein saavuttaneet huipun, kun joku valokuvaaja hyppäsi heidän eteensä. Edessä ajaneet Bartali ja Robic eivät pystyneet väistämään vaan kaatua mätkähtivät maahan. Robicin etukiekkokin hajosi rytäkässä.
Kansanjoukko hurjistuu
Hirveä härdelli oli valmis kun katsojat ryntäsivät auttamaan ajajia ylös. Tai siis tietenkin Robicia. Bartali sai osakseen tönimistä, ehkä jopa potkuja ja lyöntejä, ja italialaista mestaria estettiin nopeasti kapuamasta pyöränsä selkään. Olipa jollakin ollut veitsikin kädessä, mitä Bartali joidenkin tarinoiden mukaan olisi pelästynyt. Liekö sitten jollakin piknikillä istuneella katsojalla ollut se kädessä sattumalta juuri sinä hetkeä kun hän oli rynnännyt auttamaan ajajia? Vai oliko joku heistä ollut jo sen verran maistissa, että oikeasti olisi Gino »Harrasta» uhkaillut? Mene ja tiedä.
Mutta kun kisan johtaja Jacques Goddet ehti autostaan tapahtumien keskipisteeseen, oli hänen jo kepillään hakattava riehuvia katsojia. Bartali pääsi vihdoin matkaan, mutta hänen oli oltava varuillaan viimeisten kahden nousun ajan. Semminkin kun liikkui huhu, että Bartali olisi aiheuttanut Robicin kaatumisen.
Jo aiemmin ranskalainen lehdistö oli lietsonut italilaisten vastaisuutta kritisoimalla heidän ajotapaansa. Italialaiset olivatkin olleet tehokkaita, sillä viisi kymmenestä etappivoitosta oli mennyt heidän nimiinsä. Ranskalaisia kismitti myös se, että italialaiset ajoivat kaikki yhden johtajansa puolesta, eivätkä tuolloisen gallialaisen ideaalin mukaan tehneet herooisia yksilösuorituksia. Tosin niistä viidestä etappivoitosta vastasi neljä eri ajajaa, joten italaitaisten ylivoima oli vankalla pohjalla.
Bartali raivostuu
Bartali oli järkyttynyt ja raivostunut saamastaan vihamielisestä kohtelusta ja paineli etapin loppuun hirmuista kyytiä. Etappivoittohan siitä tuli hänelle itselleen ja hänen mukanaan irtiotossa ollut Magni siirtyi kokonaiskilpailun kärkeen! Mutta tämän jälkeen italialaisia ei tuloslistalla näkynyt. He nimittäin päättivät kaikki pakata laukkunsa ja jättivät kisan kesken.
Bartali oli vimmastuksissaan heti etapin jälkeen sanonut päällikölleen Alfredo Bindalle, että nyt saa riittää! Hän ei siedä tällaista kohtelua! Lähden kotiin! Koko Italian joukkue sekä Italian »kakkosjoukkuekin» päätti seurata suurimman tähtensä esimerkkiä. Tourin edustajat olivat koko yön jalkeilla ja yrittivät saada italialaisia pyörtämään päätöksensä. Ei auttanut vaikka järjestäjät esittivät erilaisia kompromisseja ja ratkaisuehdotuksia. Yksi oli harmaiden paitojen jakaminen ainakin Italian joukkueelle, jotta he voisivat suojautua väkijoukon vihanpurkauksilta ajamalla ingognito. Ei, Bartali piti päänsä.
Kaikki italialaiset eivät kuitenkaan ihan sataprosenttisesti halunneet jättää kisaa kesken. Etunenässä Magni, joka olisi hyvinkin saattanut ajaa Pariisiin asti johtajan paidassa ja voittaa koko kisan.
25/7/1950 Tour de France 1950. Stage 11 – Pau to St Guadens. Fiorenzo Magni splashes his face with water from a carafe. Photo: Offside / L’Equipe.
Tour ei uskalla kurvata Italiaan
Eikä tässä vielä ollut skandaalia tarpeekseen. Kisan piti pari päivää myöhemmin kurvata Italian puolelle, jossa etappi loppuisi San Remon kaupunkiin. Tilanne oli poliittisesti nyt niin kuuma, että italialaisten kostotoimien pelossa kisan reittiäkin täytyi muuttaa ja jättää Italian visiitti tekemättä!
Eivät ranskalaiset sittenkään saaneet sitä voittoa, sillä heti seuraavalla etapilla keltaisen veti päälleen sveitsiläinen Ferbi Kübler, joka ei paidasta enää luopunutkaan vaan vei voiton mukanaan alppimaahan.
Tour de France 2016
6. etappi: Arpajon-sur-Cère —> Montauban
Kuudes etappi toi kunniaa Mark Cavendishille: nyt hän on voittanut 29 etappia Tourilla! Näin hän nousee Bernard Hinault’n ohi toiseksi kaikkien aikojen etappivoittojen määrässä. Cavendishin sarja on ällistyttävä: vain 3 kakkossijaa ja 4 kolmossijaa.
Peter Sagan menetti tänään myös vihreän paitansa ja Marcel Kittelkin nousi pistekilpailussa edelle, joten huomenna Sagan voi vetää päälle maailmanmestarin paitaansa. Julian Alaphilippe pysyi valkoisessa, mutta belgialainen Thomas De Gendt pallopaidassa.
Keltainen paita Greg Van Avermaet (Belgia) Vihreä paita Mark Cavendish (Iso-Britannia)
Pallopaita Thomas De Gendt (Belgia) Valkoinen paita Julian Alaphilippe (Ranska)
Tour de France 2016
7. etappi: L’Isle-Jourdain —> Lac de Payolle
Päivä: Perjantai 8.7.2016
Lähtö: L’Isle-Jourdain
Maali: Lac de Payolle
Pituus: 162,5 km
Etapin laji: Vuoristoetappi
Tourin järjestäjillä on vielä nykyäänkin vähän samanlaista sadistista luonnetta kun myyttisellä kisan ensimmäisellä johtajalla Henri Desgranges’lla. Tämän vuoden kilpailussa on yhdeksän vuoristoetappia, joista jo neljä on ladattu kisan alkuun ennen ensimmäistäkään lepopäivää.
Nyt alkaa kolmen päivän setti Pyreneillä. Tämä ensimmäinen päivä on helpoin, sille on katettuna vain yksi 1. kategorian nousu. Mutta ei sekään mitään helppoa heinää ole, sillä kyseessä on Col d’Aspin, yksi Tourin klassikkomäistä.
Col d’Aspin nousee 12 km matkan keskijyrkkyydellä 6,5 %. Huippu on 1490 metrin korkeudessa ja mäki alkaa 705 metrin korkeudesta, joten korkeuseroa on 785 metriä. Toisin todellisuudessa mäki alkaa paljon kauempaa kuin Tourin laskelmissa, kuten koko etapin profiilista huomaa.
Nyt kun Aspin on yksistään, ei harvennusta ehkä tapahdu kauheasti (ainakaan kärkimiesten joukossa), vaikka jotkut riviajajat voivat hyvin jäädä grupettoon, joka voi jäädä etapin voittajista helposti 10–15 minuuttia.
Km 155,5 • Col d’Aspin (1 490 m) • 12 km ylämäkeä 6,5 % keskijyrkkyydellä • catégorie 1
Etappi ei pääty huipuille, vaan korkeimman kohdan jälkeen lasketellaan kovaa kuutisen kilometriä ja sitten pieni vähän yli kilometrin maalinyppylä ylös.
Edessä on pitkä viikonloppu Pyreneillä, joten uskaltaako kukaan kokonaiskilpailun kovimmista ennakkosuosikeista iskeä jo Col’Aspenin yksittäisessä nousussa? Joku kotimainen jalkapallomenestyksen siivittämänä? Hyvää lämmittelyä ainakin on uvassa lauantain ja sunnuntain jättietapeille.
Vai olisiko tänään Alejandro Valverden tai Dan Martinin paikka voittaa kärkijoukon kiri? Vai onko Sky-tallin sporttipäällikkö Nicolas Portal miettinyt jotain metkuja? Hän on Gers-departementin poikia, joten reitti kulkee tänään hänen »hoodeilla».
Lisäys: Yllä mainittu Nicolas Portal kuoli 3.3.2020 sydänkohtaukseen kotonaan Andorrassa. Hän oli vasta 40-vuotias. Portal oli ammattipyöräilijä, mutta hän joutui lopettamaan uransa sydänvaivojen takia. Lopetettuaan pyöräilyuransa hän siirtyi Team Skyn johtotehtäviin, jossa hän oli koko Sky-tallin Tour-dominanssin ajan. Sky voitti Tourin 2012 (Bradley Wiggins), 2013 (Chris Froome), 2015 (Froome), 2016 (Froome), 2017 (Froome), 2018 (Geraint Thomas). Kaudella 2019 Portal oli vielä mukana, kun Sky oli muuttanut nimensä muotoon Team Ineos; tällöin tallin nuori Egan Bernal voitti Tourin.
Tour de France 2016
5. etappi: Limoges —> Le Lioran
1. Greg Van Avermaet (Belgia) BMC Racing Team 5:31:36
2. Thomas De Gendt (Belgia) Lotto Soudal 0:02:34
3. Rafal Majka (Puola) Tinkoff Team 0:05:04
4. Joaquim Rodriguez (Espanja) Team Katusha
5. Daniel Martin (Irlanti) Etixx – Quick-Step 0:05:07
6. Bartosz Huzarski (Puola) Bora-Argon 18
7. Julian Alaphilippe (Ranska) Etixx – Quick-Step
8. Adam Yates (Iso-Britannia) Orica-BikeExchange
9. Christopher Froome (Iso-Britannia) Team Sky
10. Tejay Van Garderen (USA) BMC Racing Team
Komeat olivat maisemat tänään ja komea sekä yllättävä oli etapin ratkaisukin. On aina hienoa kun joku irtiottoon osallistuneista jaksaa loppuun asti. Greg Van Avermaet ajoi todella vahvasti ja veti yli viiden minuutin kaulan seuraaviin kokonaiskisassakin. Sen turvin hän selviää pitkälle Pyreneille asti keltaisessa tunikassa.
Peter Saganin taipuminen päivän mäissä ei ollut suuri yllätys, mutta Vincenzo Nibalin tipahtaminen sellaisesta kyllä kävi. Hän jäi tänään niin paljon (liki 9 min muiden kokonaiskilpailun miesten takana), että hän ei enää pysty kokonaiskilpailussa kärkisijoista taistelemaan, jos Fabio Arulle kävisi jotenkin huonosti. Myös Alberto Contadorin asema huononi yhä vaan, nyt hän on esimerkiksi 1 min 21 sec Chris Froomen takana. Richie Porte on jäänyt vielä Contadorista 24 sekuntia.
Sagan menetti keltaisen paitansa mutta piti vihreän, joten vieläkään ei tarvi maailmanmestarin paitaansa liata. Julian Alaphilippe pysyi valkoisessa, mutta belgialainen Thomas De Gendt nappasi pallopaidan maamieheltään Jasper Stuyveniltä.
Keltainen paita Greg Van Avermaet Vihreä paita Peter Sagan
Pallopaita Thomas De Gendt (Belgia) Valkoinen paita Julian Alaphilippe (Ranska)
Tour de France 2016
6. etappi: Arpajon-sur-Cère —> Montauban
Päivä: Torstai 7.7.2016
Lähtö: Arpajon-sur-Cère
Maali: Montauban
Pituus: 190,5 km
Nousumetrejä: 1720 m
Etapin laji: Tasamaan etappi
Yksi päivä kiivettiin Ranskan keskiylängölle, nyt yksi päivä kiidetään sieltä alas. Vaikka etappi on merkitty tasamaan etapiksi, matkalla on myös vastamäkiä, joista kaksi on saanut kolmannen kategorian luokituksen, yksi neljännen. Nousumetrejä kertyy 1720, laskumetrejä paljon enemmän.
Irtiottoyrityksiä tullaan varmasti näkemään, mutta niiden täytyy todella vahvoja, jotta kirimiesten junat eivät saisi niitä kiinni. Viimeinen 30 km tullaan menemään todella kovaa.
Onnistuuko Marcel Kittelin Ettix-QuickStep nappaamaan toisen voiton?
Kokonaiskilpailun miehet säästelevät itseään, sillä koko viikonloppu riehutaan Pyreneillä. Niitähän me kaikki odotamme, koska silloin taistelu alkaa oikein todenteolla.
Tänään on synttärit keltapaidalla numero 102. Ranskalainen Henry Anglade (s. 6.7.1933) puki arvokkaimman paidan vuoden 1960 Tourilla.
Angladen paras vuosi oli 1959, jolloin hän voitti arvostetun Super Prestige Pernod -kisan, Dauphiné libérén ja Ranskan maantiepyöräilyn mestaruuden. Myös Sveitsin ympäriajossa hän tuli toiseksi kuten myös Ranskan ympäriajossa, jonka voitti ensimmäisenä espanjalaisena Federico »Toledon Kotka» Bahamontes. Anglade nappasi ensimmäisen etappivoittonsa Tourilla myös tuona vuonna, mutta keltaiseen paidan hän sai vasta seuraavana vuonna.
Vuonna 1959 Anglade ajoi, ei Ranskan maajoukkueessa vaan Centre-Midi-aluejoukkueessa. Maajoukkueessa taas oli peräti neljä tuon ajan huippumiestä: jo yhden Tour-voiton Jacques Anquetil(1957), kolmen peräkkäisen voiton Louison Bobet, nouseva tähti Roger Rivière ja Raphaël Géminiani. Nämä herrat eivät löytäneet yhteistä säveltä eivätkä halunneet auttaa aluejoukkueen Angladea, vaikka tällä olisi ollut mahdollisuus nousta jopa Bahamontesin edelle voittoon.
Vuoden 1960 Tourilla Anglade oli valittu Ranskan juokkueeseen. Hän nappasi keltaisen paidan neljännen etapin jälkeen ja puolusti sitä vielä seuraavan päivän. Sen jälkeen hän tyytyi ajamaan Ranskan joukkueen ykkösmiehen Roger Rivière’in hyväksi. Rivière oli kuitenkin yksi Tourin kaikkien aikojen huono-onnisista ajajista. Hän ajoi vimmatusti col du Perjuretin alamäessä kiinni Gastone Nenciniä, mutta kaatui niin pahasti, että melkein henki lähti. Rivièren kisa ja koko ura oli ohi, hän ei enää ikinä pystynyt ajamaan pyörällä. Tourin voittoon ajoi Nencini, Anglade oli lopulta kokonaiskisan kahdeksas.
Seuraavana kolmena vuonna Anglade tippui kymmenen parhaan huonommalle puolelle. Vuosien 1964 (voittaja Anquetil) ja 1965 (voittaja Felice Gimondi) Toureilla Anglade oli vielä neljäs, viimeisellä yrityksellään 1967 hän joutui keskeyttämään.
1976 Anglade teki paluun ammattipyöräilyyn, sillä hänestä tuli Lejeune-joukkueen sporttipäällikkö. Hänen alaisuudessaan ajoi mm. Lucien Van Impe, Tourin ehkä kaikkien aikojen paras mäkimies.
Henry Anglade & Tour de France
•1957: 28.
•1958: 17. •1959: kokonaiskilpailun toinen, 13. etapin voitto
•1960: 8. – keltapaidassa kaksi päivää
•1961: 18. •1962: 12. •1963: 11. •1964: 4. •1965: 4. •1967: keskeytys (kuudennella etapilla)
Nyt Marcel Kittel voitti ensimmäisen etappinsa tämän vuoden Tourilla, yhdeksännen yhteensä. Mutta tiukalle se meni, sillä toista kertaa peräkkäin jouduttiin käyttämään maalikameraa voittajan ratkaisemiseksi. Jos eilen väliä oli 22 mm, tänään 237,5 kilometrin jälkeen ero oli vielä paljon tiukempi, vain muutamia millejä!
Tulokset 4/21
Saumur–Limoges, 237,5 km
4. etapin tulokset:
1. Marcel Kittel (Saksa) Etixx – Quik-Step 5:28:30
2. Bryan Coquard (Ranska) Direct Energie
3. Peter Sagan (Slovakia) Tinkoff Team
4. Dylan Groenewegen (Hollanti) Team LottoNl-Jumbo
5. Alexander Kristoff (Norja) Team Katusha
6. Sondre Holst Enger (Norja) IAM Cycling
7. Daniel Mclay (Iso-Britannia) Fortuneo – Vital Concept
8. Mark Cavendish (Iso-Britannia) Dimension Data
9. Samuel Dumoulin (Ranska) AG2R La Mondiale
10. Simon Gerrans (Australia) Orica-BikeExchange
Tour de France 2016
5. etappi: Limoges —> Le Lioran
Päivä: Keskiviikko 6.7.2016
Lähtö: Limoges
Maali: Le Lioran
Pituus: 216 km
Etapin laji: Keskivaikea vuoristoetappi
Viidennellä etapilla on sitten jo kuusi kategorisoitua mäkeä: alun lämmittelymäki on neljännen kategorian, sitten tulee pari kolmosen mäkeä, sitten nähdään jo kaksi toisen kategorian vaikeutta ja maalimäkikin on kolmonen.
Km 16,5 • Côte de Saint-Léonard-de-Noblat • 1,7 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,2 % • catégorie 4
Km 142.5 • Côte du Puy Saint-Mary • 6,8 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 3,9 % • catégorie 3
Km 173,5 • Col de Neronne • 7,1 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 3 % • catégorie 3
Km 185,0 • Pas de Peyrol (Puy Mary) (1 589 m) • 5,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 8,1 % • catégorie 2
Km 201,5 • Col du Perthus (1 309 m) • 4,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 7,9 % • catégorie 2
Km 213.5 • Col de Font de Cère • 3,3 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,8 % • catégorie 3
Tour ei ole näin korkealla – eli yli 1500:n metrin korkeudessa – näin aikaisin kisaa käynytkään sitten vuoden 1979. Keskiylänkö ei tule päästämään ajajia helpolla.
Maaliintulo on tällainen:
Etapille lähdetään tästä tilanteesta kokonaiskilpailun kannalta:
Keltainen paita Peter Sagan Vihreä paita Peter Sagan (paitaa kantaa MarkCavendish) Pallopaita Jasper Stuyven (Belgia) Valkoinen paita Julian Alaphilippe (Ranska)
Saa nähdä saako ranskalaisten rakastama Peter Sagan pitää yhä keltaisen paitansa vai vaihtaako hän vihreään. Jos Alberto Contador olisi kunnossa, tämä voisi olla sellainen etappi, jolla hän voisi yllättää iskemällä. Muutenkin kokonaiskilpailun miehet voivat jo alkaa kalistella sapeleitaan, vaikka kaikki eivät ehkä vielä haluaisikaan. Kulmakunnan poika Christophe Laborie (Delko Marseille-Provence KTM) vihjaa, että Romain Bardet voisi iskeä Pas de Peyrol -kukkulalla, sillä hän tuntee hyvin sieltä alaspäin vievän mäen (lähde Vélo Magazine, Juin 2016, s. 98). Bardet on kuulemma myös oppinut hiihtämään maalin Le Lioranin hiihtokeskuksessa.
Tai sitten nuori superlupaus ja hupiveikko Julian Alaphilippe voisi hyvin siirtyä valkoisesta keltaiseen paitaan.
Bernard Thévevet, kahden Tourin voittaja (1975 & 1977), arvelee, että tällaista keskivaikeaa etappia on paljon vaikeampi kontroloida kuin oikeaa kunnon mäkietappia, joten melkein mitä vaan voi tapahtua. Nyt alkaa siis toisella tavalla jännittävä Tour kuin mitä ensimmäisinä päivinä on nähty.
Tähän etappiin pätee taas vanha viisaus: tällä etapilla ei Touria voiteta, mutta se voidaan hävitä.
Pariisiin on vielä matkaa 2703 kilometriä. Vieläkään kukaan ei ole joutunut keskeyttämään, mikä on hieno juttu.
