Ranskalainen ajaja on voittanut Tour de Francen viimeksi vuonna 1985. Yli 30 vuotta on ranskalaisille pyöräilynrakastajille järkyttävän pitkä aika. Eddy »Kannibaali» Merckxin valtakauden loputtua alkoi Ranskan pyöräilyn viimeisin kultakausi. Merckxin kesäpaidan väri oli keltainen, sillä hän hallitsi myös Touria vuosikaudet, kunnes Bernard Thévenet onnistui kukistamaan tämän kaikkien aikojen parhaan pyöräilijän vallastaan. Ja kaksi voittoa taistelleen Bernardin takaa tuli myös toinen, vielä kovempi, nimittäin Bernard Hinault.

Hallinnasta kuivaan kauteen

Vuodet 1975–1985 olivat ranskalaisten hallintaa Tourilla. Thévenet voitti 1975 ja 1977, sitten Hinault 1978, 1979, 1981, 1982 ja vielä 1985. Mäyrän voittojen välissä Touria hallitsi Laurent »Intellektuelli» Fignon, joka voitti vuosien 1983 ja 1984 kisat. Näin ollen kymmenessä vuodessa vain kaksi kertaa voitto matkasi kotimaan ulkopuolelle. 1976 Thévenet ja viimeistä Touriaan ajava Raymond Poulidor eivät onnistuneet estämään belgialaisten rynnistystä ja loistavan mäkimiehen, kuusinkertaisen mäkikirikilpailun mestarin Lucien Van Impen ainoata kokonaiskilpailun voittoa. Vuonna 1980 Hinault joutui riisumaan keltaisen paitansa ja jättämään kisan kesken loukkaantumisen takia, joten vihdoin hollantilainen Joop Zoetemelk pääsi nousemaan keskipallille, neljä kertaa hän oli joutunut tyytymään toiseen sijaan.

Vuoden 1985 jälkeen ranskalaisille alkoi kuiva kausi. Hinault tuli vielä 1986 kakkoseksi ja 1989 Fignon hävisi Tourin historian tiukimman kisan samalle miehelle kuin Hinault kolme vuotta aiemmin eli Greg LeMondille. Sitten kolmen parhaan joukkoon pääsi vasta Richard Virenque, joka on kolmas 1996 ja seuraavana suvena pykälää parempi. Ja aina vaan vaikeammaksi meni, sillä vasta 2014 nähtiin seuraavan kerran kotimaan ajaja Champs-Élysées-bulevardilla tuulettelemassa kokonaiskilpailun menestystä. Silloin yllättäen ranskalaisia olikin voittajan, Vincenzo Nibalin, molemmilla puolilla: veteraani Jean-Christophe Péraud kakkosena ja nuori leijona Thibault Pinot kolmosena (kaikkiaan 6 ranskalaispolkijaa oli kahdenkymmenen parhaan joukossa).

Toivo herää taas

Tämän jälkeen epätoivo on vaihtunut toivonkipinään, semminkin kun seuraavana vuonna nuortenkisan voittajan, kolumbialaisen Nairon Quintanan takana oli ranskalaiskolmikko Romain Bardet, Warren Barguil ja Thibaut Pinot. Viime kesänä Bardet jatkoi loistavia otteitaan ja nousi upeasti toiseksi kokonaiskilpailussa vahvan kolmannen viikon ansiosta. Hän jätti taakseen myös Quintanan. Suvereeni Tour-hallitsija Christopher Froome oli kuitenkin yhä yli neljä minuuttia vahvempi. Mutta näin lähelle voittoa ranskalainen ajaja ei ollut pitkään aikaan päässyt, sillä ero voittajaan oli Péraudilla kaksi vuotta aiemmin liki kaksinkertainen.

Péraud on jo uransa lopettanut, mutta näin montaa kokonaiskisan voittoa havittelevaa fransmannia ei ole näyty aikoihin. Koska se voitto vihdoin jää kotimaahan? Ja kuka sen voiton ottaa?

Kovimmassa kurssissa on tällä hetkellä 26-vuotias Bardet, jolla on vielä monta vuotta aikaa yrittää kavuta vielä yhtä sijaa ylemmäs. Samanikäinen Pinot taas on kahdella viime Tourilla ollut epätasainen (ja epäonninenkin), ja joku voi jo hieman alkaa epäilemään löytyykö mieheltä tarvittavaa tasaisuutta ja sitkeyttä kolmen viikon mieheksi ja kisan voittoon asti. Jos kaikki menee nappiin, niin mikä ettei, sillä onhan hän myös aika-ajoaan petrannut. Vuoden 2012 Tour de l’Avenir -voittaja Barguilin näytön paikka on pian, sillä 25-vuotiaan Sunweb-tallin ajajan täytyisi vielä nostaa tasoaan, jotta parantaisi toissavuoden 14:sta sijaansa. Entä sitten Julian Alaphilippe (24 v.)? Mihin suuntaan hän kehittyy, sillä iskijä-tyyppinen ajaja on näyttänyt kehittyneen myös mäkimiehenä.

Kultainen pyörä

Mutta taas kuuluu kummia Bretagnesta, joka on tuottanut aikojen saatossa niin monet Ranskan kovimmista kammenpyörittäjistä. Painakaa mieleenne nimi David Gaudu, sillä hänestä kohistaan Ranskan pyöräilypiireissä kovasti.

Vuosi 2016 oli David Gaudulle kovan kehityksen vuosi. Toukokuussa hän voitti Tšekin tasavallassa kolmen päivän Peace Race U23 (ranskaksi Course de la Paix espoirs) -kisan. Elokuussa hän kisaili rinta rinnan ammattilaisten parhaimmiston joukossa Tour de l’Ain -kisassa ollen sen viides. Kauden kruununa hän voitti kahdeksanpäiväisen Tour de l’Avenir -etappikisan, jota pidetään U23-ajajien, eli 23 tai nuorempien, (joita ranskaksi kutsutaan hauskasti sanalla espoir, ›tulevaisuuden toivot›, ›lupaukset›, ›toiveet› – niitähän heihin ladataan) Tour de Francena.

Vélo Magazinen viime numerossa (#547, décembre 2016/janvier 2017) jaettiin taas palkintoja viime vuoden parhaille ranskalaisille ja kansainvälisille pyöräilijöille. Kansainvälinen jury muuten valitsi vuoden 2016 Kultainen pyörä -kisan (Vélo d’Or Mondial) voittajaksi Peter Saganin (86 pistettä), ennen Chris Froomea (70 pistettä) ja Nairo Quintanaa (43 pistettä).

Kansallisen juryn valinta vuoden parhaaksi ranskalaisajajaksi oli Romain Bardet (120 pistettä), toisena Arnaud Démare (88) ja kolmantena Julian Alaphilippe (62). Muistutettakoon tässä välissä, että samaan kisaan osallistuvat myös maastopyöräilijät ja ratapyöräilijät, joten viime vuosien voittajien joukosta löytyy myös maastotähti Julien Absalon (kolme kertaa peräkkäin) ja ratamestari Gregory Baugé.

Nuorten kisan eli Vélo d’Or Espoirs voitto taas on vuodesta 1995 lähtien laskettu kisoista kerättyjen pisteiden perusteella. Tänä vuonna voittaja keräsi ennätykselliset 1433 pistettä. David Gaudu oli voittajan nimi.

Näiden temppujen Gaudu hän sai ensimmäisen ammattilaissopimuksensa FDJ-tallissa, jossa hän hän ehti olla vain muutaman kuukauden harjoittelijan statuksella (stagiaire). Kokenut FDJ-tallin tallipäällikkö Marc Madiot, itsekin muuten vahna Tour de l’Avenir -voittaja, oli vakuttunut: »Olen kahdenkymmenen vuoden ollut onnekas kohdatessani muutamia ilmiömäisiä lahjakkuuksia. Ne voidaan laskea yhden käden sormista. Hän kuuluu niihin.» (Vélo Magazine 547, s. 44.)

Pikachu

Mukiinmenevän kisamenestyksen lisäksi Gaudua kiidättää nuorikaisen potentiaalista liikkuvat hurjat tarinat. Hän on mitoiltaan perinteisen mäkimiehen mitoissa, sillä pituutta on 1,73 m mutta painoa vain 53–54 kiloa. Mäessä häntä kiidättää hirmuinen moottori, sillä testeissä on mittauttanut VO2max-arvoikseen 92 ml/min/kg ja kentälläkin 90! Mutta näin käsittämättömän kovat luvutkaan eivät takaa kenestäkään automaattisesti kovaa mäkimiestä, sillä todellisen mäkimiehen täyty jaksaa kiitää useampi mäki peräjälkeen sekä kestää korkeaa, vähähappista ilmanalaa.

No, kuinka sujuu nuorelta herralta kiipeäminen, sillä eihän hän edes ole kotoisin vuoristoseudulta. Ensimmäisen vuorensa kisassa Gaudu ajoi vuoden 2013 Classique des Alpes Juniors -kisassa, jossa hän iski heti ensimmäisessä nousussa Kissan Kukkulalla (Le Col du Chat). Seuraavat kolme nousua hän ajoi kisan kärjessä, kunnes törmäsi kissan kanssa ja kaatui. En tiedä oliko kissa musta, mutta kisan voiton Gaudu menetti tähän kolariin.

Ranskan nuorten joukkueen valitsija Pierre-Yves Châtelon on vakuuttunut: »En ole ikinä nähnyt moista mäkimiestä.» Hänen entinen amatöörijoukkueensa valmentaja Rodolphe Henry taas kertoo kuinka Pyreneillä harjoitusleirillä helmikuussa 2015 hän päätti lähettää muut ajajat jo hotellille, mutta tehdä vielä Gaudulle  julman testin Tourista tutulla Col du Portillonilla. Gaudu pistettiin tekemään auton torven töräytyksestä kymmennen sekunnin sprinttejä ylämäkeen, sitten 20 sekuntia normivauhtia ja taas 10 sec kiri jne. Kovatkin kuskit hyytyvät yleensä viimeistään kymmenen, viidentoista vedon jälkeen. Gaudu se vaan jatkoi vetojaan. Autossa istuneet alkoivat jo epäuskoisena kaivelemaan äläpuhelimiaan taskuistaan kuvatakseen nuoren toivon suoritusta. Gaudu jaksoi vetää samaan tyyliin mäen päälle asti! Ei ihme, että Gaudun iskuja verrataan nuoren Alberto Contadorin tyyliin. (Vélo Magazine 547, s. 44–45.)

Gaudua odotellessa

Bardet, Pinot, Barguil… Gaudu. Nyt on ranskalaisten pullat paremmin uunissa kuin aikoihin, joten Tourin kotimaassa seuraavia ajoja odotellaan palkintopallin kiilto silmissä. Itse rohkenen veikata, että viimeistään 2020 loppuu fransmannien kuiva kausi.

Gaudua tuskin nähdään Tourilla vielä tulevana kesänä, antaa hänen vielä kehittyä ja harjaantua kisailijana. Itsekin hän tunnustaa: »Ammattilaiseksi tulessa lähdetään taas nollasta. On vielä valtavasti tietä kuljettavana. Luonnollisestikin pidän eniten etappikisoista. Isot etappikisat vuorineen, kolmen viikon kisat, niistä minä haaveilen. […] Ja unelmani on voittaa sellainen. Unelma, joka voisi muuttua tavoitteeksi.» (Vélo Magazine 547, s. 48.)

En attendant Godot oli Samuel Beckettin kuuluisa näytelmä (kyllä, hän kirjoitti sen ensin ranskaksi, vasta pari vuotta myöhemmin käänsi itse englanniksi nimellä Waiting for Godot), jossa odoteltiin Godot-nimistä henkilöä, joka ei sitten koskaan saapunutkaan. Huomenna hän tulee on yksi suomennos näytelmän nimestä, Godota odotellessa toinen. Tätä huomista ranskalaiset ovat odotelleet pitkään. Mutta jos Godot ei koskaan tullut, niin nyt uskotaan Gaudun tulemiseen. Gaudua odotellessa. En attendant Gaudu…

* * *