Avainsana-arkisto: Tour de France 1950

Adieu, Ferdi Kübler

Vuoden 1950 Tour de Francen voittaja Ferdi Kübler on poissa. 97-vuotiaana 29.12.2016 kuollut Kübler oli vanhin elossa olevista Tour-mestareista ja historian ensimmäinen sveitsiläinen kisan voittaja. Hän oli kotimaassaan erittäin suosittu urheilija, joten vielä kauan hänen uransa loppumisen jälkeen, vuonna 1983, hänet valittiin »vuosisadan sveitsiläiseksi urheilupersoonaksi». Ei liene väärin peesata arvostetun pyöräilykirjailijan Jacques Augendren arviota, jonka mukaan hän on yhä kaikkien aikojen paras sveitsiläinen pyöräilijä. Hän oli erinomainen rouleur-tyyppinen tasamaan kiitäjä ja raju iskijä, mutta pärjäsi myös vuorilla.

24.7.1919 syntynyt Ferdinard (tai Ferdi ja myös Ferdy) Kübler oli melkoinen persoona, joten hän sai monenmoisia lempinimiä: »Adliswilin kotka», »Hullu pyöräilijä» (Le Fou pédalant), »Mieshevonen» (L’Homme cheval) ja hänen kannattajiensa suosiman »Herra 100 000 volttia». Itse hän saattoi sanoa itsestään: »Ferdi, suuri mestari», eikä ollut siinä ollenkaan harhateillä.

Kerrotaan, että miehen lapsuus oli vaikea, sillä hänen isänsä oli varsinainen despootti. »Lapsuuteni karaisi minua. Pienestä pitäen opin kestämään kärsimystä ja se auttoi minua urallani.» Vuonna 2003 Tourin satavuotisjuhlissa hän kertoi Équipe-lehdelle: »Minusta tuli mestari koska olin köyhä. Minä taistelin syödäkseni, saadakseni paremman elämän. Voitin Tour de Francen koska haaveilin siitä, että sen jälkeen en enää koskaan olisi köyhä.»

Küblerin ua ammattipyöräilijänä kesti vuodesta 1940 aina vuoteen 1957 asti. Hän voitti maantiepyöräilyn maailmanmestaruuden vuonna 1951, kahtena vuonna peräkkäin Liège–Bastogne–Liège & Flèche wallonne -tuplan (1951 & 1952), viisi Sveitsin mestaruutta, Sveitsin ympäriajon kolme kertaa, kaksi kertaa Tour de Romandien – kaikkiaan yli 400 kisaa!

Keltaisessa 1947 ja 1950

Ensimmäinen Tour toisen maailmansodan jälkeen ajettiin vuonna 1947, jolloin kotimaassaan sotavuosina menestystä kerännyt Kübler pääsi myös mukaan. Ensimmäisellä Tourillaan Kübler oli vielä kuin hullu hevonen, vaikeasti hallittava. Kokonaiskilpailun menestyksen suhteen hänellä ei vielä ollut tarvittavaa tasaisuutta ja taktista kypsyyttä, mutta räjähtävyyttä löytyi. Hän voittikin heti ensimmäisen ajamansa Tourin etapin (Paris–Lille) ja nappasi itselleen keltaisen paidan. Kübler oli Tourin historian 51. keltapaidan kantaja. Seuraavalla etapilla hän ei kuitenkaan pystynyt paitaa säilyttämään, mutta poimi vielä viidennen etapin voiton ennen kuin joutui keskeyttämään seitsemännellä etapilla.

Ferdinand Kübler ja André Mahé irtiotossa vuoden 1947 Tourin ensimmäisellä etapilla.
Ferdinand Kübler ja André Mahé irtiotossa vuoden 1947 Tourin ensimmäisellä etapilla.

Täysosuma tuli sitten vuonna 1950, kun Gino Bartali kiivastui yleisön käyttäytymiseen ja koko Italian joukkue jätti kisan kesken. Nyt tasaisesti ajanut ja kaikkiaan kolme etappia voittanut Kübler ei saamaansa paitaa enää pois luovuttanut, vaan juhli voittoa Pariisissa. Hän voitti kaksi aika-ajoa, joista jälkimmäisessä – peräti 98 kilometriä pitkässä aika-ajossa välillä Saint-Étienne–Lyon – hän suorastaan murskasi muut kilpakumppaninsa. Myöhemmin kolme Touria voittava Louison Bobetkin jäi hänelle 9 minuuttia. Kokonaiskisan lopputuloksissa eroa toiseksi tulleeseen belgialaiseen Stan Ockersiin oli yhdeksän ja puoli minuuttia, Bobet oli kolmantena yli 22 minuttia perässä ja Raphaël Géminiani neljäntenä reilut puoli tuntia hävinneenä.

Kübler oli todella otettu ranskalaiselta yleisöltä saamastaan huomiosta. Hän uskoutui sveitsiläiselle reportterille: »Viimeisellä etapilla luulin olevani ranskalainen, niin paljon he minulle hurrasivat, ja se teki minuun suuren vaikutuksen.»

Kübler versus Koblet

Sveitsiläisen pyöräilyn kultakausi osui sodan jälkeiseen aikaan, jolloin Küblerin lisäksi toinen sveitsiläinen jatkoi siitä mihin Kübler jäi vuonna 1950. Vuoden 1951 Tourin voitti näet Hugo Koblet Zürichistä. Miehiä ei ole syytä nimien samankaltaisuudesta huolimatta sekoittaa, sillä kuusi vuotta Kübleriä nuorempi Koblet oli kuin toisesta maailmasta.

Jos Kübler oli tumma työhevonen, vikuri ja oikukas, samalla kuitenkin aito ja rehellinen, niin Koblet oli vaalea, pehmeästi ja elegantisti polkeva tyyliniekka, hirmuinen luonnonlahjakkuus. Küblerissä personifioitui ne perinteiset arvot, joita sveitsiläiset mielellään itseensä olivat liittäneet: kova työnteko, sitkeys ja voimakas tahto.

Koblet sen sijaan edusti modernia maailmaa, joten moinen nuori urbaani hedonisti tuntui monesta konservatiivisesta sveitsiläisestä jopa epäsveitsiläiseltä. Koblet huolehti ulkonäöstään, hänen ajamisensa oli aina äärettömän tyylikästä ja vaivattoman näköistä. Koblet luotti luonnonlahjoihinsa eikä Küblerin tyyliin raatanut tosikkomaisesti treeneissään vaan tuntui tekevän vain minimitreenit – muuten hän käytti aikansa nauttinen mukavasta ja huolettomasta seurapiirielämästä.

Ranskassa samaiset arkkityyppimäiset piirteet yhdistettiin 1960-luvulla moderniin nautiskelijaan Jacques Anquetiliin ja perinteiset maaseudun hyveet Raymond Poulidoriin.

Näiden kahden ison K:n jälkeen yksikään sveitsiläinen ajaja ei ole Touria voittanut.

Ventoux vie voiton Ferdistä

Mont Ventoux -artikkelissa kerrottiin Küblerin dramaattisista vaiheista tämän kaljun vuoren syleilyssä vuoden 1955 Tourilla. Otan oikeuden lainata pitkähkön pätkän tuosta kirjoituksesta tähän uudelleen:

18.7.1955. Tourin 11. etappi Marseille–Avignon, 198 km, sisältäen nousun Mont Ventoux’lle Bédoinin kautta. Sveitsiläinen mestariajaja, vuoden 1950 Tour-voittaja Fredinard »Ferdi» Kübler ajoi kuin aika-ajoa Cavaillonista kohti Bédoinin kylää Mont Ventoux’n juurella. Ferdi hyökkäsi vielä täysiä vuoren kimppuun, kun Raphaël Géminiani varoitti häntä: »Ferdi, varohan, Ventoux ei ole kuin muut mäet.» Itsevarmana Ferdi vastasi: »Ferdi ei myöskään ole mikä tahansa mestari» ja jatkoi samaa tahtia.

Hetken päästä Ferdi Kübler alkoi puhua itsekseen saksaksi. Sitten hänen ajonsa meni sellaiseksi siksakiksi, ettei tie meinannut riittää. Ferdi katkesi, Géminiani ja muut kilpakumppanit painoivat lakki kallellaan hoipertelevan Ferdin ohi.

Tallipäällikkö Alex Burtin rohkaisee hoipertelevaa Ferdi Kübleria.

Ihmeen kaupalla Ferdi pääsi kapuamaan vuoren huipulle, laskeutumaan hengissä Malaucènen kylään ja jatkamaan matkaansa saksaa mongertaen kohti etapin maalia Avignonissa. Hän kaatui matkalla useampaan kertaan. Lopulta Ferdi pysähtyi kahvilaan juomaan oluen ja hypättyään takaisin pyöränsä selkään hän meinasi lähteä väärään suuntaan. Katsojat yrittivät saada häntä kääntymään oikeaan suuntaan, jolloin Ferdi huusi: »Pois alta, jättäkää minut rauhaan. Ferdi on tullut hulluksi. Ferdi räjähtää!»

Illalla Ferdi Kübler oli taas järjissään ja rauhallinen, mutta päätti keskeyttää Tourin. Hän vaikeroi: »Ferdi on vanha, liian vanha… Ferdiä sattuu… Ferdi tappoi itsensä Ventoux:lla… Tour on ohi minulta.» Kübler ei enää ikinä palannut Tourille, se jäi myös hänen uransa viimeiseksi Grand Touriksi. 

Tarinassa on paljon totta, mutta usein kirjallisuudessa siteerattu sananvaihto Géminianin ja Küblerin välillä on Géminianin kertoman varassa, sillä […] vuoden 1951 maantiepyöräilyn maailmanmestari ja kotimaassaan erittäin arvostettu Kübler kiistää keskustelun menneen näin. Géminiani on hyvä kertomaan tarinoita ja varsinkin Tourilla hyvät tarinat ovat todellisuutta ihmeellisempiä, joskus jopa muuttuvat todeksi, ainakin legendoiksi.

* * *

Kübler on todellinen legenda. 97-vuotiaana hän oli vanhin elossa oleva Tour-voittaja. Nyt tämä kunnia olla vanhin elossa oleva Tour-voittaja siirtyi Roger Walkowiakin harteille. 89-vuotias »sattumavoittaja» Walkowiak voitti vuoden 1956 Tourin.

Ferdi Kübler 1954.
Ferdi Kübler 1954.

Kilpauransa jälkeen Kübler toimi seitsemän vuotta spottipäällikkönä ja oli kiinnostunut pyöräilystä maaliviivalle asti. Viimeisinä vuosinaan hän kannusti maamiestään Fabian Cancellaraa – näiden miesten välillä vallitsi molemminpuolinen kunnioitus. Kübler työskenteli myös hiihto-opettajana ja harrasti golffia.

Kübler esiintyy myös kuuluisan ranskalaisen ajattelijan Roland Barthesin teoksessa Mythologies sekä kokeilevan kirjailijan Georges Perecin kuulussa teoksessa Je me souviens.

Küblerin Tourit

5 osallistumista: yksi voitto, yksi toinen sija ja kolme keskeyttämistä. Kaikkiaan 8 etappivoittoa.

1947: keskeytys (7. etappi), 2 etappivoittoa (1. ja 5. etappi), keltapaidassa yhden päivän

1949: keskeytys (18. etappi), yksi etappivoitto (5. etappi)

1950: Kokonaiskilpailun voitto, kolme etappivoittoa (6., 16. ja 20. etappi), keltapaidassa 11 päivää

1954: Kokonaiskilpailun toinen, pistekilpailun voitto, mäkikilpailun kuudes, kaksi etappivoittoa (5. ja 14. etappi sekä myös joukkueaika-ajon voitto etapilla 4)

1955: keskeytys (12. etappi)

Kirjallisuutta

Augendre, Jacques: Petites histoires secrètes du Tour… Solar, Paris 2015.

Sergent, Pascal: Maillot jaunes – Dictionnaire des grands coureurs du Tour de France. Éditions Jacob-Duverner, Paris 2013.

Katso myös
https://fr.wikipedia.org/wiki/Ferdi_Kübler

http://www.lematin.ch/sports/cyclisme/ferdi-kuebler-decede/story/23157098

Ferdi Kübler – Tour de Suisse (1948):

1951: Rad Tour de Suisse mit Ferdy Kübler:

Samalta aikakaudelta lue myös:

Col d’Aspin 1950: Bartalin kimppuun hyökätään

Tour 1950

Italialaiset olivat muutaman vuoden hallinneet ranskalaisten kisaa. Gino Bartali oli voittanut sodan aiheuttaman kymmenen vuoden osallistumistauon jälkeen toisen Tourinsa vuonna 1948. Ensimmäisen Tourinsa Bartali voitti jo ennen sotaa vuonna 1938, tämä kymmenen vuoden väli kahden voiton välillä on yhä Tourin historian suurin. Fausto Coppi taas oli valloittanut Ranskan ensimmäistä kertaa vuonna 1949 – näytöstyyliin. Vuonna 1950 Coppi oli murtanut lonkkansa Girossa, joten vanha herra Bartali (36 vuotta) sai kunnian olla Italian joukkueen ainoa kapteeni. Ranskalaisten kannalt pelottavan vahvassa Italian joukkueessa oli mukana myös muun muassa Fiorenzo Magni, joka jo edellisenä suvena piti keltapaitaa päällänsä usean päivän ajan.

Tänään (8.7.2016) Tourilla ajettava Col d’Aspinin nousu oli mukana myös vuoden 1950 kisan yhdennellätoista etapilla (Pau–Saint-Gaudens), josta tuli käänteentekevä kisan kulun kannalta. Erikoiset tapahtumat jäivät myös historiaan.

25/7/1950 Tour de France 1950. Stage 11 - PAU to ST GAUDENS. Jean Robic climbs the Col du Tourmalet. Photo: Offside / L'Equipe. sunglasses cycling
25/7/1950 Tour de France 1950.
Stage 11 – PAU to ST GAUDENS.
Jean Robic climbs the Col du Tourmalet.
Photo: Offside / L’Equipe.

Italialaiset dominoivat

Jean Robic yritti pistää italialaisille vihdoin luun kurkkuun iskemällä Aubisquen nousussa. Huipulla hän olikin saanut revittyä eroa kolmen minuutin verran, mutta alamäessä hän kaatui. Kaatuminen vaati omat veronsa, aikainen isku vielä kovemmat, joten Robic ajettiin kiinni Tourmalet’n vaativassa hors catégorie -nousussa.

Ranskalaiset alkoivat olla raivoissaan. Eikö tälläkään kertaa tulisi voittoa kotiin? Katsojat alkoivat huutaa herjauksia ajajille ja käyttäytyivät uhkaavasti, heittelivät jopa pieniä kiviä ja pullonkorkkeja heitä kohti. Chris Froomen osakseen saama ala-arvoinen kohtelu viime vuoden Tourilla ei siis valitettavasti ole suinkaan uusi piirre – ja nythän edellisestä ranskalaisvoitosta on kulunut yli 30 vuotta, tuolloin vain pari!

Meno äityi aivan hurjaksi kilpailijoiden kiivetessä Aspinin nousua. Bartali, Robic, Louison Bobet ja Belgian tähti Stan Ockers olivat melkein saavuttaneet huipun, kun joku valokuvaaja hyppäsi heidän eteensä. Edessä ajaneet Bartali ja Robic eivät pystyneet väistämään vaan kaatua mätkähtivät maahan. Robicin etukiekkokin hajosi rytäkässä.

Kansanjoukko hurjistuu

Hirveä härdelli oli valmis kun katsojat ryntäsivät auttamaan ajajia ylös. Tai siis tietenkin Robicia. Bartali sai osakseen tönimistä, ehkä jopa potkuja ja lyöntejä, ja italialaista mestaria estettiin nopeasti kapuamasta pyöränsä selkään. Olipa jollakin ollut veitsikin kädessä, mitä Bartali joidenkin tarinoiden mukaan olisi pelästynyt. Liekö sitten jollakin piknikillä istuneella katsojalla ollut se kädessä sattumalta juuri sinä hetkeä kun hän oli rynnännyt auttamaan ajajia? Vai oliko joku heistä ollut jo sen verran maistissa, että oikeasti olisi Gino »Harrasta» uhkaillut? Mene ja tiedä.

Mutta kun kisan johtaja Jacques Goddet ehti autostaan tapahtumien keskipisteeseen, oli hänen jo kepillään hakattava riehuvia katsojia. Bartali pääsi vihdoin matkaan, mutta hänen oli oltava varuillaan viimeisten kahden nousun ajan. Semminkin kun liikkui huhu, että Bartali olisi aiheuttanut Robicin kaatumisen.

Jo aiemmin ranskalainen lehdistö oli lietsonut italilaisten vastaisuutta kritisoimalla heidän ajotapaansa. Italialaiset olivatkin olleet tehokkaita, sillä viisi kymmenestä etappivoitosta oli mennyt heidän nimiinsä. Ranskalaisia kismitti myös se, että italialaiset ajoivat kaikki yhden johtajansa puolesta, eivätkä tuolloisen gallialaisen ideaalin mukaan tehneet herooisia yksilösuorituksia. Tosin niistä viidestä etappivoitosta vastasi neljä eri ajajaa, joten italaitaisten ylivoima oli vankalla pohjalla.

Bartali raivostuu

Bartali oli järkyttynyt ja raivostunut saamastaan vihamielisestä kohtelusta ja paineli etapin loppuun hirmuista kyytiä. Etappivoittohan siitä tuli hänelle itselleen ja hänen mukanaan irtiotossa ollut Magni siirtyi kokonaiskilpailun kärkeen! Mutta tämän jälkeen italialaisia ei tuloslistalla näkynyt. He nimittäin päättivät kaikki pakata laukkunsa ja jättivät kisan kesken.

Bartali oli vimmastuksissaan heti etapin jälkeen sanonut päällikölleen Alfredo Bindalle, että nyt saa riittää! Hän ei siedä tällaista kohtelua! Lähden kotiin! Koko Italian joukkue sekä Italian »kakkosjoukkuekin» päätti seurata suurimman tähtensä esimerkkiä. Tourin edustajat olivat koko yön jalkeilla ja yrittivät saada italialaisia pyörtämään päätöksensä. Ei auttanut vaikka järjestäjät esittivät erilaisia kompromisseja ja ratkaisuehdotuksia. Yksi oli harmaiden paitojen jakaminen ainakin Italian joukkueelle, jotta he voisivat suojautua väkijoukon vihanpurkauksilta ajamalla ingognito. Ei, Bartali piti päänsä.

Kaikki italialaiset eivät kuitenkaan ihan sataprosenttisesti halunneet jättää kisaa kesken. Etunenässä Magni, joka olisi hyvinkin saattanut ajaa Pariisiin asti johtajan paidassa ja voittaa koko kisan.

25/7/1950 Tour de France 1950. Stage 11 - Pau to St Guadens. Fiorenzo Magni splashes his face with water from a carafe. Photo: Offside / L'Equipe.
25/7/1950 Tour de France 1950.
Stage 11 – Pau to St Guadens.
Fiorenzo Magni splashes his face with water from a carafe.
Photo: Offside / L’Equipe.

Tour ei uskalla kurvata Italiaan

Eikä tässä vielä ollut skandaalia tarpeekseen. Kisan piti pari päivää myöhemmin kurvata Italian puolelle, jossa etappi loppuisi San Remon kaupunkiin. Tilanne oli poliittisesti nyt niin kuuma, että italialaisten kostotoimien pelossa kisan reittiäkin täytyi muuttaa ja jättää Italian visiitti tekemättä!

Eivät ranskalaiset sittenkään saaneet sitä voittoa, sillä heti seuraavalla etapilla keltaisen veti päälleen sveitsiläinen Ferbi Kübler, joka ei paidasta enää luopunutkaan vaan vei voiton mukanaan alppimaahan.

Lue myös: