Avainsana-arkisto: Ranskan ympäriajo

Tour de France 2016

2. etappi esikatselussa – Tour 2016

Jätä kommentti

cavendish_sprint_02072016

1. etappi Cavendishille

Olipa hienoa, että tänään Mark Cavendish (Cav, The Man of Man, The Manx Express) sai ensimmäistä kertaa pukea keltaisen paidan päällensä. Cav todella arvostaa Touria ja tietää kuinka tärkeä se on ollut hänen uransa kannalta. Keltainen paita on ollut hänelle unelma ja onneksi se nyt toteutui. Cavendish on komealla urallaan napannut jo 27 Tourin etappivoittoa! Hän onkin jo voiton päässä Bernard Hinault’n perässä eli »Manxin ohjuksella» on kolmanneksi eniten etappivoittoja koko Tourin historiassa. Kerrataanpa kaikkien aikojen voittojen parhaat.

Ensimmäisessä sarakkeessa on etappivoitot (esim. Merckx 34), toisessa sarakkeessa toiset sijat (Merckx 18), kolmannet sijat (Merckx 11).

1  MERCKX Eddy 34 18 11 –
2  HINAULT Bernard 28 – – –
3  CAVENDISH Mark 27 3 4 –
4  DARRIGADE André 20 12 4 –
5  FABER Francois 19 – – –
6  LEDUCQ Andre 18 – 1 –
7  ALAVOINE Jean 17 – – –
8  LE GREVÈS René 16 – – –
9  PELISSIER Charles 16 – – –
10  MAERTENS Freddy 15 4 2 –
11  ANQUETIL Jacques 14 9 4 –
12  FRANTZ Nicolas 13 1 – –
13  TROUSSELIER Louis 13 – – –

Lopetin listauksen tarkoituksella tuohon Louis Trousselieriin, koska hänellähän oli juuri tällä viikolla synttärit, jota juhlistimme kirjoituksella Velofilossa. Muitakin jo esille nostettuja unohtuneita mestareita listalta löytyy: Andre Leducq oli myös juuri esillä, Jean Alavoine taas vähän aiemmin, Jacques Anquetil on ollut tapetilla useammin, kuten myös Hinault, jonka näkemyksiä treenauksesta esiteltiin myös pari viikkoa sitten.

Huomenna onkin sitten Cavendishin Dimension Data -joukkueella täysi työ vetää hänet kolmannen kategorian loppukinkama ylös, jos mielivät paitansa pitää.

Tour de France 2016
2. etappi

2_etappi_tour_2016_kartta

Aika: Sunnuntai 3.7.2016
Reitti: Saint-Lô –> Cherbourg-en–Cotentin
Pituus: 183 km
Etapin laji: Tasamaan etappi

Etappi alkaa Saint-Lôsta, joka on La Manchen departementin prefektuuri eli hallintopääkaupunki, ja päättyy alueen suurimpaan kaupunkiin Cherbourgiin, joka on tunnettu satamistaan ja sateenvarjoistaan.

2_etappi_2016_tour_profil

Vaikka toinen etappi on merkitty tasamaan etapiksi, on luvassa kuitenkin ylös–alas-menoa melkein koko reitillä. Matkan varrella on kolme neljännen kategorian nousua ja maalimäkenä kolmannen kategorian nyppylä:

  • Km 10,0 • Côte de Torigny-les-Villes • 1,4 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5,7 % • catégorie 4
  • Km 23,0 • Côte de Montabot  • 1,9 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5 % • catégorie 4
  • Km 52,0 • Côte de Montpinchon • 1,2 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 5, 9% • catégorie 4
  • Km 181.5 • Côte de La Glacerie• 1,9 km ylämäkeä keskijyrkkyydellä 6,5 % • catégorie 3

Loppumäki tulee olemaan vaikea, joten sprinttereiden sijaan etappi sopii enemmän »Ardennien klassikoiden» erikoismiehille, sillä onhan tuossa kolmoskategorian nousussa pahimmillaan jyrkkyyttä 14 %. Lisäksi mäellä on mittaa paljon enemmän kuin se listattu 1,9 km, sillä kolmoskategorian mäkimaalin jälkeen nousu jatkuu vielä pienen laskun jälkeen etapin maaliin asti (700 metriä 5,7 % keskijyrkkyydellä):

2_etappi_2016_tour_profilcolscotes_1

Kenelle etappi sopii?

Ardennien klassikoiden erikoismiesten lisäksi etappi sopii vaikka tänään pitkästyneelle Peter Saganille, joka viihtyy myös klassikoissa. Zdenek Stybar voi viime vuoden tapaan napata voiton, mutta ei pidä unohtaa että mukana on myös Joaquim Rodriguez, Dan Martin, Julian Alaphilippe ja Alejandro Valverde. Michel Matthewsille ja Simon Gerransille mäki voi olla vähän liikaa? Mutta voihan joku keltaisen paidan kisan mieskin innostua näyttämään voimiaan, eikä olisi tavatonta, että tuleva voittajakin esittelisi kuntoaan huomenna. Ja ranskalaiset haluavat voittaa, joten jollei Romain Bardet vielä kuluta voimiaan, voi AG2R-tallin päivän mies olla vaikka Alexis Vuillermoz.

* * *

Päivitys 3.7.2016 aamulta: Näytää sääennuste aika huonolta, nyt ainakin sataa. Tervetuloa Normandiaan!

 

Tour de France 2016

1. etappi esikatselussa – Tour 2016

1_etappi_carte_tour_2016

Tour de France 2016
1. etappi

Aika: Lauantai 2.7.2016
Paikka: Mont-St-Michel–Utah Beach Ste-Marie-du-Mont
Pituus: 188 km
Etapin laji: Tasamaan etappi

1_etappi_2016_tour_profil

Lähtö: Mont-St-Michel

Tämän vuoden Ison Lähdön (le Grand Départ) paikka Mont-St-Michel on Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluva huikea lavaste kisan aloitukselle. Kisaa ei kovin usein ole aloitettu meren rannalta, vain 13 kertaa. Viime vuosikymmeninä lähtöpaikat on mietitty huolella, eikä matkailullisia ja Ranskan matkailunedistämiseen liittyviä näkökohtia ole suinkaan unohdettu. Onhan Tour myös maailman suurin matkailumainos! Näillä kuvauksellisen kauniilla Mont-St-Michelin seuduilla käytiin kyllä jo pari vuotta sitten eli 2013, mutta nyt Ranskan yksi suosituimmista matkailukohtaista saa kunnian paistatella Ison Lähdön parrasvaloissa.

Maalipaikka: Utah Beach Ste-Marie-du-Mont

Etappi on tasamaan etappi, mutta pari 4. kategorian nousua matkalle osuu, joissa jaetaan ensimmäiset mäkikiripisteet ja joku voi intoutua kokeilemaan irtiottoakin:

Km 20.5 – Côte d’Avranches, 1.2 km mäkeä  5,7 % keskijyrkkyydellä – catégorie 4
Km 39.0 – Côte des falaises de Champeaux, 1,3 km mäkeä 4,8 % keskijyrkkyydellä – catégorie 4

Myös yksi välikiri on mukana 118,5 kilometrin kohdalla, joten myös taistelu vihreästä paidasta alkaa heti ensimmäisenä päivänä.
1_etappi_2016_tour_profilsprint

Tuuli voi hankaloittaa kisaa rannikolla, mutta nykyisen ennusteen mukaan tuuli ei ole kovin kova. Etappi ajettaneen reipasta vauhtia yli 40 km/h keskinopeudella.

Kuka voittaa?

Etapin maali Utah Beach on kuuluisa toisen maailmansodan Liittoutuneiden maihinnoususta kesäkuussa 1944, mutta tällä kertaa odotettavissa on joukkokiri. Vaikka jotkut urheat yrittäjät voivat rohjeta kokeilemaan irtiottoa, tuoreilla jaloilla ajava pääjoukko on pelottavan vahva ajamaan irtiottot kiinni. Tässä maihinnousussa saksalainen Marcel Kittel on monien papereissa ensimmäisenä voittajasuosikkina, voittihan hän vuosien 2013 ja 2014 ensimmäiset tasamaan etapit loppukirikissä. Mutta onko André Greipel paremmassa asemassa nyt, kun sai Kittelin päänahan juuri myös Saksan mestaruuskilpailuissa ja voitti viime vuonnakin peräti neljä etappia? Kotimaallaan ajavat kirimiehet haluavat myös voittaa, joten kun Nacer Bouhanni on ulkona kisasta, voisiko vaikka Bryan Coquard yllättää?

Kokonaiskilpailun pääpukarit pyrkivät vain pysymään pystyssä, välttämään vaikeuksia ja säästämään voimiaan.

Tour de France 2016

Esittelyssä 2016 Tour de Francen kilpailijat

Nyt on virallinen vuoden 2016 Tour de Francen joukkuesittely pidetty. Tässä joukkueiden ajajat ja omaa arviotani siitä mitä tallit meinaavat heillä tehdä. Lauantaina vuoden suurin kilpailu maantiepyöräilyn saralla vihdoin alkaa. Luvassa on erinomainen kamppailu.


Team Sky

1 FROOME, Christopher
2 HENAO, Sergio Luis
3 KIRYIENKA, Vasil
4 LANDA, Mikel
5 NIEVE, Mikel
6 POELS, Wout
7 ROWE, Luke
8 STANNARD, Ian
9 THOMAS, Geraint

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 1. Christopher Froome

Sky on osallistunut Tourille 6 kertaa, joista kolme kertaa on tullut voitto. Koko Sky-talli perustettiin Tour-voitot mielessä, joten tänäkin vuonna haetaan vain voittoa, joka nostaisi kapteeni Froomen jo kolmen Tour-voiton mieheksi. Geraint Thomas oli keväällä kovassa kunnossa, mutta nyt vähän hiipunut, joten hän ehkä nyt roolitetaan kiltimmin avustamaan Froomea, vaikka hänellä on kyllä onnistuessaan potentiaali nousta kokonaiskisassa kymmenen parhaan joukkoon (viime vuonna 15.). Froomen apuajajat ovat todella kovaa joukkoa, jossa riittää voimaa Froomen vetämiseen vuoristossa ja kisan kontroloimiseen, jota Sky varmasti tulee tekemään taas paljon. Jos vuoristoetapeilla tulee tilanteita, että ajajille voidaan antaa vapauksia, löytyy etappivoittoon pystyviä ajajia, esim. Landa ja Poels.

Tavoite: Keltainen paita Froomelle.

Sky-tallin saavutuksia Tourilla

Kokonaiskilpailun voittoja: 3
• Bradley Wiggins 2012
• Christopher Froome 2013 ja 2015

Keltapaitoja : 44
• 2012: Bradley Wiggins, 14 päivää
• 2013: Christopher Froome, 14 päivää
• 2015: Christopher Froome, 16 päivää

Etappivoittoja: 12
• 2011 : Edvald Boasson (3): Hagen, Lisieux ja Pinerolo
• 2012: Mark Cavendish (3): Tournai, Brive-la-Gaillarde ja Pariisi – Christopher Froome: Planche des Belles Filles – Bradley Wiggins (2): Besançon ja Chartres
• 2013: Christopher Froome (3): Ax Trois Domaines, au Mont Ventoux ja Chorges
• 2015: Christopher Froome: La Pierre-Saint-Martin

Muiden paitojen voitot : 1
• 2015: Christopher Froome, pallopaita (maillot à pois)

* * *

Movistar Team

11 QUINTANA, Nairo
12 VALVERDE, Alejandro
13 ANACONA, Winner
14 ERVITI, Imanol
15 HERRADA, Jesús
16 IZAGIRRE, Gorka
17 IZAGIRRE, Ion
18 MORENO, Daniel
19 OLIVEIRA, Nelson

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 2. Nairo Quintana

Movistar sai valloitti viime vuonna podiumin kaksi alempaa pallia, kun Valverde täydensi kolmannella sijallaan Quintanan toista sijaa. Movistar pyrkii varmasti olemaan vielä tiiviimpi joukkue tänä vuonna kuin viime kerralla, sillä Nairo todellakin haluaa tällä kertaa voittaa. Kahdella edellisellä osallistumiskerrallaan hän on ollut kakkonen. Tänä vuonna on vielä enemmän vuoria kuin viime vuonna, joten ehkä Nairo pääsee iskemään aiemmin kuin viime vuonna? Movistarin joukkue näyttää vahvalta, joten Froomen Sky tullee saamaan todella ankaran haasteen. Jos Quintanalle sattuisi jotain ikävää kisan aikana, Valverde voi hypätä tilalle kokonaiskilpailusijoitusta yrittämään.

Tavoite: Quintanalle keltapaita.

Movistar-tallin saavutuksia Tourilla

(aiemmin nimillä Iles Balears, Caisse d’Épargne)

Kokonaiskilpailun voittoja: 7
• 1988: Pedro Delgado
• 1991, 1992, 1993, 1994, 1995: Miguel Indurain
• 2006 : Oscar Pereiro (Floyd Landisin hylkäämisen jälkeen)

Keltaisia paitoja : 73
• 1988: Pedro Delgado, 11 päivää
• 1991: Miguel Indurain, 10 päivää
• 1992: Miguel Indurain, 10 päivää
•1993: Miguel Indurain, 14 päivää
• 1994: Miguel Indurain, 10 päivää
• 1995: Miguel Indurain, 13 päivää
• 2006: Oscar Pereiro, kolme päivää
• 2008: Alejandro Valverde, kaksi päivää

Etappivoittoja: 30

Muiden paitojen/kisojen voittoja : 9
• 1991: joukkuekilpailu
• 1999: joukkuekilpailu
• 2000: Francisco Mancebo (valkoinen paita)
• 2003: Denis Menchov (valkoinen paita)
• 2004: Vladimir Karpets (valkoinen paita)
• 2013: Nairo Quintana (pallopaita ja valkoinen paita)
• 2015: Nairo Quintana (valkoinen paita) ja joukkuekilpailu

* * *

Astana Pro Team

21 ARU, Fabio
22 NIBALI, Vincenzo
23 FUGLSANG, Jakob
24 GRIVKO, Andrei
25 KANGERT, Tanel
26 LUTSENKO, Alexey
27 ROSA, Diego
28 SANCHEZ, Luis Leon
29 TIRALONGO, Paolo

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 4. Vincenzo Nibali

Toissavuoden voittaja Nibali voitti jo tänä vuonna Giron, joten nyt on nuoren Arun paikka kokeilla onneaan Tourilla ja hakea jatkoa Vuelta-voitolleen. Mutta kestääkö hän kovimpia eli Tour-paineita ja saako Astana porukkansa (jossa on konkareita ja ensikertalaisia) yhtenäisen kivenkovaksi, jota Tour-voitto edellyttää? Aru kyllä on aivan kärkikaartia vuorilla ja pystyy vastaamaan kenen tahansa iskuihin, mutta riittääkö hänen rouleur-kyvyt eli pysyykö hän kyydissä tasamaan kovassa vauhdissa. Tänä vuonna ei ole niin paljon tasamaan aika-ajoa, että siitä häntä ei tänä vuonna sakoteta. Nibali varmasti on valmiina hyppäämään tallin ykkösmieheksi kokonaiskisassa, jos hänellä on jalkaa mutta Arulla ei tai hänelle muuten käy köpelösti.

Tavoite: Aru palkintopallille, Nibali valmiina myös etappivoittoihin tai kokonaiskisan haastajaksi.

Astana-tallin saavutuksia Tourilla

Kokonaiskilpailun voitot: 2
• 2009: Alberto Contador
• 2014: Vincenzo Nibali

Keltapaitoja: 32
• 2009: Alberto Contador, seitsemän päivää
• 2010: Alberto Contador, kuusi päivää
• 2014: Vincenzo Nibali, 19 päivää

Etappivoittoja: 9

Muiden kisojen voitot: 1
• 2009: joukkuekilpailu

 

* * *

Tinkoff

31 CONTADOR, Alberto
32 SAGAN, Peter
33 BODNAR, Maciej
34 GATTO, Oscar
35 KIŠERLOVSKI, Robert
36 KREUZIGER, Roman
37 MAJKA, Rafał
38 TOSATTO, Matteo
39 VALGREN, Michael

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 5. Alberto Contador

Tämä on Tinkoffin viimeinen Tour, joten Oleg kyllä varmasti piiskaa ajajiaan todella ja vaatimukset ovat korkealla. Contadorille se varmasti sopii, hän ei lähden Grand Tourille ilman että voitto olisi mielessä. Contadorin aika-ajo on näyttänyt parammalta kuin moneen vuoteen, mutta tänä vuonna täytyy jaksaa jauhaa vuorilla, jossa hänen iskuissaan ei ole viime aikoina ollut sellaista tappavuutta kuin parhaimmillaan. Contador on kuulemma testeissä saanut lupaavia tuloksia, mutta Espanjan mestaruuskisat viime viikolla jäivät flunssan takia väliin, joten helppoa Pistolerolla ei tule olemaan. Mutta se on selvää, että Contador tulee olemaan kisan valopilkku, jolta odotamme tänäkin vuonna rohkeita iskuja niin kauan kuin hänessä henki pihisee.
Peter Sagan hakee viidettä perättäistä vihreää paitaansa, johon hallitsevalla maailmanmestarilla onkin hyvät mahdollisuudet, sillä hän on kunnossa. Mutta kuinka hyvin talli pystyy kahta paitaa metsästämään yhtä aikaa (tai jopa kolmea, sillä Majka voisi vaikka yrittää pallopaitaa), sillä Contador ei yksin pysty Touria voittamaan, vaikka viime vuoden Girossakin hän tuntui pystyvän yksin taistelemaan koko Astanan porukkaa vastaan. Giron voitto vei kuitenkin sen verran voimia, ettei Alberto viime vuonna noussut Tourilla vitosta korkeammalle. Nyt apuja vuorilla tarvitaan muiltakin kuin vain Majkalta. Kolmas Tour-voitto on Contadorin tavoitteena, se on selvä.

Tavoite: Contadorille keltainen, Saganille vihreä

Tinkoff-tallin menestys Tourilla

(aiemmin nimillä Home-Jack & Jones, Memory Card, Tiscali, CSC ja Saxo Bank)

Kokonaiskilpailun voittoja: 2
• 2008: Carlos Sastre
• 2010: Andy Schleck

Keltapaitoja: 36
• 2005: David Zabriskie, kolme päivää ; Jens Voigt, yksi päivä
• 2007: Fabian Cancellara, seitsemän päivää
• 2008: Fränk Schleck, kaksi päivää ; Carlos Sastre, viisi päivää
• 2009: Fabian Cancellara, kuusi päivää
• 2010: Fabian Cancellara, kuusi päivää; Andy Schleck, kuusi päivää

Etappivoittoja: 24

Muiden paitojen/kisojen voittoja: 13
• 2001: Laurent Jalabert, pallopaita ja yrittelijäin ajaja (super combatif)
• 2002: Laurent Jalabert, pallopaita ja yrittelijäin ajaja (super combatif)
• 2003: joukkuekilpailu
• 2008: Andy Schleck (valkoinen paita); joukkuekilpailu
• 2009: Andy Schleck (valkoinen paita)
• 2010: Andy Schleck (valkoinen paita)
• 2012: Chris Anker Sørensen, yrittelijäin ajaja (super combatif)
• 2013: joukkuekilpailu
• 2014: Rafal Majka (pallopaita)
• 2015: Peter Sagan (vihreä paita)

 

* * *

AG2R La Mondiale

41 BARDET, Romain
42 BAKELANTS, Jan
43 CHÉREL, Mickaël
44 DUMOULIN, Samuel
45 GASTAUER, Ben
46 GAUTIER, Cyril
47 GOUGEARD, Alexis
48 POZZOVIVO, Domenico
49 VUILLERMOZ, Alexis

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 9. Romain Bardet

Kokonaiskisa: Romain Bardet on myös tänä vuonna tallin ykkösmies kokonaiskilpailun kannalta. Bardet oli kutonen toissavuonna, viime vuonna yhdeksäs, joten haluaa varmasti nousta viiden parhaan joukkoon. Suurin puute Bardet’lla on se, ettei hän ole ollut kovinkaan kummoinen aika-ajaja, mutta tänä vuonna edes etapin 13. aika-ajo ei ehkä hänellekään niin paha, että hän sillä pelaisi itsensä ulos kisasta. Onnistuessaan hyvät mahdollisuudet viiden parhaan joukkoon, muiden epäonnen myötä jopa palkintopallille.
Etapit: Jos Bardet menettää kokonaiskisan mahdollisuudet, hän yrittänee etappivoittoja vuorilla. Viime vuonnakin etappivoitto tuli. Bakelants, Chérel, Gautier, Vuillermoz ja Gastauer ovat kaikki olleet kokonaiskisassa parin-kolmenkymmenen hujakoilla ennenkin, joten joukkuekaan AG2R ei ole ollenkaan huono. Vuillermoz voitti myös etapin viime vuonna, joten hänelle, ja miksei myös Gautierille, voidaan juonia etappivoittoyrityksiä. Veteraanispintteri Domoulin on viimeksi voittanut Tourilla 2008, joten löytyykö vielä paukkuja?

Tavoite: Bardet viiden sakkiin & etappivoitto.

Etappivoittoja: 15
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 5
Keltapaitoja: 16

* * *

Team LottoNL – Jumbo

51 KELDERMAN, Wilco
52 BENNETT, George
53 GROENEWEGEN, Dylan
54 LINDEMAN, Bert-Jan
55 MARTENS, Paul
56 ROOSEN, Timo
57 VANMARCKE, Sep
58 WAGNER, Robert
59 WYNANTS, Maarten

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 6. Robert Gesink

Gesink ei ole mukana yrittämässä parantaa viime vuoden kuudetta sijaa, joten tallin pakka meni aikalailla uusiksi ja nyt on nuoren Keldermanin paikka yrittää läpimurtoa. Giron seiska ja Vueltan 14., joten kyllä onnistuessaan voi päästä kymmenen joukkoon. Joukkueessa on peräti viisi Tour-ensikertalaista, joten voi olla, että Kelderman voi tyytyä yrittämään vuoristoetappien voittoja, jollei joukkue onnistu tukemaan häntä riittävästi kokonaiskilpailun kannalta.

Tavoite: Kelderman kympin joukkoon kokonaiskisassa tai etappivoittoja vuorilla.

Lisäys 1.7.2016: Keldermanin mietteitä Cyclingnewsin artikkelissa:
Kelderman goes into Tour de France with options open

Etappivoittoja: 48
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 6
Keltapaitoja: 10

* * *

Trek – Segafredo

61 MOLLEMA, Bauke
62 CANCELLARA, Fabian
63 IRIZAR, Markel
64 RAST, Gregory
65 SCHLECK, Fränk
66 STETINA, Peter
67 STUYVEN, Jasper
68 THEUNS, Edward
69 ZUBELDIA, Haimar

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 7. Bauke Mollema

Mollema yrittää nostaa tasoaan ja parantaa viime vuoden seiskaa ja vuoden 2013 kuudetta sijaa. Tallissa on paljon kokemusta ja Cancellaran viimeisen Tourin kunniaksi talli varmasti yrittää jotain. Tänä vuonna vaan ei ole prologia, jossa Cancellara on takavuosina loistanut ja keltapaidan niistä napannut: 29 päivää keltapaidassa on hurja saavutus mieheltä, joka ei kuitenkaan ole kokonaiskilpailun voittajakandityyppiä. Nuori Stuyven voi olla spinttien musta hevonen. Onko jo myös Fränk Scheleckin viimeinen Tour: parhaimmillaan hän oli kokonaiskilpailun kolmas, mutta viime vuodet ovat olleet todellista korpivaellusta.

Tavoite: Mollema viiden joukkoon, Cancellaralle etappivoitto (vaikka kotimaassaan Sveitsissä tai aika-ajossa)

Lisäys 1.7.2016: Cyclingnewsin artikkelissa lisätietoja Cancellaran ja Trekin suunnitelmista:
Cancellara: The Tour de France is not a farewell race; it’s business as usual

Etappivoittoja: 4
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 2
Keltapaitoja: 10

* * *

IAM Cycling

71 FRANK, Mathias
72 CLEMENT, Stef
73 COPPEL, Jérome
74 ELMIGER, Martin
75 HOLST ENGER, Sondre
76 HOLLENSTEIN, Reto
77 HOWARD, Leigh
78 NAESEN, Oliver
79 PANTANO, Jarlinson

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 8. Matias Frank

Pystyykö Frank parempaan kuin viime vuonna? Vaikeaa se tulee olemaan. Talli pistää pillit pussiin tämän kauden lopussa, joten muillakin voi olla viimeisiä näytön paikkoja, jos meinaa ensi kaudelle saada sopimusta. Jérôme Coppel oli aika-ajossa maailmanmestaruuskisoissa viime vuonna kolmas, joten hän tähtää varmasti 13. etapin aika-ajoon paikkaamaan viime viikon pettymystä sijoittua Ranskan mestaruuskilpailujen aika-ajossa vasta neljänneksi. Jarlinson Pantano yrittänee taas etappivoittoa, viime vuonna hän oli kolmas ja kuudes parhaimmissa etapeissaan.

Tavoite: Hivuttaa Frank kymmenen parhaan joukkoon.

Etappivoittoja: 0
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 0
Keltapaitoja: 0

* * *

Cannondale-Drapac Pro Cycling Team

81 ROLLAND, Pierre
82 BRESCHEL, Matti
83 CRADDOCK, Lawson
84 HOWES, Alex
85 KOREN, Kristijan
86 LANGEVELD, Sebastian
87 NAVARDAUSKAS, Ramunas
88 SLAGTER, Tom-Jelte
89 VAN BAARLE, Dylan

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 11. Andrew Talansky

Talansky ei olekaan mukana, joten Pierre Rolland on uuden tallinsa kapteeni. Aluksi talli yrittänee pitää Rollandin kymmenen parhaan kisassa mukana, mutta Rollandista olisi yrittämään pallopaitaa tai ainakin etappivoittoja vuorilla.

Tavoite: Rolland kympin joukkoon

Etappivoittoja: 7
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 0
Keltapaitoja: 7

* * *

BMC Racing Team

91 PORTE, Richie
92 BOOKWALTER, Brent
93 BURGHARDT, Marcus
94 CARUSO, Damiano
95 DENNIS, Rohan
96 MOINARD, Amaël
97 SCHAR, Michael
98 VAN AVERMAET, Greg
99 VAN GARDEREN, Tejay

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 12. Samuel Sánchez

Mitähän BMC aikoo? Heillä on kaksi hyvin samantyyppistä ajajaa mukana: Richie Porte ja Tejay van Garderen. Molemmat ovat periaatteessa kokonaiskilpailun voittamiseen pystyviä, erinomaisia aika-ajajia ja hyviä kovan vauhdin mäkimiehiä, jotka kuitenkaan eivät koskaan ole jaksaneet suorittaa kolmea viikkoa huipputasollaan. Tejay joutui keskeyttämään viime vuonna kolmossijalta, kaksi kertaa hän on ollut Pariisissa viidentenä. Tänä vuonna suoritukset eivät ole olleet loistavia, joten entinen Skyn ajaja Porte lienee tallin ykkösmies. Josko hän nyt onnistuisi pitämään tasonsa, jolloin viiden joukkoon voisi hyvinkin yltää.

Tavoite: Porte tai van Gardener viiden parhaan sakkiin.

Lisäys 1.7.2016: Aamun pressitilaisuudessa saatiin lisää vinkkejä mitä tallilla on mielessä. Cyclingnewsin artikkeli:
BMC back Van Garderen and Porte to win the Tour de France
ja toinen:
Van Garderen: Team Sky risk burnout in Tour de France final week

Kokonaiskilpailun voitto: 1 Cadel Evans 2011
Etappivoittoja: 4
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 1
Keltapaitoja: 4

* * *

Dimension Data

101 CAVENDISH, Mark
102 BERHANE, Natnael
103 BOASSON HAGEN, Edvald
104 CUMMINGS, Stephen
105 EISEL, Bernhard
106 JANSE VAN RENSBURG, Reinardt
107 PAUWELS, Serge
108 RENSHAW, Mark
109 TEKLEHAIMANOT, Daniel

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 13. Serge Pauwels

Viime vuoden ensiesiintyminen Tourilla oli hyvä: Teklehaimanot kokeili pallopaitaa, tuli etappivoitto ja Pauwels oli hieman yllättäen kolmastoista kokonaiskilpailussa. Talli yrittänee etappivoittoja, joihin Cavendish on tottunut, mutta myös taas Norjan mestaruuden napannut Boasson Hagen sekä vaikka entinen Sky-mies Eisel pystyvät siihen, joten miksi tyytyä tänä vuonna vain yhteen etappivoittoon? Vai pystyyko Cavendish enää lisäämään 26:n voittoon yhtään? Hinaultilla voittoja on 28, joten kaksi lisää niin pääsisi Mäyrän kanssa tasoihin!

Tavoite: Etappivoittoja (Cavendish, Boasson Hagen…)

Etappivoittoja: 1
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 0
Keltapaitoja: 0

* * *

Team Giant – Alpecin

111 BARGUIL, Warren
112 CURVERS, Roy
113 DEGENKOLB, John
114 DUMOULIN, Tom
115 GESCHKE, Simon
116 PREIDLER, Georg
117 SINKELDAM, Ramon
118 TEN DAM, Laurens
119 TIMMER, Albert

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 14. Warren Barguil

Giant onkin muuttanut luonnettaan, sillä ennen sprinteistä etappivoittoja napsinut joukkue tähtääkin varmaan enemmän kokonaiskilpailun sijoituksiin. Toki Degenkolb on yhä kova sprintteri, mutta jääkö hän nuolemaan näppejään kahden maamiehensä (Greipel & Kittel) sprinttikamppailuissa? Vihreän paidan kisassa muonipuolistunut Degengolb voi haastaa jopa Saganin. Barguil oli jo lähellä Vueltassa, joko hän nousee korkealle kokonaiskisassa?

Tavoite: Barguil vähintään kympin joukkoon, Degengolb ja Geschke etappivoittoihin.

Etappivoittoja: 9
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 0
Keltapaitoja: 2

* * *

FDJ

121 PINOT, Thibaut
122 BONNET, William
123 LADAGNOUS, Matthieu
124 MORABITO, Steve
125 PINEAU, Cédric
126 REICHENBACH, Sebastien
127 ROUX, Anthony
128 ROY, Jérémy
129 VICHOT, Arthur

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 16. Thibaut Pinot

Viime vuonna Pinot pettyi kokonaiskisan sijoitukseensa, tippui kovasti toissavuoden kolmospallista. Tänä vuonna on kulkenut hyvin, jopa aika-ajo on parantunut kokonaiskilpailun haastajan tasolle, sillä Ranskan mestaruus tuli juuri. Onnistunessaan voi uusia palkintosijansa, mutta riittävätkö rahkeet murtaa kolmenkymmenen vuoden kirous eli saavuttaa ranskalaisille ensimmäinen kotivoitto sitten vuoden 1985? Sitä ranskalaiset toivovat, mutta riittävätkö joukkueen rahkeet? Parhaimman ranskalaistallin titteli voi hyvinkin tulla, siitä taistellee AG2R-tallin kanssa. Tallissa on myös tuore Ranskan mestari Arthur Vichot ja muita nimimiehiä, joten myös etappivoittoja lähdettäneen hakemaan sopivan paikan tullen.

Tavoite: Pinot niin korkealle kuin vain mahdollista, mielellään palkintopallille ainakin.

Etappivoittoja: 10
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 3
Keltapaitoja: 3

* * *

Bora-Argon 18

131 BUCHMANN, Emanuel
132 ARCHBOLD, Shane
133 BÁRTA, Jan
134 BENEDETTI, Cesare
135 BENNETT, Sam
136 HUZARSKI, Bartosz
137 KONRAD, Patrick
138 SCHILLINGER, Andreas
139 VOSS, Paul

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 25.

Viime vuosi ei mennyt niin hyvin kuin NetApp-Endura-nimellä vuosi aiemmin. Jan Barba voi yllättää aika-ajossa, Sam Bennett sprinteissä, muuten ei kovin hyvältä näytä.

Tavoite: Etappivoitto voi hyvällä säkällä tulla, ei paljon muuta.

Etappivoittoja: 0
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 0
Keltapaitoja: 0

 * * *

Team Katusha 

141 RODRÍGUEZ, Joaquim
142 GUARNIERI, Jacopo
143 HALLER, Marco
144 KRISTOFF, Alexander
145 LOSADA, Alberto
146 MØRKØV, Michael
147 VAN DEN BROECK, Jurgen
148 VICIOSO, Ángel
149 ZAKARIN, Ilnur

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 29.

Kristoff on kivenkova spintteri, joka voi hyvin napata etappivoiton aika monenmoisessakin sprintissä. Rodriguez ei ei ehkä ole enää niin kova kokonaiskilpailun voittajakandi kuin vielä muutama vuosi sitten, joten voi joutua tyytymään pallopaidan tai etappivoittojen metsästykseen ylämäkeen päättyvillä etapeilla. Van den Broeck oli parhaimmillaan vuonna 2010 kokonaiskilpailun kolmas, mutta nyt ikää on jo 33 vuotta…

Tavoite: Rodriguez pallopaitaan & vuoristoetapeille, Kristoff kireihin.

Etappivoittoja: 6
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 0
Keltapaitoja: 0

* * *

Lampre – Merida

151 COSTA, Rui
152 ARASHIRO, Yukiya
153 BONO, Matteo
154 CIMOLAI, Davide
155 DURASEK, Kristijan
156 GRMAY, Tsgabu
157 MEINTJES, Louis
158 PIBERNIK, Luka
159 POLANC, Jan

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 30.

Entinen maailmanmestari Rui Costa yrittänee etappivoittoja vuorilla, muita ajajia nähtäneen irtiottoyrityksissä, joissa Lampren miehet ovat viime vuosina onnistuneet.

Tavoite: Etappivoitot.

Etappivoittoja: 13
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 3
Keltapaitoja: 2

* * *

Lotto Soudal

161 GREIPEL, André
162 BAK, Lars Ytting
163 DE GENDT, Thomas
164 DEBUSSCHERE, Jens
165 GALLOPIN, Tony
166 HANSEN, Adam
167 HENDERSON, Gregory
168 ROELANDTS, Jurgen
169 SIEBERG, Marcel

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 31.

Tuore Saksan mestari André Greipel pistää Kittelin koville tänä vuonna ja voi hyvin napata eniten etappivoittoja tällä kertaa. Viime vuonnakin hän voitti neljä! Myöskään keltapaita ensipäiville ei ole mahdoton. Tony Gallopin tulee yrittämään iskuja vuorilla.

Tavoite: Eniten etappivoittoja Greipelille.

Etappivoittoja: 31
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 4
Keltapaitoja: 8

* * *

Direct Energie

171 COQUARD, Bryan
172 CHAVANEL, Sylvain
173 DUCHESNE, Antoine
174 GENE, Yohann
175 JEANDESBOZ, Fabrice
176 PETIT, Adrien
177 SICARD, Romain
178 TULIK, Angelo
179 VOECKLER, Thomas

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 10. (Pierre Rolland)

Kansansuosikki, keltapaidan pari kertaa päällensä liimannut Voeckler on jo 36-vuotias, kuten Chavanelkin, jotka molemmat voivat kyllä intoutua vaikka mihin. Tai siis etappivoittoihin, tuskin sen pidemmälle enää rahkeet riittävät.

Tavoite: Etappivoitto (Voeckler, Chavanel, Coquard…)

Etappivoittoja: 9
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 3
Keltapaitoja: 23

* * *

Etixx – Quick Step

181 KITTEL, Marcel
182 ALAPHILIPPE, Julian
183 KEISSE, Iljo
184 MARTIN, Daniel
185 MARTIN, Tony
186 RICHEZE, Ariel Maximiliano
187 SABATINI, Fabio
188 VAKOC, Petr
189 VERMOTE, Julien

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 42.

Marcel Kittel joutuu nyt altavastaajana haastamaan Greipelin taistellessa eniten voittoja nappaavan kirimiehen tittelistä. Alaphilippe voi olla musta hevonen vaikka kokonaiskilpailun suhteen. Daniel Martin tähtää välintään kymmenen parhaan joukkoon kokonaiskilpailussa. Tony Martin taas 13. etapin aika-ajon voittoon. Monipuolinen joukkue.

Etappivoittoja: 27
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 5
Keltapaitoja: 9

* * *

Cofidis, Solutions Crédits

191 NAVARRO, Daniel
192 BOZIC, Borut
193 COUSIN, Jérôme
194 EDET, Nicolas
195 JEANNESSON, Arnold
196 LAPORTE, Christophe
197 LEMOINE, Cyril
198 MATÉ, Luis Ángel
199 SOUPE, Geoffrey

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 43.

Tiimin suunnitelmat menivät kyllä ihan uusiksi, kun kovassa kunnossa ollut kirimies Nacer Bouhanni loukkasi kätensä nahistelussa hotellin aulassa eikä pääse matkaan. Eipä taida paljon tulla kotiinviemisiä, sillä Navarro tuskin kymmenen parhaan joukkoon pääsee.

Tavoite: ?, Navarroa kokonaiskisassa ylös?

Etappivoittoja: 10
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 2
Keltapaitoja: 4

* * *

ORICA-BikeExchange

201 GERRANS, Simon
202 ALBASINI, Michael
203 DURBRIDGE, Luke
204 HAYMAN, Mathew
205 IMPEY, Daryl
206 JUUL-JENSEN, Christopher
207 MATTHEWS, Michael
208 PLAZA, Rubén
209 YATES, Adam

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 50.

Matthews ei ole kova pelkästään taistelussa etappivoitoista, vaan myös vihreän paidan kisassa. Vieläkö myös 36-vuotiaat Gerrans tai Plaza jaksavat taistella etapeista tai 35-vuotias Albasini? Kaikki ovat etapin voittaneet. 31-vuotias Impey muuten myös.

Tavoite: Etappivoitto tai pari

Etappivoittoja: 2
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 0
Keltapaitoja: 4

 

* * *

Fortuneo – Vital Concept

211 SEPÚLVEDA, Eduardo
212 BREEN, Vegard
213 DELAPLACE, Anthony
214 FEILLU, Brice
215 FONSECA, Armindo
216 MCLAY, Daniel
217 PERICHON, Pierre-Luc
218 SØRENSEN, Chris Anker
219 VACHON, Florian

Paras kokonaiskilpailun ajaja 2015: 52.

Villillä kortilla kisaan päässyt joukkue on melkoisen haasteen edessä, sillä joukkue on sekoitus hiipuvia ja kynsiänsä vielä hiovia ajajia.

Tavoite: Ei lupaavalta näytä…

Etappivoittoja: 0
Muiden paitojen/kilpailujen voittoja: 0
Keltapaitoja: 0

* * *

Kisasta ei näyttää ainakin starttilistan perusteella tulevan todella huikea, kauden paras kisa ainakin ajajamateriaalinsa perusteella.


Tour de Francen historia

Floristi käsirysyssä – Louis Trousselier

Louis Trousselier 29.6.1881–24.4.1939

Metsästän joskus huvikseni Tourin voittajien ja mahtimiesten merkkipäiviä, jotta löytäisin jotain unholaan painunutta, mielenkiintoista, outoa tai erikoistakin. Ja taas löytyi tällekin päivälle yksi Tour-voittajan synttäri. Koittakaa kestää. Tällä kertaa on sen verran unohtunut mestari, että jopa ranskankielinen wikipedia-artikkeli hänestä on tynkä eikä kaikista Tour-sanakirjoista löydy miehestä edes hakusanaa. Syntymäpäiväkin ilmoitetaan joissakin lähteissä tammikuuksi, mutta uskotaan nyt kesäkuuta niin päästään kertomaan pari hauskaa juttua tästä persoonallisesta mestaripyöräilijästä.

Ranskassa oli viime vuosisadan alkuvuosina kaksi kolmen pyöräilijäveljeksen sarjaa. Oli se kuuluisampi Pélissierin kolmikko Henri, Francis ja Charles sekä nämä hieman aikaisemmat Trousselierit: André, Léopold ja Louis. Louis oli Trousselierin veljessarjan menestynein, voittihan hän historian kolmannen Tourin eli vuoden 1905 edition.

Louis Trousselier tunnettiin lempinimeltä Trou-Trou, joten Raymond Poulidor eli fanien kesken vain Poupou, ei ollut ensimmäinen nimensä ensitavun toistamisesta lempinimensä saanut pyöräilevä kansansuosikki. Mutta jos Poulidor sai kansansuosionsa siksi, että hän oli mukava maalaisserkku, aina ystävällinen, hallittu ja järkevä reilun pelin mies, Trousselier oli pääkaupungin röyhkeä ja ylimielinen kuumakalle, ajotyyliltään enemmänkin uhkapeluri, jonka oli vaikea pidätellä impulssejaan.

Hyvä esimerkki impulsiivisuudesta on hänen voittovuottansa seuraava ympäriajo, jossa Trou-Trou tuli kolmanneksi. Trousselierin kilpakumppani Jean-Baptiste Dortignacq oli esittänyt järjestäjille valituksen, että Trousselierin pyörä olisi sääntöjen vastainen. Trou-Trou vastasi hänelle nyrkiniskulla. Trousselier inhosi Dortignacqia, joka oli hänen mielestään täysi nolla. Trousselierin voittovuoden kolmonen Dortignacq ei muuten päässyt tuona vuonna maaliin – vain 14 miestä 82:sta lähtöviivalla seisseestä polki Pariisiin.

[Vuoden 1905 ja 1906 Toureista katso René Pottieriä käsittelevä artikkeli.]

Pari päivää lomaa armeijasta ei riitä

Trou-Troun parhaaksi Touriksi jäi hänen ensimmäisensä, mutta silloin olikin hyvä syy menestyä. Hän oli näet pyytänyt armeijasta muutaman päivän vapaata päästäkseen osallistumaan kisaan. Oli paineita menestyä hyvin, jotta olisi hyvä syy myöhästyä palveluksesta ja välttää rangaistus, sillä kisahan kesti parin päivän sijaan parikymmentä päivää.

louis_trousselier2

Kisa lähti hyvin liikkeelle, sillä Trousselier voitti heti ensimmäisen etapin. Kaikkiaan hän voitti neljä etappia yhdestätoista ja oli kisan kärjessä liki koko ajan menettäen kärkipaikan vain yhden etapin ajaksi Pottierille, joka voitti Tourin ensimmäisen Ballon d’Alsacen valloituksen.

Seitsemännellä etapilla Trousselier oli lähimpänä menettää johtonsa, kun häneltä puhkesi rengas ja hän joutui ajamaan yksin 200 km muita kiinni. Hieman ennen etapin maalikaupunkia Bordeaux’ta Trousselier sai muut kiinni ja suivaantuneena voitti vielä koko porukan loppukirissä.

Lopputuloksen kannalta ei haitannut, vaikka »mitätön» Dortignacq voitti kaksi viimeistä etappia, sillä pistevoitto oli jo taattu Trousselierille. Illalla olikin hyvät voitonjuhlat, sillä tarinan mukaan voittaja pelasi kaikki voittorahansa jo samana iltana.

1905 ei kukaan kilpailija tullut diskatuksi, kuten edellisenä vuonna oli käynyt. Tosin kerrotaan, että Trousselierin syytettiin tahallaan rikkoneen mustepullot, jotta hänen kilpakumppaninsa eivät pääsisi rekisteröitymään kontrollipisteillä.

Silmäätekevien floristi

Kaikkiaan Trousselier voitti urallaan 13 etappia viidellä eri Tourilla, mutta kukkapuskat tuli myös Paris–Roubaix-kisasta samaisena Tourin voittovuonna sekä vaativasta Bordeaux–Paris-kilpailusta vuonna 1908.

Urheilu-uransa jälkeen Louis otti johtaakseen perheensä Haussmanin bulevardilla sijainneen kukkakaupan, jossa kävi ostoksilla Pariisiin koko kerma. Ei siis ihme, että jo aktiiviaikanaan Tourin johtaja Henri Desgange kutsui häntä nimellä »floristi» (le fleuriste).

* * *

Tourin alkuvuosista katso myös:
• René Pottier, Tourin ensimmäinen voittaja 
• Vuoden 1905 ja 1906 Toureista katso René Pottieriä käsittelevä artikkeli
• Jean Alavoine – Tourin alkuvuosien sankareita
• Tour de France 1907 ja Alcyon-tallin vetäytyminen

Tour de Francen historia

Greg LeMond & 3 x Tour-voitto

Tänään 26.6.2016 on jälleen yhden Tour de France -legendan synttärit, sillä ensimmäinen amerikkalainen Tour-voittaja Greg LeMond täyttää 55 vuotta. 30 vuotta sitten ensimmäisen Tourinsa voittanut LeMond on nykyään myös ainoa yhdysvaltalainen voittaja, sillä Lance Armstrongin kaikki seitsemän peräkkäistä voittoa (1999–2005) on pyyhitty yli historiankirjoista.

Ihmejenkki ranskalaisjengiin

Kalifornialainen LeMond oli jo nuorena superlahjakkuus. 1979 hän voitti nuorten maailmanmestaruuden, vuonna 1981 20-vuotias LeMond debytoi ammattilaisena, kun hänen potentiaaliinsa vahvasti uskonut Cyrille Guimard sai hankittua hänet menestyvään ranskalaiseen Renault-talliin. 1982 LeMond voitti Tour de l’Avenir -kisan ja hopeaa maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskisoissa. Maatiepyöräilyn maailmanmestaruuskisoissa LeMondin sarja on olikin komea: 1982 hopea, 1983 kulta, 1985 hopea, 1986 seitsemäs, 1989 kulta, 1990 neljäs.

Myös Tourilla LeMondin sarja oli kauniin nousujohteinen, sillä jo ensimmäisellä yrityksellään vuonna 1984 hän nousi palkintopallille, toisella kertaa kiipesi jo Bernard Hinault’n jälkeen kakkoseksi ja seuraavaksi hän tuuppasi Mäyrän ykköspallilta kakkoseksi vuoden 1986 erikoisessa kisassa.

Mäyrä hyökkää Helmikanan kimppuun

Vuoden 1986 Touria on pidetty jopa kaikkien aikojen parhaana (ei ehkä tietenkään niinkään usein ranskalaisten parissa vaan enemmänkin ison veden takana) ja se on saanut vielä vuosia myöhemminkin paljon mustetta virtaamaan ja videoita pyörimään. Kisaa voidaan tarkastella monesta näkökulmasta, mutta on hyviä perusteluita epäillä, että Hinault – joka oli luvannut tänä vuonna auttaa Helmikanaksikin kutsutun LeMondin voitoon – yrittikin tosissaan voittaa kuudennen Tourinsa. La Vie Claire -joukkueen tähtiajajat olivat sopineet Hinault’n ajavan viimeisellä Tourillaan LeMondin voittajaksi, koska edellisenä vuonna LeMond oli auttanut silloisen kapteeninsa viidenteen voittoon.

slaying_the_badger

No, kisa oli monimutkainen ja monitulkintainen. Kannattaa lukea aiheesta Richard Mooren kirja Slaying the Badger: LeMond, Hinault and the Greatest ever Tour de France (2011) sekä katsoa vaikka L’Equipen dokumentti Hinault vs Lemond: Parole de blaireau parin vuoden takaa:
https://youtu.be/fkszNRQDbRU

YouTubesta löytyy myös muita helmiä aiheesta, kuten pitkä aikanaan tehty amerikkalaisdokumentti aiheesta, joka on kertova ajankuva monessakin mielessä:
https://youtu.be/ePgcSP7G0K0

Se toinen vuosisadan Tour – ja hiipuminen

Seuraavana vuonna LeMond meinasi kuitenkin päästä hengestään, kun joutui metsästysretkellä ampumaonnettomuteen. Kuin ihmeen kaupalla hän kuitenkin palasi Tourille kahden vuoden päästä luokkaantumisestaan – voittajana!

LeMondin toinen voitto oli sekin ikimuistoinen, myös joillakin perusteilla vuosisadan Tour. Ei pelkästään siksi, että se oli toistaiseksi kaikkien aikojen tiukin: vain 8 sekuntia erotti Pariisissa kisan pääpurakeita, »Professori» Laurent Fignonin tappioksi. Tätä vuoden 1989 kisaa on käsitelty jo aiemmin Velofilossa.

Eikä se kolmaskaan voitto tullut helpolla, sillä vuoden 1990 editio alkoi heikosti LeMondille. Hän oli kokonaiskilpailussa kymmenen minuuttia kärkeä perässä ja sai ajettua eron kiinni lopulta vasta viimeistä edellisenä päivänä. Keltapaita tuli, vaikkei hän voittanut yhtään etappia.

greg_lemond_alpe_dhuez

LeMond nappasi kolme voittoaan siis peräkkäisillä osallistumiskerroilla, mutta vuoden 1990 Tourilla otti myös ensimmäisen etappivoittonsa mies, joka tulisi dominoimaan ympäriajoa seuraavat viisi vuotta. Alkoi Miquel Indurainin aika. Vielä 1991 LeMond pukeutui keltaiseen neljäksi päiväksi, mutta hänen Tour-uransa oli jo laskussa. Hän hiipui lopulta kokonaiskilpailun seitsemänneksi.

Kahdella viimeisellä yrityksellä kävi vielä huonommin, sillä molemmilla kerroilla Helmikanan lento päättyi keskeytykseen jo ennen Pariisia. Ampumahaava alkoi vaivata, joten vuonna 1994 LeMondin oli lopetettava ammattilaisuransa ja keskityttävä jo aktiiviaikanaan lanseeraamansa pyörämerkin parissa työskentelyyn.

LeMond marssi vedellä

LeMond oli todellinen Tourin mies, sillä hän tähtäsi kuntonsa heinäkuuhun – maailmanmestaruuskisojen lisäksi. Alkukauden kisoissa hän oli usein ylipainoinen ja kaukana parhaasta terästään. Siksi hän ei yltänyt lähellekään häntä edeltävien dominanttien Tour-mestarien, –Hinault’n, Eddy Merckxin tai Jacques Anquetilin – voittomääriin muissa kisoissa.

LeMond on Tourin kotimaassakin ollut suosittu ajaja, vaikka hän  voittikin Ranskan kansallissankarit Mäyrän ja Professorin. »Helmikanaa» (La Pintade) on usein pidetty tyypillisenä amerikkalaisserkkuna, joka on kovin rahan perään, naiivi kisastrategioissa, mutta suorasuinen ja kova kilpailija. Hänen suosiotaan on osaltaan nostanut se, että hän ajoi vuosia ranskalaistalleissa, puhuu kelvollisesti ranskaa jenkkiaksentillaan, ja otti ajoissa etäisyyttä Tourin mainetta tahranneeseen Armstrongiin. Myös kotimaassaan LeMondin osakkeet ovat olleet nousussa kun teksasilaisen imperiumi romahti ja lopetti Lancen LeMondiin kohdistamat mustamaalauskamppanjat.

LeMond ei myöskään koskaan jäänyt kiinni dopingtesteissä, mikä erottaa hänet muista toisen maailmansodan jälkeisistä Tour-voittajista.

Viime vuosina LeMond on tullut monille tutuksi Eurosportin kommentaattorina. Myös tämänkin vuoden Tourilla pääsemme nauttimaan hänen kommentaareistaan Eurosportilla.

Greg LeMond & Tour

– Kahdeksan osallistumista
– Yhteensä 5 etappivoittoa
• 1984: kokonaiskilpailun kolmas, nuorten kilpailun voitto
• 1985: kokonaiskilpailun toinen, yksi etappivoitto (21. etappi), yhdistelmäkilpailun voitto (combiné du Tour de France)
• 1986: kokonaiskilpailun voittaja, yksi etappivoito (13. etappi), yhdistelmäkilpailun voitto (combiné du Tour de France)
• 1989: kokonaiskilpailun voittaja, kolme etappivoittoa (5., 19. ja 21. etappi)
• 1990: kokonaiskilpailun voittaja
• 1991: kokonaiskilpailun seitsemäs
• 1992: keskeytys (14. etappi)
• 1994: keskeytys (6. etappi)

LeMondin joukkueet

•1981–1984: Renault-Elf-Gitane
•1985–1986: La Vie claire
•1987: Toshiba
•1988: PDM
•1989: ADR
•1990–1992: Z
•1993–1994: GAN

Tour de France

Jalkapalloilija ja pyöräilijä kilpasilla

Monesti ainakin me Tour de France -fanit mielellämme toistamme sitä, että Tour on maailman suurin vuosittain järjestettävä urheilutapahtuma. Sen edelle koossa menevät vain joka neljäs vuosi järjestettävät jalkapallon MM-kisat ja olympialaiset. No, onhan ne paraikaa järjestettävät jalkapallon EM-kisatkin iso tapahtuma, mutta eipäs tällä kertaa vertailla kummalla on isommat lelut, vaan tarkastellaan minkälaisia eroja näiden huippu-urheilijoiden – jalkapalloilijoiden ja pyöräilijöiden – välillä on.

Kesäkuun Vélo Magazine’ssä oli aiheesta pieni teema (Vélo Magazine, juin 2016, s. 172–177.). Otetaan siitä vauhtia leikkimieliseen vertailuun.

Kalorikulutus

Jalkapallo-ottelu kestää sen puolitoista tuntia ilman lisäaikaa, joten maantiepyöräilykisat ovat selkeästi kestoltaan pidempiä. Kun pyöräkisa, niin klassikokisat kuin monet grand tour kisan etapitkin, kestävät usein sen kuutisen tuntia, kuluu pyöräilijältä helposti 6000–7000 kaloria kilpailusuorituksen aikana. Jalkapallo-ottelussa juostaan usein rajusti kiihdytellen jopa yli kymmenen kilometriä, joten kyllä siinäkin kuluu sellaiset 1500 kaloria. Eroksi muodotuu suorituskyvyn ja sen säilyttämisen kannalta se, että pyöräilijän on pakko tankata paljon enemmän suorituksen aikana. Jalkapalloilija voi tyytyä väliajalla pieneen, 30–60 gramman hiilihydraattiannokseen urheilujuomasta tai vaikka geelistä. Pyöräilijän on taas säilyttääkseen iskunsa kisan loppuun asti nautittava sellaiset 60–90 grammaa hiilihydraattia per tunti, muuten tulee noutaja. Näin ollen pyöräilyssä energian imeytyminen saattaa aiheuttaa ongelmia, sillä maha ei välttämättä ole aina samalla aaltopituudella kuin ajaja haluaisi.

Rasvaprosentti

Ammattipyöräilijöitä usein pilkataan siitä, että heillä on ruumiinrakenne kuin pulkkanaruilla. No, onhan niitä isolihaksisempia sprinttereitäkin, mutta yhtä kaikki, rasvaprosentti pyritään pyöräilyssä pitämään mahdollisimman alhaisena, muillakin kuin vuoristokauriin lailla mäissä kiipeävillä erikoismiehillä. Mäkimiesten rasvaprosentti on usein viiden prosentin luokkaa, muilla Tour-tason pyöräilijöillä se on korkeintaan muutaman prosentin korkeampi. Nykyjalkapalloilijat ovat hekin kyllä vauvatalinsa usein jo kuluttaneet, sillä esimerkiksi belgian maajoukkueen pelaajien rasvaprosentti pyörii haarukassa 8–10 %. Urheilun tutkimuksen keskittyneen Bakala Academyn tieteellinen johtaja Peter Hespel kertoo samanlaisista prosenteista myös heidän mittauksissaan. Vaikka jalkapalloilijat olisivatkin ruuminrakenteeltaan vankempia, ei heidän rasvaprosenttinsa ole merkittävästi suurempi.

Paino laajemminkin ottaen on myöskin enemmän rajoittava tekijä pyöräilyssä, joten pyöräilyssä harvat kirimiehetkään painavat paljon yli 80 kiloa, kun jalkapallossa taas Oliver Giroud tai Romelu Lukaku -tyyppiset pelaajat voivat kaikkine lihasmassoineen painaa jopa yli 90 kiloa (Lukaku taisi painaa 94 kg).

Nopeat ja hitaat lihassolut

Vaikka pyöräilijä olisi kuinka kirimies tyyliin isolihaksinen Marcel Kittel, on hänellä oltava paljon myös niin kutsuttuja hitaita lihassoluja, jotta hän pääsee sinne loppusuoralle asti, sillä sinne on usein 200–250 kilometriä matkaa. Näin ollen suhdeluku on hitaiden hyväksi noin 70 % versus 30 % jopa sprinttereillä, muilla hitaita on sitäkin enemmän. Sitä vastoin jalkapalloilijoilla solujen suhde on tasapainoinen, likipitäen puolet ja puolet, eikä heidän myöskään tarvitse erityisesti harjoitella kestävyysominaisuuksiaan.

lionel_messi_player_of_the_year_2011

VO2 max

Maantiepyöräilyssä maksimaalinen hapenottokyky on ratkaisevan tärkeä ominaisuus, oikea sine que non eli jos sitä ei ole riittävästi, ei ole mitään asiaa huipulle. Joskus näkee arvioitavan, että korkeimmalle ammattilaistasolle päästäkseen ajajalla täytyy olla VO2 max vähintään 75. Jalkapallossa huipputasolla riittää Hespelin mukaan 50–60, sillä siinä suoritukset ovat hyvin erityyppisiä kuin pyöräilyssä. Jalkapallossa ei 90:n minuutin keskinopeudella ole merkitystä, toisin kuin pyöräilyssä, jossa pitää sitten olla huippuiskussa vielä kuuden tunnin suorituksen viime metreilläkin.

Leposyke

Entä sydän? Ammattipyöräilijöillä leposyke on pitkäkestoisen harjoittelun myötä laskenut hyvin alhaiseksi, usein välille 35–40. Ammatikseen jalkapalloa pelaavat saavat testeissä arvoja välillä 45–55, joka sekin on erinomainen tulos. Pyöräilijät harjoittelevat 20–30 tuntia, jonka he ovat miltei koko ajan liikkeessä. Jalkapallo taas sisältää tietenkin paljon teknistä harjoittelua jne, eivätkä he liiku koko aikaa kieli vyön alla, mikä selittää tätä eroa.

Tekniikan oppiminen

Vielä yksi pieni ero, eläköön sekin. Kun pyöräily ei kuitenkaan ole teknisesti niin vaikeaa oppia, voi lajiin vaihtaa vielä aikuisuuden kynnyksellä ja silti saavuttaa huipputason. Ei ole tavatonta kuulla pyöräilijästä, joka on vaihtanut lajia vaikka 18-vuotiaana ja päätynyt ammattilaiseksi asti. Jalkapallossa tämä on käytännössä mahdotonta, sillä lajityypillinen harjoittelu täytyy alkaa hyvin paljon aikaisemmin, että koordiaatio ja tekniikka saadaan riittävälle tasolle. Se vaatii tuhansia ja tuhansia tunteja harjoittelua.

Molemmat lajit ovat huipulla äärimmäisen kovia ja kilpailu on kovaa, joten tämä leikkimielinen vertailu ei suinkaan halua asettaa kumpaakaan toisen yläpuolelle. Ainoastaan toin esille muutamia eroja. Eläköön ne erot, nauttikaamme molemmista hienoista lajeista!

Tour de Francen historia

André Leducq – Miehittäjäkin kunnioitti Tour-voittajaa

André Leducq 27.2.1904–18.6.1980

Sarjassa unohdettuja Tour-voittajia vuorossa on päivälleen 26 vuotta sitten kuollut ranskalainen André Leducq. Leducq oli monipuolinen ajaja: voimakas sprintteri, mutta myös hyvä tasamaan kiitäjä (rouleur) eikä yhtään hullumpi kiipijäkään (grimpeur). Leducq voitti etapin heti ensimmäisellä Tourillaan vuonna 1927, ja oli parhaana ranskalaisena kisan neljäs. Itse asiassa hän voitti vähintään etapin jokaisella yhdeksällä osallistumiskerrallaan. Hänen kahdenkymmenenviiden etapin voiton ennätyksensä kesti todella pitkään, peräti 36 vuotta.

alcyon_leducq

Iloinen Dédé voittaa kansallisväreissä 1930

Leducqin ensimmäinen kokonaiskilpailun voitto tuli merkittävänä vuonna 1930, sillä kisa ajettiin tuolloin ensimmäistä kertaa kansallisjoukkueittain. Tourin johtaja Henri Desgrange oli kyllästynyt Alcyon-tallin ylivoimaan, joten hän pisti kisasysteemin uusiksi. Kaikille ajajille annettiin järjestäjien puolesta samanlaiset pyörät, mutta sen sijaan Desgrange takasi kisan sponsoreille näkyvyyttä antaen heidän mainosautojen ajaa kilpailijoiden edellä. Mainoskaravaani alkoi saada muotoansa.

Vuoden 1930 kisassa oli viisi kansallisjoukkuetta: Ranska, Belgia, Italia, Espanja ja Saksa, jotka kaikki olivat mukana kahdeksanmiehisillä joukkueilla. Lisäksi matkaan lähti 60 kansallisjoukkueiden ulkopuolista niin kutsuttua touriste-routier-ajajaa, jotka itse maksoivat kulunsa. Nämä kuusikymmentä ajajaa oli valittu etukäteen, 40 paikkaa oli varattu jo edellisinä vuosina kisaan osallistuneille, 20 pääsi mukaan kauden aikana annettujen näyttöjen perusteella.

Ranskalainen Charles Pélissier, kuulun ajajaveljeskolmikon nuorimmainen, voitti peräti kahdeksan etappia. Ranska voitti kansallisten joukkueiden kisan, joten kisan kansansuosio oli taattu. Ranskan joukkue auttoi myös Leducqin voittoon, vaikka tämä kaatui pahasti Galibierin laskussa tehden tuplavoltin ja loukaten polvensa. Ranskalaiset saivat kuitenkin ajetttua menetetyt minuutit kiinni tunteja kestäneessä kiinniotossa, jonka päätteeksi verta vuotava Leducq nappasi vielä etappivoiton.

leducq1

Tämä episodi ja sitä seurannut Tourin voitto oli »Iloinen Dédé» -lempinimen saaneen ajajan uran käännekohta. Sympaattisesta ajajasta tuli todellinen tähti, jonka hyväntuulisuutta, loistavaa kuntoa, ajamisen elegenassia ja rohkeutta ihailtiin laajasti.

Bonukset mukaan 1932

Toinen Tour-voitto Leducqille tuli vuonna 1932, jolloin Desgrange oli keksinyt aikabonukset etappien kolmelle parhaalle. Ne olivatkin toista luokka kuin nykyään, sillä etapin voittaja sai neljän minuutin bonuksen, toinen kahden ja kolmas minuutin. Irtiottoihin kannustettiin vielä silläkin, että jos etapin voittaja tulisi maaliin yli kolme minuuttia ennen muita, hän saisi vielä kolme bonusminuuttia lisää.

Leducq johti kisaa kolmannelta etapilta alkaen ja ryyditti voittoaan kaikkiaan kuudella etappivoitolla. Hän voitti kisan lopulta kolme sekuntia yli 24:n minuutin erolla. Bonuksina hänen ajastaan vähennettiin 31 minuuttia, mutta toiseksi tullut saksalainen Kurt Stöpel keräsi vain 7 bonusminuuttia. Ilman bonuslaskelmia vain vaivaiset kolme sekuntia olisivat erottaneet ajajia .

Taistelupari Leducq & Magne rinta rinnan

Viimeistä kertaa Tourille Leducq osallistui vuonna 1938, jolloin hän vielä kerran puki keltapaidan päällensä ja voitti yhä yhden etapin. Tuo kisa oli oleva viimeinen kahdelle kaksinkertaiselle Tour-voittajalle, sillä Leducqin lisäksi Antonin Magne ajoi viimeistä Touriaan. Magne oli voittanut vuosien 1931 ja 1934 editiot.

mange_pelisier_leducq
Antonin Magne (vas.), Charles Pélissier (kesk.) ja André Leducq (oik.).

Nämä kaksi kilpakumppania iskivät yllättäen yhdessä viimeisellä etapilla ja ajoivat Parc de Princesin velodromille rinta rinnan, maaliviivalla kädet toistensa olkapäille laittaen. Kilpailun järjestäjät päättivät jakaa etapin ensimmäisen sijan näiden suosittujen ajajien kesken, kunnioittaakseen heidän komeita uriaan.

Gino Bartali muuten nappasi ensimmäisen kokonaiskilpailun voittonsa tuolloin.

Tour-voitto pelasti hengen?

Saksalaismiehityksen aikana Leducq pidätettiin vastarintaliikkeen lentolehtisten kuljettamisesta. Saksalaisupseeri virkkoi kuulustelussa: »Minä tunnen teidät, herra Leducq, minä onnittelen teitä saavutuksistanne. Te voititte maamieheni Kurt Stöpelin vuonna 1932 ja seurasin teidän taisteluanne intohimoisesti.»

Vuosia myöhemmin Leducq kertoi Raymond Poulidorille: »Katsos, Raymond, siitä voi aina olla hyötyä, että on voittanut Tour de Francen.» Poulidor ei ikinä pääsyt kokemaan Tour-voittoa.

Leducq kuoli 76-vuotiaana Marseillessa sukellusonnettomuuden seurauksiin. Pariisin kupeessa Saint-Ouenissa syntynyt Leducq on haudattu Pariisiin Bagneux’n hautausmaalle.

André Leducq & Tour

  • Yhdeksän osallistumista
  • kaksi kokonaiskilpailun voittoa: 1930 & 1932
  • 25 etappivoittoa (neljä joukkueittain)
  • 35 päivää keltapaidassa (1929, 1930, 1932, 1938)

•1927: kokonaiskilpailun neljäs, kolme etappivoittoa (6., 23. ja 24.)
• 1928: kokonaiskilpailun toinen, neljä etappivoittoa (2., 10., 11. ja 16.)
•1929: kokonaiskilpailun yhdestoista, neljä etappivoittoa (2., 11., 17. ja 18. etappi)
•1930: kokonaiskilpailun voitto, kaksi etappivoittoa (5. ja 16. etappi)
•1931: kokonaiskilpailun kymmenes, etappivoitto (20.)
•1932: kokonaiskilpailun voitto, kuusi etappivoittoa (3., 11., 13., 15., 20. ja 21.)
•1933: kokonaiskilpailun 31., kaksi etappivoittoa (13. ja 14.)
• 1935: kokonaiskilpailun 17., etappivoitto (18b., aika-ajo)
• 1938: kokonaiskilpailun 30., etappivoitto (21.)

Lähteitä

Jacques Augendre, Abécédaire insolite du tour. Solar, 2011. (Kindle-editio.)

Philippe Bouvet, Frédérique Galametz & Serge Laget, La grande encyclopédie du Maillot Jaune. L’Equipe, Paris 2012.

Marguerite Lazell, Tour De France: The Complete History of the World’s Greatest Cycle Race. Carlton Books, 2014.

Pascal Sergent, Maillots jaunes: Dictionnaire des grands coureurs du Tour de France. Éditions Jacob Duvernet, 2013.

Tour de Francen historia

Viisinkertaisen Tour de France -voittajan treenivinkit

Pari viikkoa sitten ilmestyi mielenkiintoinen kirja Bernard face à Hinault – Analyse d’une légende, jossa viisinkertainen Tour de France -voittaja Bernard Hinault saa itse kertoa urastaan ja analysoida jo kolmekymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Kirjan toinen tekijä on vertailevan kirjallisuustieteen dosentti Jean Cléder, kova pyöräilymies ja pyöräilyntuntija itsekin.

Hinault’n näkemykset treenaamisesta ovat sen verran old school -meininkiä, että ne ovat hyvin virkistäviä meille Stravan kyllästämille ja Garmin-datan tuijotteluun tottuneille treenaajille. Otan siis vapauden parafraseerata tähän tuossa kirjassa esitettyjä Hinault’n ajatuksia treenaamisesta. Eli »Mäyrän» treenivinkit meille Garmin-ajan mittarimiehille.

Voittajaa ei turha treeni innostanut

Hinault ei ollut niitä urheilijoita, jotka pitävät eniten harjoittelusta. Hän rakasti kilpailua. Mitä kovempi kisa, sen parempi. Mäyrä oli todellinen voittaja, hänellä oli raivo voittaa.

Hinault’n täytyi pakottaa itseänsä trenaamaan, jotta olisi valmiina kisakauteen. Hänellä oli selkeät tavoitteet ja tietyt kisat, joihin harjoiteltiin ja mihin huippukunto tähdättiin. Hän käytti joitakin alkukauden kisoja treeneinä, sillä tavoitteet oli pidemmällä kaudessa, aikaisintaan huhtikuun lopussa: le Dauphiné, Giro d’Italia, Tour de Romandie…

Hinault kertoo, että hänen uransa alkuaikoina suositeltiin lähinnä hinkkaamaan tuntikausia satulassa ilman äkillisiä repimisiä. Toki juniorit eivät lenkeillään tähän tyytyneet, vaan repivät mielummin kirikisoja jokaiselle lenkille osuneelle mainoskyltille.

Uusi aika alkoi Hinault’n treeneissä, kun hänen valmentajakseen tuli Paul Köchli. Alkoi pelaaminen erilaisilla intensiteeteillä ja kestoilla.

Hinault’n maksimisyke oli 198. Korkean intensiteetin treeni saattoi olla vaikka tällainen: 8–9 sekuntin sprinttejä täysillä (siis mielellään se 198), jonka jälkeen annettiin sykkeen laskea kunnes noin tasolle 65 % maksimista. Sitten taas sprintti, jossa 8–9 sekuntia maksimilla. Tätä toistettiin kuudesta kymmeneen vetoon.

Seuraavana päivänä sitten laskettiin tehoa. 170:n sykkeellä 45:n sekuntin vetoja. Seuraavana päivänä taas alemmalla teholla, mutta pidempiä vetoja, ja niin edelleen. Jakson viimeinen päivä olikin sitten jo melkein lepoa: viidestä kuuteen tuntiin satulassa matalalla sykkeellä eli Mäyrän tapauksessa 115–120.

Tunneista tieteeseen

Sveitsissä professorina toimineen Köchlin treenimetodit tuntuivat suorastaan tieteellisiltä kotikutoisen tuntien keräämisen sijaan. Hänellä oli myös suhteita Itäblokin suuntaan, jossa osattiin muutakin kuin vain doupata. Myös Hinault’n tallipäällikkö Cyrille Guimard – jonka johtamana Renault-talli voitti kuusi Touria seitsemästä vuosina 1978–1984 – tunsi Köchlinin metodit, mutta sovelsi niitä omalla tavallaan.

Vaikka monenmoisiin ruoka-, lepo- ja muihin asioihin kiinnitettiin toki tuolloin huomiota, ei esimerkiksi puntariin hypätty joka päivä. Asioita punnittiin ajamalla, joten jos ajajilla oli ylipainoa vaikka pari kiloa, kyllä sen huomasi vaikeuksina satulassa ilman punnituksiakin.

Köchli halusi opettaa ajajille itsetuntemusta, opetella kuuntelemaan kehoaan. Hän ajatteli, ettei hän voinut asettautua urheilijan nahkoihin. Hän antoi heille vain periaatteet ja vinkit, joita urheilijan itsensä täytyi oppia optimaalisesti soveltamaan kehoaan tarkasti kuuntelemalla. Urheilijan itsensä täytyi hoitaa ja järjestellä treeninsä, vastuu oli hänellä itsellään.

Hinault uskoo tunteneensa kykynsä ja rajansa hyvin. Hän kertoo, että hänellä se sykeraja, jota hän pystyi kestämään tuntitolkulla, oli noin 168–170. Mutta jos hän joutui nousemaan sen yli, silloin mentiin punaiselle, joten sitä hänkään ei pitkään kestänyt. Mäyrän voima siinä, että hän pystyi ajamaan vaikka 15 km pitkän ja keskijyrkkyydeltään 7 %:n mäen pitäen sykkeensä koko ajan kolmen lyönnin haarukassa eli alueella 168–171.

Sykevyö on pelleilyä!

Köchli halusi laittaa Mäyrälle sykevyön, mihin Hinault vastasi: »Lopeta pelleily! Siitä ei ole mitään hyötyä!» (s. 43) Hän kuitenkin suostui joskus, jotta Köchli sai lukemansa. Itse hän ei kuitenkaan mihinkään lukemiin luottanut, hänelle kehontuntemukset kertoivat paljon enemmän kuin kone. Hinault on vielä tänä päivänäkin sitä mieltä, että urheilijat tuijottelevat erilaisia mittalaitteita liikaa sen sijaan, että he osaisivat kuunnella mitä heidän kehonsa heille kertoo. Luonnollinen tapa tuntea kehonsa on parempi kuin laittaa mittalaitteiden näyttö kehon ja mielen väliin. Mittalaite itse asiassa estää itsetuntemuksen kehittymistä, hän väittää.

Kaikkein pahinta Hinault’n mielestä on se, että nuoresta asti treenataan laitteiden piippauksien mukaan. Jos hän valmentaisi, hän sallisi laitteiden käytön vain joka toisessa treenissä ja vain niin kauan kunnes urheilija ei enää tarvisi kompuuttereiden apua.

Helppohan Hinault’n oli sanoa! Miehen mitat olivat aivan huikeat. Maksimisyke 198. Leposyke 34. VO2max oli kuulemma talvella 86, kesällä 93! Yhdeksänkymmentäkolme!

Mäyrän talvitreeni

Bretagnelaiseille tyypilliseen tapaan Hinault treenasi talvisin myös cyclocrossia, esim. ajamalla rannalla. Hän ei innostunut monien aiempien suurmestareiden suosimasta talvitreenistä (ja ansaitsemiskeinosta) eli ratapyöräilystä, vaikka muutaman kuuden päivän kisan ajoikin.

Tai oikeastaan kaksi ja puoli. Dortmundin kisassa puhtaat ratamiehet ja Hinault eivät oikein löytäneet yhteistä säveltä, kun pareittain ajaettavassa kisassa Hinault’n juokkuetoveri kuulemma jarrutti kiusallaan aina kun Mäyrä kiihdytti. Kolmen päivän jälkeen temperamenttinen Hinault meni kisajärjestäjien pakeille: »Nyt maksatte mulle näistä kolmesta päivästä ja mä lähden meneen. Näkemiin, herra. Te olette ihan ääliöitä!» (s. 45)

Hinault ei myöskään viettänyt talvia miettimällä kesän kisojen taktiikoita. Hän ei oikeastaan ajatellut kisojen taktiikoita ollenkaan ennen kisoja. Jos kisoja miettii liikaa, ei pääse edes lähtöviivalle. Ja viivalle Hinault asettui usein. Voittoja hänelle kertyi tällä metodilla käsittämätön määrä.

Hänen motoksihan kerrotaan usein: »Niin kauan kuin hengitän, isken!» Tant que je respire, j’attaque !

Lähde

Bernard Hinault & Jean Cléder, Bernard face à Hinault – Analyse d’une légende. Mareuil Éditions, 2016. 240 s. 22 €.

Tour de Francen historia

Rudi Altig (1937–2016) oli 1960-luvun Tourien voimahahmo

Viikonloppuna kuului uutisia, että saksalainen Rudi Altig on kuollut 79-vuotiaana. Kuka oli Rudi Altig? Tour de Francen kannalta hän oli yksi 1960-luvun Tourien eleganteista voimahahmoista. Altig puki keltapaidan (maillot jaune) päälleen neljällä Tourilla: 1962, 1964, 1966 ja 1969 eli jokaisella osallistumiskerraan! Kaikkiaan hän oli keltaisessa seitsemäntoista ja puoli päivää.

Radalta keltapaitaan

Altig aloitti uransa ratapyöräilyn puolella vuonna 1952. Yhdessä vanhemman veljensä Willi Altigin kanssa he olivat loistava parivaljakko ja voittivat paljon kisoja. Ammattilaiseksi siirryttyään  Rudi voitti yksikseen takaa-ajon maailmanmestaruuden vuosina 1960 ja 1961 sekä 62 muuta kisaa ja 22 kuuden päivän kisaa.

Altigin veljekset Willi ja Rudi olivat lyömätön kaksikko radalla.

Tallipäällikkö Raphaël Géminiani (joka muuten täytti eilen 12.6.2016 kunnioitettavat 91 vuotta) sai huokuteltua väkivahvan Altigin myös maantielle. Kun Altig saisi näkyvyyttä maantiellä, hän saisi parempia sopimuksia myös ratakisoihin. Tuohon aikaan pyöräilyn ammattilaisten piti kisata valtava määrä kisoja, niin radalla kuin maantielläkin, jos meinasivat pysyä leivän syrjässä kiinni.

Tourille Altig osallistui ensimmäistä kertaa vuonna 1962 Jacques Anquetilin joukkueen sprintterinä. Hän oli kova kaikkialla muualla paitsi vuoristossa, jossa isolihaksinen (180 senttinen ja noin 80 kiloinen) saksalainen ei ollut parhaimmillaan. Hän voittikin heti ensimmäisellä osallistumiskerraan parhan pistemiehen vihreän paidan ja kolme etappia.

altig_jaune
Keltapaidassa neljällä Tourilla, 17 ja puoli päivää yhteensä.

Altig oli myös niin sanottuja »ensimmäisen päivän spesialisteja», sillä hän puki kolmella Tourilla avauspäivän ensimmäisen keltapaidan päällensä. Viiteen ensimmäisen päivän keltapaitaan ovat yltäneet André Darrigade, Bernard Hinault ja Fabian Cancellara, neljään Eddy Merckx. Usein ensimmäisen päivän listalle pääsee voittamalla prologit, mutta Altigin ekan päivän paidat tulivat sekä kahdelta tasamaan etapilta (1962 ja 1966) sekä vuoden 1969 prologilta.

Altig pilasi Kannibaalin juhlat

Vielä 32-vuotiaana Altig näytti voimansa, vaikka olikin jo vuosia kuluttanut itseään ahkeralla kilpailemisella. Vuoden 1969 Tourin prologin piti mennä erään ihmemiehen Eddy Merckxin nimiin, erityisesti koska seuraavana päivänä ajettaisiin hänen kotikulmillaan. Kansa odotti Merckxin voittoa kuin kuuta nousevaa ja kansanjuhlaa valmisteltiin. Mutta kuinka ollakaan, Altig polki prologin kuin vimmattu voittaen Merckxin seitsemällä sekuntilla. Eddy Merckx puki uransa ensimmäisen keltapaidan päällensä vasta seuraavan päivän etapilla. Keltapaidasta tulikin Merckxille todellinen kesäasu, sillä on nappasi sen kaikkiaan ennätykselliset 111 kertaa (97 päivää keltaisessa).

anquetil_altig_duo
Anquetil vaikeuksissa tempossa, kerrankin. Altig joutui työntämään aika-ajon lyömätöntä mestaria.

Aika-ajon mestari, liki lyömätön Jacques Anquetilkin hyytyi kerran paritempossa, joka oli tuolloin suosittu kilpailumuoto. Legendaarisessa Trophée Baracchi -kisassa Anquetilin parina oli tällä kertaa Altig. Normaalisti kisa ajetaan vuorovetona nopeilla vaihdoilla, mutta nyt Anquetil meinasi tippua, joten Altig joutui vetämään pitkiä vetoja, lopulta myös tuuppaamaan tai vetämään Anquetiliä. Outo parivaljakko voitti kuin voittikin kisan ihmeen kaupalla. Kuin kruununa Anquetil ajoi loppusuoralla päin tolppaa ja poistui paikalta verissäpäin.

Altigin saavutuksia:


Voittoja kaikista Grand Tour -kisoista

  • Tourilla kahdeksan etappivoittoa, pistekilpailun voitto 1962
  • Vueltassa kuusi etappivoittoa, kokonaiskilpailun voitto 1962
  • Girossa neljä etappivoittoa

Klassikkovoittoja

  • Ensimmäinen klassikkovoitto tuli vuoden 1964 Flanderin Ympäriajossa
  • Vuonna 1968 hän voitti Milano–San Reno -kisan.

Suurimmat voitot

  • Himoittu sateenkaaripaita eli maantiepyöräilyn maailmanmestaruus vuonna 1966
  • 1962 Vueltan eli Espanjan ympäriajon voitto
  • Altig voitti myös pari Saksan maantiepyöräilyn mestaruutta
altig_rainbow
Vuoden 1966 maantiepyöräilyn maailmanmestari.

Tour de France & Rudi Altig

  • 1962: kokonaiskilpailun 31.  Leader du classement par points pistekilpailun voitto ja kolme etappivoittoa, 3 päivää keltapaidassa
  • 1964: kokonaiskilpailun 15. etappivoitto, 3 päivää keltapaidassa
  • 1966: kokonaiskilpailun 12. kolme etappivoittoa, 9 päivää keltapaidassa
  • 1969: keskeytti 18. etapilla, prologin voitto, 1 päivä keltapaidassa

Oman ammattilaisuransa jälkeen Altig työskenteli pyöräilyn parissa sporttipäällikkönä sekä televisiokommentaattorina.

Altig kärähti dopingin käytöstä neljästi, vaikka sanoi: »Olen tarpeeksi fiksu etten käytä sellaisia aineita joista jää jälkiä virtsaan.»

Lance Armstrongista Altig sanoi: »Hän on tyranni, joka riistää joukkuetovereitaan eikä anna heidän tehdä yhtään aloitetta.»

Altigin ammattilaisjoukkueet ajajana

1959 Torpedo-Fichtel & Sachs
1960–1961 Rapha-Gitane-Dunlop
1962 Saint-Raphaël-Helyett-Hutchinson
1963–1964 Saint-Raphaël-Gitane
1965 Margnat-Paloma
1966–1967 Molteni
1968–1969 Salvarani
1970–1971 G.B.C.-Zimba

Altigin joukkueet sporttipäällikkönä

1978 C&A
1980 Puch-Campagnolo-Sem
1981 Puch-Wolber-Campagnolo
1987 Commodore

Lähteitä


Philippe Bouvet, Frédérique Galametz & Serge Laget, La grande encyclopédie du Maillot Jaune. L’Equipe, Paris 2012.

Pascal Sergent, Maillots jaunes: Dictionnaire des grands coureurs du Tour de France. Éditions Jacob Duvernet, 2013.

https://fr.wikipedia.org/wiki/Rudi_Altig

Tour de Francen historia

Ostiko Jean Robic vuoden 1947 Tour-voittonsa?

Jean Robic 10.6.1921–6.10.1980

Kaivetaan taas esille syntymäpäivän kunniaksi eräs unhoitettu Tour de France -voittaja: ensimmäisen toisen maailmansodan jälkeen järjestetyn Tourin voittaja Jean Robic. Bretagnelainen Robic ajoi ammattilaisena vuodesta 1943 aina vuoteen 1961 asti. Hän sai uransa varrella monia lempinimiä: Nahkapää (Tête de cuir), Kili (Biquet), Kuolemaltakarkaaja (Trompe-la-mort) ja Fatalitas.

Robic oli hyvä tasamaan rullaaja (rouleur) sekä erinomainen mäkimies (grimpeur), mutta heiveröinen ajaja ei ollut niin vahva aika-ajossa eikä mäenlaskussa. Maantien lisäksi hän kilpaili myös cyclocrossissa voittaen Ranskan mestaruuden vuonna 1945 sekä maailmanmestaruuden 1950.

Robickin mielestä parasta treeniä oli se, kun hänen täytyi saksalaismiehityksen aikana joka aamu toimittaa sata kiloa kahvia pyörällänsä, jonka perään oli kiinnitetty pienet kärryt. Sodan takia Tour oli jäänyt järjestämättä seitsemänä vuonna, joten Robic halusi vihdoin päästä tositoimeen kun Tour vihdoin vuonna 1947 ajettiin.

Jean Robic virkkoi sydämensä valitulle Raymondelle laukkuaan pakatessa: »Minä en ole rikas, enkä voi tarjota sinulle myötäjäisiä, mutta kuukauden päästä pääset jakamaan elämäsi Tour de Francen voittajan kanssa.» (Jacques Augendre, Le tour de France des champions cyclistes, s. 36.)

Pari oli mennyt naimisiin neljä päivää ennen Touria. Jos Robic oli luvannut tulla kotiin 500 000:n frangin palkintoraha taskussaan, niin tiukoille sen saaminen meni. Robic teki nimittäin historiallisen tempun. Hän ei kantanut keltapaitaa yhtenäkään päivänä, mutta käänsi kisan voitokseen viimeisellä etapilla. Kolme etappivoittoa hän keräsi kisan varrella, joten mikään sattumamestari hän ei ollut, vaan taisteli voitosta loppuun asti – ja lopulta saikin sen.

peinture_de_jean-robic

Sata miestä matkaan

Ympäriajon järjestämisellä oli tärkeä merkitys sodan runteleman Ranskan jaloilleen saamisessa ja maan elämänilon palauttamisessa. Tourin saapuminen kaupunkiin oli aina suuri juhla, jota nyt todella kaivattiin vuosien epätoivon, pelon ja ankeuden jälkeen. Monella kilpa-ajajalla haluja päästä näyttämään kykynsä sekä helpottamaan myös omaa taloudellista asemaansa, sillä maassa elettiin yhä säännöstelyn aikaa. Marshall-apu oli vasta tulossa.

Vaikka Tourin johtajalla Jacques Goddet’lla oli suuria vaikeuksia järjestää kisaa sodasta kärsineessä maassa vielä pari vuotta sotatapahtumien loppumisen jälkeenkin, matkaan saatiin kuitenkin sata miestä kymmenessä eri joukkueessa. Ja kovia miehiä: René Vietto, Apo Lazaridès, Raphaël Géminiani, Édouard Fachleitner, Louis Caput, Louison Bobet (tuleva kolminkertainen Tour-mestari) ja sveitsiläinen Ferdi Kübler (tuleva vuoden 1950 voittaja). Italiasta ei saatu mukaan Gino Bartalia (vuoden 1938 ja seuraavan vuoden eli 1948 voittaja), mutta muun muassa Pierre Brambilla, Aldo Ronconi, Fermo Camellini ja Giordano Cottur, jotka kaikki sijoituivat kokonaiskilpailussa kymmenen parhaan joukkoon, joten Italia voitti lopulta joukkuekilpailun.

Kisa tosiaan ajettiin kansallisilla joukkueilla, mutta sodasta toipuvasta Euroopasta starttasi vain pari naapurimaata mukaan: Italia, Belgia, Sveitsin ja Luxemburgin yhteinen joukkue sekä Hollanti (jonka joukkuetta vahvistettiin parilla italialaisella ajajalla sekä yhdellä belgialaisella ja puolalaisella). Kisan isäntämaasta olikin sitten maajoukkueen lisäksi mukana viisi aluejoukkuetta: L’Ile de France, Ouest,  Nord-est, Centre/Sud-est, Sud-est.

Lännenmies iskee

Robic ajoi Lännen (Ouest) joukkueessa, sillä häntä ei ollut valittu Ranskan maajoukkueeseen huolimatta ensimmäistä kertaa ajetun »Tourinaluskisan» Critérium du Dauphiné libérén yhdestä etappivoitosta ja kokonaiskilpailun viidennestä sijasta.

26-vuotias Robic ajoi tietenkin ensimmäistä Touriaan, mutta esiintyi itsevarmasti: »Vietto ei ole niin vahva kuin uskoo … Ja mitä Fachleitneriin tulee, hän ajaa hyvin, muttei vakuuta minua.» Nimekkäämmät kilpakumppanit närkästyivät »Nahkapään» (Robic käytti aina nahkaista kypärää) kommenteista. Kyllä vuoristo tulisi näyttämään nulikalle paikkansa ja tukkimaan hänen turhan isosti louskuttavan turpansa.

Kisa alkoi Robicin kannalta huonosti, sillä hän oli toisen etapin jälkeen jo yksitoista minuuttia kisan johtajaa René Viettoa jäljessä. Kolmannella etapilla alkoi Robicin nousu kohti kärkeä, sillä kun toiset ajattelivat tekevänsä liikkeensä vasta Alpeilla, Robic tuumi sen olevan liian myöhään. Neljännellä etapilla Robic pääsi mukaan ratkaisevaan irtiottoon, ja lopulta voitti etapin Küblerin kaaduttua ratikkakiskoihin. Toinen etappivoitto tuli mäkisellä seitsemännellä etapilla, kolmas viidennentoista etapin sprinttikisassa.

1947-robic

Eli kävikin aivan toisin kuin vanhemmat virkaveljet luulivat, sillä heiveröinen »Kili» olikin pitkissä vuoristonousuissa elementissään. Robic oli kiinnostunut kaikista pyöräilyn tekniikkaan liittyvistä asioista, erityisesti pyöritystekniikkansa kehittämisestä ja oikean välityksen löytämisestä. »Välityksen täytyy vastata hengitystä», kerrotaan hänen kuvailleen vuoristossa tehokkaaksi osoittautunutta tyyliään.

Francis Pélissier, kuulun pyöräilijäveljessarjan keskimmäinen, intoutui arvioimaan: »Rouleur, mäkimies, sprintteri, tämä miekkonen on kaikkea. Hänen Tourinsa alkoi huonosti, mikä on harmi. Mutta siitä huolimatta, hän voi yhä voittaa. Vietton kannattaa pitää varansa. Kaikki on mahdollista, mitä tahansa voi käydä.»

Tourin pisin aika-ajo: 139 km!

Niinhän siinä kävikin. Kuten Jean Robic sanoi, hän ei ollut taistellut jäädäkseen toiseksi. Kokonaiskisan itsevarma johtaja, viisitoista päivää keltapaidassa ajanut René Vietto, »Kuningas René», oli vaihdoin matkalla kohti Tour-voittoaan. Yllättäen hän menetti pelin etapilla numero 18. Se oli kisan ainoa ja Tourin historian pisin – peräti 139 km! – henkilökohtainen aika-ajo, joka käytiin muuten Robicin kotiseudulla Bretagnessa (Vannes–St-Brieuc). Vietto katkesi täysin pitkässä tempossa, sillä hän jäi etapin voittajalle viisitoista minuuttia. Robic hävisi etapin voittajalle vain viitisen minuuttia, hän oli etapin kakkonen. Viidenneksi aika-ajossa tullut Brambilla puki keltapaidan päälleen.

Vietton tappiolle on löydetty erilaisia selityksiä. Vuonna 1981 kirjailija Louis Nucera sai nimettömän kirjeen bretagnelaiselta, joka väitti antaneensa Ranskan Rivieralta kotoisin olleelle Viettolle juomapullon, jossa oli puolet olutta ja puolet siideriä. Tunnustuksen tehnyt paljasti: »Jokainen kunnon bretagnelainen tietää, että siideri on pyöräilyn vihollinen numero 1. Se katkoo jalat.» Etelän mies ei osannut olla varuillaan?

Toinenkin hasardi jättimäisen aika-ajon aikana kävi. Vietto oli pyytänyt ystäväänsä Jean Leuilliot’ta tulemaan puolimatkaan kertomaan hänelle väliaikoja. Vietton lähestyessä sovittua paikkaa hän näkee ystävänsä viruvan verissäpäin tienposkessa. Hän oli ajanut moottoripyörällä kilometritolppaa päin ja murtanut kallonsa. Siideri, ystävän onnettomuus ja mitä vielä… Vietto oli lyöty.

Illalla Vietto päätti jättää kisan kesken. Aamulla hän oli lähdössä hotellihuoneestaan siviilivaatteet päällä ja laukku kädessään. Hississä hänelle yritettiin vielä puhua järkeä:

– Sinulla ei ole oikeutta jättää kesken.
– Pariisi odottaa sinua! Sinä olet kansallissankari!

Kun hissi saapuu katutasoon, se painetaan takaisin toiseen kerrokseen. Kakkosessa Vietto painaa hissin takaisin kohti katutasoa. Leikki tuntuu jatkuvan ikuisesti, kunnes panoksia nostetaan:

– Sinunlaisellasi mestarilla ei ole oikeutta keskeyttää kisaa!
– Kuka puhui keskeyttämisestä! Vietto ei keskeytä! Hän vetäytyy kisasta.

Lopulta Vietto nähdään starttiviivalla.

»Bonsecoursin ihme»

»Totta, olen vastustamaton!», julisti Robic. Seuraavana päivänä hän jatkoi vimmatusti iskujaan, mutta aina Brambilla pysyi lopulta vastaamaan. Viimeiselle 257:n kilometrin etapille lähdettäessä Robic oli yhä kolmantena: 2’05” toisena olevan Ronconin sekä 2’58” Brambillan perässä. Jotkut pitivät taas peliä selvänä, nyt Brambillan hyväksi, mutta Nahkapäässä kehittyi vielä ideoita.

Kun pääjoukko ohitettuaan Rouenin kaupungin saapuu Bonsecoursin mäkeen, Robic iskee rajusti. Fachleitner pystyy vastaamaan, mutta Brambilla vain vaivoin pääsee nousemaan takaisin Robicin vanaveteen. Robic iskee uudestaan, jolloin Brambilla ei pysty enää vastaamaan vaan joutuu jäämään pääjoukkoon ajamaan. Robic–Fachleitner-kaksikko alkaa repiä eroa, mutta tuntuu ettei kukaan italialaisista halua auttaa Brambillaa kuromaan eroa kiinni.

Fachleitner pyrkii tiputtamaan Robicin useaan kertaan, mutta Robic haluaa voittaa. Kun on leikitty tarpeeksi kissa ja hiirtä, Robic ehdottaa Fachleitnerille:

– Et pysty enää voittamaan Touria, koska en anna sinun mennä! Ajetaan yhdessä ja annan sinulle 100 000 frangia voittorahoistani.
– Asia sovittu!

Tourin jälkeen Robic oli ilmeisesti kirjoittanut 100 000:n frangin šekin Léo Véronille, Ranskan joukkueen johtajalle, joka lienee jakanut summan joukkueensa jäsenille.

Kisan ratkettua lehdistö oli riemuissaan. Puhutiin »Bonsecoursin ihmeestä», mutta yhä itsevarma Robic kiisti tämän: »Se on toimittajien keksintö. Pyöräilyssä ei ole ihmeitä. Minä voitin Tourin siksi että olin paras.» Harvinaista oli myös se, että Robic voitti Tourin ensimmäisellä yrittämällään.

Bonsecoursin ihme
Bonsecoursin ihmettä muistellaan myös kaupungin pystyttämässä laatassa.

René ressukka

Vietto tipahti lopulta jopa palkintopallin ulkopuolelle, viidenneksi asti, jääden voittajalle yli 15 minuuttia. »Kuningas René» ei kahdeksalla Tour-osallistumisellaan koskaan onnistunut voittamaan kisaa, vaikka kantoi keltapaitaa jo viimeisessä kisassa ennen sotaa (1939), silloin hän nousi Pariisissa kakkospallille. Hänen loppusaldonsa Toureilta oli kahdeksan etappivoittoa, 31 päivää keltapaidassa ja vuoden 1934 mäkikirikilpailun voitto.

Tourin johtaja Jacques Goddet tunsi myötätuntoa L’Équipe-lehden (josta oli tullut L’Auto-lehden lopetettua tämän seuraaja sekä Tourin yhteistyökumppani) sivuilla 19.7.1947: »Pikku René ressukka, osallistumme suruunne ja tiedämme sen olevan suunnaton. Se on suunnaton, koska sydämenne lyö Tourin tahtiin…»

Keltapaidan menettäminen viimeisellä etapilla oli ennennäkemätöntä, eikä sitä sen koominkaan ole tapahtunut kuin toiset kaksi kertaa. Vuonna 1968 hollantilainen Jan Janssen nappasi maansa ensimmäisen Tour-voiton kukistamalla belgialaisen Herman Van Springelin viimeisen etapin henkilökohtaisessa aika-ajossa. Vielä dramaattisempi oli vuoden 1989 Tour, jolloin kolmatta voittoaan hakenut Laurent Fignon hävisi Greg LeMondille lopulta vaivaiset 8 sekuntia, kun LeMond porhalsi kisan päättävän aika-ajon voittoon kiisteltyine aika-ajotankoineen.

Taas yksi dramaattinen loppu

Robic oli voittonsa jälkeen hyvin suosittu, vaikka olikin itsepäinen, ylpeä ja kärkäs suustaan, eikä peitellyt inhoaan kilpakumppaniaan Louison Bobet’ta kohtaan. Bobet oli myös Bretagnen poikia, mutta Robicin mielestä hän oli valebretagnelainen, sillä hän oli syntynyt Ille-et-Villainen departementissa, joka on Bretagnen reuna-alueita. Robicin harmiksi Bobet kantoi keltapaitaa jo vuoden 1948 Tourilla ja voitti 50-luvulla Tourin historian ensimmäisenä kilpailijana kolme kokonaiskilpailua putkeen (1953, 1954, 1955).

jean_robic___saint_raphael_pour_sb

Kun Robicilta kysyttiin hänen uransa suurinta urotekoa, oletettiin sen olevan vuoden 1947 Tourin voitto.

– Ei se ole Tourin voitto. En ole ollut ylpeä voitostani. Se oli loogista: minä olin kaikkein vahvin. Joten vastaan kysymykseen jota ette ole minulta kysyneet. Suurin ylpeydenaiheeni on se, että korjasin Jaguaarini vaihdelaatikon keskellä maaseutua kello kahdelta yöllä. Kuinka moni Tourin voittaja olisi pystynyt tähän, yksin, noilla välineillä? Se on suurin urotekoni.

Pyöräilyuransa jälkeen Robic piti pientä ravintolaa Pariisin neljännessätoista kaupunginosassa, lähellä Montparnassea.

5.10.1980 Robic tapasi vanhat kilpakumppaninsa Vietton ja Brambillan veteraanien kisassa. Ilta jatkui ravintolassa sovinnollisissa merkeissä. Hauskaa pidettiin yhteen asti, jolloin Robic päätti lähteä ajamaan autollaan kotiin. Raymond Poulidor ja Joop de Zoetemelk vastustivat ideaa ja pyysivät häntä jäämään nukkumaan.

– Eihän sinulla ole kiire. Lähde sitten rauhassa huomenaamuna.
– Siellä on sumua. Ei ole järkevää lähteä. Jää tänne.

Robic lähti viimeiselle matkalleen. Hänen autonsa iskeytyi Pariisin porteilla puoliperävaunuun. Robic kuoli välittömästi. »Falalitas», »Kuolemaltakarkaaja»…

tour_de_france_1947

Tour 1947 triviaa

  • Etappeja kisassa oli 21, kuten nykykisassakin, mutta matka oli peräti 4642 kilometriä.
  • Matkan aikana poikettiin Belgian ja Luxemburgin puolella.
  • Vuorista mukana oli la Croix-de-Fer, le Télégraphe, le Galibier, l’Izoard, Vars, Allos, Peyresoudre, Aspin, Tourmalet, Aubisque, Col de Porte, le Portet d’Aspet…
  • Keltapaidan puki yllensä kisan kestäessä neljä miestä Ferdi Kübler, René Vietto, Aldo Ronconi ja Pierre Brambilla.
  • Voittajan keskinopeus oli 31,4 km/h.
  • Mäkikirikilpailun (le Grand Prix de la Montagne) voitti Pierre Brambilla
  • Joukkuekilpailun voitti Italia

Lähteet

Jacques Augendre, Le Tour – Abécédaire insolite. Éditions Solar, Paris 2011.

Jacques Augendre, Le tour de France des champions cyclistes. L’Archipel, Paris 2007.

Ellis Bacon, Mapping Le Tour: Updated History and Route Map of Every Tour de France Race. Collins, 2014.

Thierry Cazeneuve & Pierre Chany, La fabuleuse histoire du Tour de France. Éditions de la Martinière, 2011.

Pascal Sergent, Maillots jaunes: Dictionnaire des grands coureurs du Tour de France. Éditions Jacob Duvernet, 2013.

Jean-Paul Vespini, Tour de France – Les prodigieuses histoires. Mareuil Éditions, 2015. (S. 49–55.)

https://fr.wikipedia.org/wiki/Jean_Robic